Intohimoinen läsnäolo: Hiljaisuus, osa 1.

Tässä kirjoituksessa alkaa kirjan Intohimoinen läsnäolo : havahtuneen tietoisuuden seitsemän ominaisuutta ensimmäisen ominaisuuden hiljaisuuden käsittely.

Moni jahtaa elämyksiä. Uskomme ikävystyvämme ilman tehtävää. Mitä elämästä muka puuttuu? Stop existing and start living. Hiljaisuus on kaiken toiminnan tausta. Sitä ei tarvitse etsiä.

Omaa elämää eläessä moni hankkii kokemuksia kokemusten perään. Niin kirjan kirjoittajakin matkusti ja perehtyi moniin uskontoihin ja filosofioihin. Täyden nautinnon esti halu säästellä sitä myöhemmäksi. Aivan samoin kuin matkoillaan kaiken valokuvaavat yrittävät vangita hetken voidakseen nauttia siitä myöhemmin. He takertuvat tulevaisuuteen, jota ei tule. Näin kävi kirjailijallekin. Aina jotain puuttui ja etsintä jatkui. Vaikka hän tunsi itsensä kuinka tyytyväiseksi ja eläväksi syvän kokemuksen hetkinä, tunne ei kestänyt. Hän halusi sisimpäänsä tyytyväisyyden, jota aika ei laimentaisi.



Silence is golden (Pomi's mosaic) by LaWendula, on Flickr



.:Etsiminen on ongelma:.

Sitten hän kohtasi opettajansa Poonjajin ja oivalsi, että etsiminen sinällään on ongelma. Se ottaa lähtökohdaksi sen, että jotain puuttuu. Elämisen kokemus ei vaadi muuta kuin elossa olemisen. Miksi silloin etsiä mitään?

Se mitä etsit on aina mukanasi, kätkettynä ja silti näkyvillä kaiken aikaa itsemme syvissä sopukoissa. Se on rauhan piste, tarkkaileva tietoisuus, joka pysyy rikkumattomana, tapahtuipa mitä hyvänsä.

Silloin kun täyttää itsensä tällä tietoisuudella ihminen tuntee olonsa mukavaksi nykyhetkessä, toivottaa avosylin tervetulleeksi kaiken, mitä tulee, päästää irti kaikesta, mikä menee – ja tuntee todella olevansa elossa. Se kuuluu tähän ja nyt.

.:Sydämen hiljaisuus:.

Se on sydämen hiljaisuutta pikemminkin kuin puheen tai toiminnan pakotettua lakkaamista. Se on hiljaisuus, jonka voisi sanoa olevan kaiken toiminnan tausta. Sitä ei tarvitse löytää koska se ei ole kadoksissa.

On outoa, että vastustamme tätä sisäistä aina mahdollista rauhaa. Uskomme ikävystyvämme ilman tehtävää. Tai häkellymme, miten mittaamattomalta ja vapaalta elämä yhtäkkiä tuntuu, kun mielemme ei enää aja mitään takaa. Havahtuneessa tietoisuudessa mieli sopeutuu hiljaisuuden avautumiseen. Se tottuu siihen, että se voi antaa turhien ajatusten pudota tyhjyyteen, ja vähitellen se menettää kiinnostuksensa niihin. Etsintä on ohi, kaikki on oikealla paikallaan, silloin kokee pyhän hetken.

Lue myös:  Johdanto kirjaan