KirjanJokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo ajatukset ovat pienen vauvan hoitamisessa tietoisesti. Kirjasta löytyy yllättäen monia kiintymyysvanhemmuuden periaatteita. Lapsen ja vanhemman tarpeet voivat olla sopusoinnussa, jos niihin kiinnittää huomiota. Imetys ja perhepeti ovat luonnollisia valintoja läsnäoloon. Lastemme tarpeiden tyydyttäminen itsellemme sopivalla tavalla vaatii avoimuutta, joustavuutta, ajattelevaisuutta ja valmiutta venyä ja kasvaa yli omien jäykkien, tiedostamattomien oletustemme yli.
Tietoinen vanhemmuus yksinkertaisesti vaatii meitä kiinnittämään huomiota siihen, mitä olemme tekemässä, mukaan lukien tekemämme valinnat ja niiden vaikutus lapsiimme. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. On monia tapoja edistää lasten terveyttä ja rakkautta perheessä.
”Nukkuuko lapsi jo koko yön?” Tämä kysymys koskee enemmän vanhempien saamaa unta kuin huolta vauvan voinnista. Sen lähtökohta on käsityksessä, jonka mukaan vauvat nukkuvat normaalisti läpi yön. Käsityksessä, jonka mukaan vauvat nukkuvat normaalisti läpi yön, vauvoja pidetään hankalina ja vaativina, kun taas vanhemmat nähdään haavoittuvina ja suojelua tarvitsevina.
Jos voimme toimia tietoisina, hyvinvointimme ei tapahdu lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Tosiasia on, että perustavimmat tunnepohjaiset opetukset saadaan pienistä, toistuvista vuorovaikutustilanteista lapsen ja vanhemman välillä. Kaikista intiimeistä hetkistä ja vuorovaikutustilanteista tärkeimmät näyttävät olevan ne, joissa ”lapsi saa tietää, että hänen tunteensa otetaan vastaan myötätunnolla, ne hyväksytään ja niihin vastataan.
Sen sijaan, että ajattelisimme vauvan hyvinvoinnin kilpailevan omamme kanssa, tietoinen vanhemmuus keskittyy tarpeittemme molemminpuoliseen suhteeseen. Tämä on myös kiintymyysvanhemmuudesta kirjoittavien Martha ja William Searsin kanta. Jos tuomme tietoista läsnäoloa ja tarkkanäköisyyttä tavoitteellisesti kaikkiin tilanteisiin, voimme tunnistaa suuttumuksen, katkeruuden ja turhautumisen tunteemme, mutta myös myötätunnon ja ymmärtävyyden tunteemme. Tällä tavoin oma hyvinvointimme tulee myös ravituksi kasvaessamme omien rajoitustemme yli.
 |
| Free Children in Sneakers At The Skate Park by Pink Sherbet Photography, on Flickr |
.:Ravinto:.
Jos aloitamme vanhemmuuden tietoisina siitä, että inhimillinen kontakti ja vuorovaikutus ovat ensisijaisen tärkeitä, näennäisen tavalliset mutta kasvun kannalta olennaiset ravinnon antamista koskevat valinnat ja, mikä vielä tärkeämpää, ruokintaan kiinnittämämme tietoisuuden laatu ovat avainasemassa.
Voimme ruokkia lapsemme tavalla, joka vastaa heiltä saamiimme vihjeisiin, ruokkimalla heidät silloin kun he haluavat, pitelemällä heitä herkkyydellä, lähellä oman kehomme lämpöä ja lohtua. Varmistamalla samalla, että laskemme kirjamme tai sanomalehtemme ja suljemme television tarpeeksi usein ja annamme heille kaiken huomiomme ja kehitämme katsekontaktin taidetta. Se on meditaatiota itsessään.
Imettäminen voi tietyn vaiheen jälkeen alkaa sujua kuin itsestään ja tulla lapsikeskeisen vanhemmuuden perustaksi, joka ravitsee sekä vauvaa että äitiä syvimmällä mahdollisella tavalla. Muista yhtä hyödyllisistä puolista ei ole juuri esiintynyt keskustelua tai tutkimusta. Näitä ovat esimerkiksi tunnepitoinen lohdutus, fyysinen ja psykologinen biologisten rytmien virittyminen.
Jokainen imettäjä voi huomata syvän rauhoittumisen tilan, johon lapsi välittömästi vaipuu imetyksen aikana. Vanhemmat lapset tuntuvat käyvän rinnalla uudistaakseen sisäisiä voimavarojaan, psyykeään ja henkeään.
Myla kertoo kuinka, imettäessä päälle laskeutuu ihmeellinen utuisuus ja kaikki muu muuttuu vähemmän tärkeäksi. ”Päästin irti suunnitelmistani ja annoin itseni tulla vedetyksi nykyhetkeen, täydelliseen yhdessäoloon vauvani kanssa. Se oli syvästi meditatiivista aikaa meille molemmille.”
.:Perhepeti:.
Nukkumalla vieressämme lapsi voi rauhoittua kehojemme pehmeyden ja lämmön lähellä. Hän kylpee läsnäolomme turvassa ja lohdussa. Myla kertoo, kuinka he tunsivat vaistomaisesti, että fyysisen läsnäolon tuottama turva ja rauha olivat ravitsevia lasten koko olemukselle. Yöllinen läsnäolo juurrutti heidät kehoihinsa ja maailmaan, ja sen vaikutus näkyi siinä, miten he hiljaa tarkkailivat ympäröivää maailmaa. He olivat uteliaita olematta kiihkeitä, aktiivisia olematta hillittömiä.
He olivat täysin läsnä – riemullisessa naurussa, suuttumuksen huudahduksessa, rakastavassa syleilyssä. Teimme näin, koska olimme vakuuttuneita, että kyseessä oli unentarvettamme syvempien tarpeiden ruokkiminen. Myla kirjoittaa kuinka he haluavat kaikkien tietävän sen olevan mahdollista ja, että se voidaan myös omaksua osaksi vanhemmuutta haasteellisena, kurinalaisena ja monin tavoin työläänä harjoituksena.
Lue edellisiä osia:
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 13. Hengittäminen
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 14. Harjoitus vapauttaa ajattelun
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 15. Tarkkanäköisyys vastaan arvostelu
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 16. Kirjeitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti