Tässä kirjoituksessa on kirjan Intohimoinen läsnäolo : havahtuneen tietoisuuden seitsemän ominaisuutta toisen ominaisuuden herkkyyden käsittely.
Sydämen kieli on ymmärryksen hiljaista tarjoamista toisille ilman, että itse vaatii tulla ymmärretyksi. Vaikka viestinnän muurit olisivat millaisia hyvänsä, useimmat olennot huomaavat rakastavan läsnäolon. Huomaamme milloin joku ajattelee meidän parastamme, kuuntelee meitä avoimin mielin ja tarjoaa lohtuaan etsimättä omaa etuaan.
Havahtuneessa tietoisuudessa viestintä on helppoa, koska emme tarvitse toiselta mitään. Todellinen rakkaus ei pyri hankkimaan mitään. Se antaa omasta itsestään antautumalla ja palvelemalla anteliaasti. Havahtuneen tietoisuuden rakkaus on maailmanlaajuista. Kaikki liittyy kaikkeen, kaikki ovat kehittyneet yhteisestä DNA:sta. Se mikä tekee meidät eläviksi, on kaiken läpi virtaava elinvoima.
.:Menetys:.
Kaiken yhteenkuuluvuus synnyttää myötätuntoa kaikkia kärsiviä ja menetyksen kokeneita kohtaan. On hyvä muistaa, että ne joilla on paljon, ja jotka takertuvat siihen, heillä on myös paljon menetettävää. Pelätessään menetyksiä ihminen ei uskalla enää rakastaa. Tietoisuus menetyksen mahdollisuudesta ja kärsimyksestä muistuttaa meitä elämään ja rakastamaan täydesti niin kauan kuin vielä olemme täällä. Silti kärsimyksen, jota on menneisyydessä kokenut, ei ole hyvä antaa hallita ja määrittää meitä.
Kärsimyksenkin hetkellä osa meistä havainnoi, että osa meistä on ”kunnossa”. Se osa ei piittaa siitä kauheudesta mikä on tapahtumassa. Se osa on tarkkaileva läsnäolo. Kärsimys on hyvä tiedostaa sen hetkellä todelliseksi, mutta se hetki on pian ohi. On tärkeä tietää, että mikä tahansa ”vaikeakin” mielentila on tervetullut milloin tahansa, ilman että vastustelemme sitä. Jos tunnemme kärsimyksen syvästi ja sitten luovumme siitä, meistä tulee vahvempia ja silti herkempiä. Olemme ehjiä ei vain kärsimyksistämme huolimatta, vaan usein myös niiden vuoksi.
 |
| Tender magic by zenera, on Flickr |
.:Terve katumus:.
Osaamme antaa itsellemme paremmin anteeksi, jos ymmärrämme omaa tietämätöntä käytöstämme ja päästämme sitten terveen katumuksen tunteet lävitsemme. Voimme muistuttaa itseämme, että teimme parhaamme, sen mukaan kuin meillä oli viisautta kyseisellä hetkellä. Tiedostamme, että emme silloin voineet tehdä toisin.
Sitten annamme epäystävällisten tekojemme tuskallisten seurausten tehdä oma työnsä niin, ettemme käyttäydy samalla tavalla toistamiseen. Terve katumus on tuskaa aiheuttaneiden sanojen ja tekojen rehellistä tunnistamista ja päättäväisyyttä varoa niitä tulevaisuudessa. Terveen katumuksen kokemukset murentavat ylpeyttä ja tekevät meidät halukkaammiksi pyytämään tarvittaessa anteeksi tai korjaamaan käytöstämme.
.:Anteeksianto:.
Kun tarkkailemme hiljaa itseämme, huomaamme tavat, joilla ehdollistuneet tai totutut, menneille kokemuksille perustuvat ajatukset ohjaavat nykyhetken mielijohteitamme. Kärsimys ja hämmennys sotkee toimintaamme. Mitä voimakkaampia ehdollistuneet ajatuksemme ovat, sitä hämmentyneempää on toimintamme nykyhetkessä.
Havahtuneessa tietoisuudessa virittäydymme hiljaisuuteen, joka on ehdollistumisen toisella puolen. Ymmärrämme myös, että ehdollistuneet ajatukset tulevat kutsumatta, ja toisinaan saavat meistä vallan. Tieto siitä, että mikään teko ei määritä meitä, auttaa näkemään, ettei mikään teko määritä myöskään lopullisesti ketään muutakaan. ”Pyhä paikkaa maan päällä on se, missä ikiaikaisesta vihasta on tullut nykyistä rakkautta.”
Anteeksianto ei tarkoita pahan katsomista sormien lävitse. Ymmärrämme, että hämmennys, tietämättömyys ja julmuus ovat vain tietoisuuden ilmenemismuotoja; tunnemme mielettömyyden kipinät omassa itsessämmekin.
Kun luovumme toisia ihmisiä koskevista arvosteluistamme ja olettamuksistamme, löydämme myötätunnon vaikeimmissakin olosuhteissa. Kun emme tunne tarvetta todistaa olevamme oikeassa tai halua moittia ja rangaista jonkun muun käytöstä, tiedämme usein vaistomaisesti, mikä tietyssä tilanteessa parhaiten edistää sopusointua, mistä on eniten apua. Usein on parempi jakaa rakkautta ja ymmärrystä niille, jotka ovat unohtaneet itsensä suuttumuksensa keskellä.
Lue Intohimoisesta läsnäolosta lisää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti