Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo kirjassa on myös ohjenuoria tilanteisiin, jolloin hermo laulaa ja läsnäolo tuntuu vaikealta. Nämäkin hetket voivat olla parantavia, jos vain muistamme kuka on vanhempi ja kuka lapsi. Tilanteeseen tulee reagoida myöhemmin rakentavasti keskustellen ja anteeksi pyytäen. Vaikeampaa on tunnistaa ja oppia pois oman lapsuuden manipulointimalleista.
.:Parantavat hetket:.
Vanhemmuus on opettanut kirjoittajille suurimman osan siitä, mitä olen tarvinnut milläkin hetkellä tietää. ”Lapset opettavat minulle jatkuvasti, mitä minun on tiedettävä ja milloin minun on se tiedettävä.” Vuosien mittaan olen kerta toisensa jälkeen yrittänyt nähdä asiat lapsen näkökulmasta ja näin usein silmäni ovat avautuneet.
Tilanteissa voimme usein kiivastua tai voimme lopettaa ja katsoa selkeämmin omaa intensiivistä reaktiotamme tuolla hetkellä. Voimme itsestämme huolimatta katsoa tilannetta – Miksi tunnen niin vahvasti tässä tilanteessa? Mihin tämä minut vie, jos jatkan kuten nyt? Mitä vaihtoehtoja minulla on?
Kun joku tunteista herää aina tietyssä tilanteessa, vaikka vain hetkeksi, voimme kuunnella sitä tarkoin. Jos voimme tuoda tällaisen tunteen takaisin tietoisuuteemme, saatamme oppia. Pysähtyminen, hengittäminen ja tunteminen antaa meille ainakin mahdollisuuden tunnistaa, että olemme jollakin tavoin vanhan taian vankeja. Sitten voimme ehkä herätä reagoimalla tietoisemmin ja luovemmin.
Yritimmepä miten kovasti tahansa olla tietoisesti läsnä, väistämättä tulee vastaan tilanteita, jolloin automaattinen käytös ottaa vallan. Kun näin tapahtuu, lapsemme on saatava kuulla meidän pyytävän anteeksi ja tunnustavan, kuinka satuttavaa se oli, vaikka joskus anteeksipyynnöt voivat toistua liian usein ja liian helposti.
 |
| JJ's Beautiful Mess by Pink Sherbet Photography, on Flickr |
.:Kuka on vanhempi, kuka lapsi?:.
Saadaksemme paremman näkymän tähän on kysyttävä, millaisia kirjoittamattomia ja puhumattomia lakeja omassa lapsuuden ympäristössämme noudatettiin. Kirjassa on useita koskettavia esimerkkejä siitä miten vanhempi helposti toistaa omalle lapselleen itse lapsena saama kohtelua.
Syyllisyyteen, häpeään, uskollisuuteen, velvollisuuteen tai vastuuseen perustuvia vetoomuksia käytetään lasten manipuloimiseksi ja painostamiseksi. Niiden avulla lapsi saadaan noudattamaan äänettömiä käytösmalleja, mikä jättää lapselle hyvin vähän tilaa ilmaista omia tunteitaan ja tarpeitaan.
.:Tarpeiden täyttämistä ja turvaa:.
Lasten on saatava kehittää tunne itsestä ennen kuin he voivat olla tietoisia toisista tasapainoisella ja terveellä tavalla. Heidän on tiedettävä, miltä heistä itsestään tuntuu, mitä he itse tarvitsevat, mitä he itse haluavat. Kun näin tapahtuu, lapset oppivat ajan myötä luonnostaan ole maan tietoisempia toisista ihmisistä.
Kun lapsen tarpeita ja tunteita kuunnellaan ja niihin vastataan ja kun he voivat luottaa toisiin, he kehittävät täysien, vastavuoroisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen tarvittavia taitoja.
Kun lapset tuntevat olevansa tarpeeksi vapaita ja turvassa sanoakseen, mitä he todella tuntevat ja kuinka he näkevät asiat, on vain luonnollista, että he usein haastavat vanhempiaan.
Koskaan ei ole myöhäistä sanoa ”Riittää!”, laskea kantamamme taakka ja yrittää luoda uusia ihmissuhdemalleja, jotka ovat tarkoituksenmukaisempia ja tasapainoisempia. Tämä prosessi voi vuorostaan auttaa meitä näkemään selkeästi omia lapsiamme kohtaan elättelemämme odotukset. Sen myötä voimme vapauttaa sekä itsemme ja heidät tarpeettomista emotionaalisista painolasteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti