Harjoituksia levottomalle mielelle

Sain lukijapostia Päiviltä. Hän kaipaa sopivaa mindfulness harjoitusta levottomalle mielelle, joka tempoilee kaiken kiinnostavan perässä ja tekee rauhoittumisesta mahdotonta. Toisaalta taas tähän hetkeen keskittyminen ja kaikesta tekemisestä nauttiminen (=eläminen) on aina, ahh, niin vaikeaa. Siinäpä haaste. Kiitos Päiville luottamuksesta! Tässä muutama varoituksen sana harjoittamisen tekemisestä suoritukseksi ja joitain ehdotuksia harjoituksiksi.

Mieli on vaikea hallittava. Huomio kiinnittyy helposti niin moneen innostavaan hommaan, ihmiseen ja tapahtumaan, että kaikki listat kotona ja töissä alkavat kaatua päälle. Tunne on tuttu blogin pitäjälle. Pelkkä ajatuskin listojen pituudesta saa hengästymään, kun ”pitäisi” olla aikaa vain olla läsnä.

Tietoisuustaitojen harjoittamisesta ei voi, eikä saa tehdä yhtä ”pakkoa” tai suoritetta lisää elämään. Se ei vaan toimi. Voisiko lisäämisen sijaan korvata osan autopilotilla elämisestä tietoisemmalla läsnäololla? Miten voisi elää tätä jokapäiväistä, tavallista, omaa elämää rauhassa ja keskittyneenä tähän hetkeen?

Se vaatii päätöksen: Haluan elää enemmän tietoisesti ja läsnä. Voisitko ja haluatko tehdä tämän päätöksen? Minä olen sen tehnyt ja Päivi ainakin tekee sen nyt, eikö niin? Avuksi päätöksen pitämisessä voisivat olla seuraavat kolme käytännön harjoitusta.

.:Harjoitus 1: Ankkurit:.

Kenenkään ei ole mahdollista, ainakaan ilman vuosikymmenten harjoittamista, olla läsnä koko aikaa arjessaan. Aluksi on oikeasti vaikeinta vain muistaa olla läsnä. Tähän tarvitaan avuksi ankkureita.

Ankkuri muistuttaa päätöksestä elää tietoisempana päivän eri askareissa. Kannattaa ensin yksi ankkuri työn alle. Se voi olla kotioven avaaminen, suihku tai koiran rapsuttaminen. Kun tästä tekee pysyvän ankkurin, joka muistuu aina mieleen, niin niitä syntyy sitten huomaamatta lisää. Muutaman viikon kuluttua voi onnitella itseään ehkä jo kolmesta päivittäisestä ankkurista. Sen osuessa kohdalle voi hengittää kolmesti (tai aluksi edes kerran!) syvään ja palata tähän hetkeen.

.:Harjoitus 2: Ohjelmoi autopilottisi tietoisten päätösten pohjalle:.

Mieluusti myös sanoisin, että kannattaa karsia kaikki pois elämästä mikä ei ole pakollista, tai iloa tuottavaa, ainakin joksikin aikaa. Elämäntilanteen muuttuessa voi niin helposti ajautua vanhalle autopilotille, jos ei pidä varaansa. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Minua auttaa lista mielenkiintoisista asioista, joita teen ”sitten joskus”.

Tiesitkö, että 40% tekemisistämme on tavan tai autopilotin ohjaamaa? Siihen osuuteen vaikuttaminen saattaa olla helpompaa, kuin edellä mainittu karsiminen. Tämä iso osuus kannattaa ohjelmoida sellaiseksi kuin haluaa, tietoisesti, tekemällä autopilotin ohjauksesta tietoiset päätökset.

Olisiko mahdollista radion päälle laittamisen sijaan kuunnella autossa hiljaisuutta? Voisiko puhelinsoiton sijaan vain keskittyä ”vain kävelemiseen” tai ”vain syömiseen”. Tekemällä tietoisia päätöksiä ajankäytöstään on mahdollista lisätä läsnäoloa, ettei ”vain” taannu takaisin kiireeseen työpaikalla, pakkotekemiseen aikataulujen mahdottomassa puristuksessa tai vapaa-ajalla ”vain” ajaudu surffaamaan tai katsomaan tv:tä. Kaupan päällisenä keskittymisessä saattaa tapahtua yllättävää kehittymistä!

11-06-10 We Are Not Frightened Anymore by Βethan, on Flickr

.:Harjoitus 3: Istu:.

Se, minkä kuitenkin lisäisin, on jonkinlainen muodollinen harjoitus päivä- tai edes viikko-ohjelmaan. Se on kaiken ydin, koska näitä taitoja on vaikeaa oppia harjoittelematta. Jos ei osaa olla hiljaa paikoillaan ”tyhjyydessä”, miten voi osata sen kaikessa härdellissä?

Usein neuvotaan tekemään kovin pitkiä, heti jopa 20 minuutin muodollisia harjoituksia. On hyvä tietää, että minuutti tai kolme minuuttia on jo jotain. 10 minuuttia taas on jo ihan riittävä harjoitus. Kenelle ei päivässä 10 minuuttia olisi? Tärkeämpää on käyttää lyhyt hetki joka päivä, kuin käydä kalliissa retriitissä silloin tällöin.

* * *

Kommentoi mieluusti, oliko tästä kirjoituksesta hyötyä? Mielelläni viisastelen lisää asioista joista en paljon mitään kuitenkaan tiedä, eli jos mielessänne pyörii jokin (jatko-) kysymys, laittakaa viestiä!

Lue lisää:

Oma tietoisuustaitojen harjoitteluohjelma