Kirkasta vihreää

Nukutan lasta kävellen paljain jaloin edes takaisin kotitietä vaunuja työnnellen. Taivas on huikaisevan sininen ja luonto kihisee elämää. Hetki on rauhallisen raukea. Hengitän syvään raikasta ilmaa ja tunnustelen tien pintaa jalkojeni alla. Tässä ja nyt.

Kotipihan koristekirsikkapuussa on jo kauniit hennot kukat. Hanami!

Näitä hetkiä on ollut kovin vähän lähiviikkoina, minkä ehkä jotkut teistä tärkeistä lukijoistani ovat päivitystahdista voineet jopa päätellä. Syitä siihen, että elämä on ollut muualla kuin blogissa on monta. Kevään juoksukisat vievät puolisoani ja olen paljon kahdestaan pienen kanssa. Olen polkenut kaksi spinningmaratonia ja ulkoillut enemmän kuin istunut koneella. Lisäksi olet tehnyt aivan liikaa töitä päästäkseni lomalle. Ehkä blogikin päivittyy jälleen ahkerammin, kun olen alkavan viikon vapaalla oikeista töistä.

Naapurin puun vihreä sävy suorastaan sattuu silmiin. Tällainen väri muuttuu jo huomenna tavallisemmaksi. Oletko sinä huomannut tällaista vihreää lähipäivinä luonnossa?

Olen kiitollinen saadessani viettää äitinä äitienpäivää. Olen kiitollinen kaikesta tästä kirkkaasta vihreästä. Olen kiitollinen vapaasta, yhteisestä viikosta.