Tässä jatkuu Kehon ja mielen viisaus kirjan muistiinpanot. Kirjan kirjoittaja tunnustaa olevansa buddhalaisen meditaation opiskelija siitä syystä, että sen opetukset ja harjoitukset ovat niin perustavanlaatuisia, paljastavia ja parantavia, sekä helposti sovellettavissa omaan elämään. Miten niin?
Olemme länsimaissa heräämässä sisäisyyden merkitykseen, tietoisuuden kehittämisen voimaan ja yhteyteen hiljaisuuden ja tyyneyden kanssa. Alamme ymmärtää, että nykyhetkessä on voima viedä meidät suurempaan selkeyteen ja oivallukseen, suurempaan tunne-elämän vakauteen ja viisauteen. Näin ollen meditaation alkaa saada jalansijaa.
.:Ei mitään:.
Harjoittaminen, ”meditaatio”, ei-tekeminen, vaatii tilan antamista kokemukselle tapahtua ja antaa mielelle ja sydämelle mahdollisuuden muutokseen. Harjoittamisessa ei tehdä mitään, eikä mitään tapahdu, mutta samalla mikään tärkeä ei jää tekemättä. Meitä kutsuu oman sisimpämme elinikäinen kaipaus kohdata itsensä.
Mitä nopeammin asiat etenevät, sitä tärkeämpää meidän on koskettaa ajattomuutta, tai jopa asuttaa se. Siitä voi ammentaa lohtua ja selkeää näkemystä. Se on mahdollista juuri nyt, ei vain vuosien harjoittamisen jälkeen. Tapahtumien ja ajatusten virran havainnointi on elintärkeää omalle hyvinvoinnille, selväjärkisyydelle ja jopa eloonjäämiselle.
Tietoisuus tarjoaa turvapaikan, jossa voimme uusiutua ja levätä elinvoimaisessa, dynaamisessa harmoniassa, levollisuudessa ja luovuudessa, ja ilossa juuri nyt. Meillä on kyky maistaa ja ilmentää tietoisen läsnäolon avulla sitä mikä on suurin halumme.
Bridge by martie1swart, on Flickr |
Jos olet kiinnostunut ja valmis tekemään ajattomuuden, ei-tekemisen ja tietoisuuden työtä elämässäsi siten kun se avautuu hetki hetkeltä, kääri hihasi. Se on elinikäinen tehtävä, johon ei kulu lainkaan aikaa. Teko saattaa osoittaa keinoja syventää elämää ja näkemistä, ja sen kautta ehkä opimme arvostamaan itseämme enemmän, riemuitsemaan siitä keitä olemme ja mitä meistä voi tulla.
Ei ole kuitenkaan mitään syytä tehdä harjoittamisesta monimutkaista, päinvastoin kyse on kaiken pitämisestä yksinkertaisena juuri nyt, tässä hetkessä. Alkuperäinen mieli elpyy vaille käsitteitä, se vain on, jo nyt.
Näetkö? – Tuskin koskaan pelkästään näemme.
Kuuletko? – Tuskin koskaan pelkästään kuulemme.
Ajatuksen, tulkinnat ja tunteet virtaavat niin nopeasti, joko jo ennen kokemusta odotuksina tai sen jälkeen, että voimme hädin tuskin sanoa olleemme paikalla alkuperäisen kuulemisen tai näkemisen hetkellä. Meidän tulee herätä itseemme uppoutumisesta ja loputtomasta tarinankeräämisestä, jotta eläisimme joka hetken.
Ei ole helppoa tulla järkiinsä ja palata aistihavaintoihinsa ja viisastua ilman harjoitusta. Tarvitsemme oppia havaitsemaan ja tiedostamaan. Se mikä vahvistuu ja voimistuu on kiinnostavaa.
Usein emme näe nenämme edessä olevaa, emme tiedosta, että meitä katsotaan tai sitten taas näemme olemattomia. Erilaiset mielen linssit pakottavat meidät näkemään todellisuuden eri lailla.
Omat käsityksemme hämärtävät ja rajoittavat näkemystä. Kaikki on suhteellista. Mitä enemmän alkaa kiinnittää huomiota asioiden asteittaisuuteen, sitä selkeämmäksi mieli käy, ei sumeammaksi.
Lue edellinen osa:
Kehon ja mielen viisaus 1. Elinikäinen haaste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti