Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 26. Ylistystä hetkelle

23.2.2012

Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 26. Ylistystä hetkelle





Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo kirjan kirjoituksia ei ole enää montaa jäljellä, lupaan sen. Tämä kirjoitus on ylistystä hetkelle. Jos haluamme tulevaisuuden olevan millään tavalla erilainen omassa elämässämme, kuten usein intohimoisesti toivomme – olipa se paremman suhteen solmiminen lapseen tai jokin uusi tapahtuma – ainut kerta, jolloin koskaan voimme toimia sen hyväksi, on nykyhetki.  



.:Risteyksiä:.

Vanhempana olemisessa on niin paljon tiedettävää, mutta samalla se on rutiineja ja arkea. Maailma kutsuu meitä jatkuvasti juhlistamaan noita eri tylsyyksiä paikoissa, joihin todella kuulumme ja joissa tunnemme olevamme todella kotonamme. Nykyiset todellisuutemme ovat todellisia siunauksia, eikä niiden jokapäiväinen ilmestyminen ole yksityiskohdissaan yhtään vähempää kuin ihme. Sen arvostaminen vain ei ole yksinkertaista.

Hetken mahdollisuudet ovat valtavat. Emme tiedä tai osaa ennustaa seuraavaa ennen kuin se saapuu, ja enimmäkseen niin moni hetkistämme tuntuu ensi silmäykseltä tyhjänpäiväiseltä ja lattealta ja jokainen päivä näennäisesti enemmän tai vähemmän samanlaiselta kuin edellinen. On helppoa sulkea silmänsä siltä, kuinka joka hetki sisältää koko maailmankaikkeuden valtavuuden, voi olla täynnä yllätyksiä ja ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Voimme nähdä jokaisen hetken kehkeytyvän ja sen, että meitä kutsutaan osallistumaan.

Swing by David'n'Sheila, on Flickr


.:Seurauksia:.

Kun ymmärrämme nykyhetken tällä tavoin, voimme kysyä: Millainen se on? Olemmeko kotonamme täällä, tässä todellisuudessa? Tiedämmekö oikeastaan tässä tai missään muussa elämämme vaiheessa, tunnemmeko, aistimmeko missä olemme ja miten päädyimme tänne, tähän hetkeen? Tiedämme joka hetken kasvavan edellisestä, joka värittää sitä jollain tavoin.

Nykyhetkellä on oma liikkeensä. Teoillamme on aina seurauksensa. Jos toivomme mitään oppivamme, kasvavamme. Jos otamme vastuuta olemalla läsnä, tämän hetken laadussa ja seurauksissa, tapahtuipa se lapsen tai itsemme kanssa, tämä tietoisuus vaikuttaa seuraavaan hetkeen, joka SIIS muuttaa sitä.

Haaste on siinä, voimmeko täysin ilmentää elämää joka on meidän elettävänämme, lasten kanssa, jotka ovat meidän hoidettavinamme, juuri tässä, juuri nyt… ja nyt, nyt, nyt.

Joka hetki, päivä ja yö on uusi alku kulkiessamme valon ja pimeyden läpi.


Lue edellisiä osia:

Ei kommentteja: