Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo kirjan tämänkertaisessa osassa pyritään tunnistamaan odotuksia, niin omia kuin lapsenkin. Ja sitten mietitään miten odotukset eivät saa hallita ja määrätä elämää. Realiteettien tunnustaminen ja erilaisiin tilanteiseen mukautuminen on oikeaa tasapainoa.
.:Eräretkeilyä:.
Lapset tarvitsevat silloin tällöin vanhemman täyden huomion, ja heidän on hyvä tehdä itselleen yksilöllisiä ja ainutlaatuisia asioita kilpailematta sisarustensa tai toisen vanhemman kanssa. Kirjoittajien mielestä hyvä idea on viedä heidät telttaretkelle erämaahan yksi kerrallaan. He kertovat kuinka: ”Päivässä tai kahdessa olemme kokeneet asioita, jotka voivat muovata suhdettamme uudelleen, ja saaneet elämän kestäviä muistoja. Mikään ei muistuta paremmin asioiden tärkeysjärjestyksestä, elämän perusasioista ja hengissä pysymisestä kuin muutama päivä erämaassa.”
Jon kertoo, kamppailleensa kerran retkellä riittämättömyyden tunteiden kanssa ja surren sitä, että retki oli täydellinen katastrofi; ”tunsin olevani surkea isä, joka ei osannut lievittää tyttären pelkoja tai ”tehdä” hänestä onnellista.” Pitkän vaelluksen sijaan, he leiriytyivät ensimmäiseen kauniiseen paikkaan. Tytär nukahti ensin. Jon makasi selälläni katsellen taivasta, hengittäen koko kehollani, niin onnellisena saadessaan olla tyttäreni kanssa, hänen hengitystään kuunnellen, yhteisen seikkailun iloa tuntien.
Pysyimme siis paikallamme minun työntäessäni syrjään omat suuret odotukseni ja haluni ja tajutessani, että hänen oli valittava oma tiensä. Oli hyvä olla metsässä yhdessä, poissa sivilisaatiosta. Mutta onnellisuuteen riitti hyvin vähän: aurinko, vesi, metsä, me yhdessä, tämä hetki.
Odotukset voivat helposti määrittää sen, miten suhtaudumme asioihin ja käytökseemme olematta niistä todella tietoisia. Tästä syystä, on elintärkeää tuoda tietoista läsnäoloa odotuksiimme ja niiden seurauksiin. Yksi yleinen odotus on, että teemme asiat hyvin tai ”oikein”. Itsemme ankara tuomitseminen, kun emme tunne riittävämme. voi herättää monenlaisia tunteita: häpeää, pettymystä, kiusaantumista, vihaa, nöyryytetyksi tulemista, puutteellisuutta.
Jotkut vanhemmat eivät kehu lapsiaan, kun nämä menestyvät, koska se otetaan itsestäänselvyytenä. Sitähän heiltä odotetaan, joten miksi siitä pitäisi jakaa tunnustusta? Vain silloin, kun lapset eivät vastaa heidän odotuksiaan, he saavat palautetta.
Vanhemman tulisi aina miettiä ovatko odotuksemme järkeviä ja ikäkauteen sopivia? Auttavatko ne lasten kasvua? Odotammeko liikaa vai liian vähän? Aiheutammeko lapsellemme liikaa stressiä? Parantavatko odotuksemme lasten itsetuntoa vai rajoittavatko ne ja vähättelevätkö ne heitä? Parantavatko ne lapsen hyvinvointia? Auttavatko ne häntä tuntemaan, että häntä rakastetaan, että hänestä välitetään, että hänet hyväksytään? Edistävätkö ne tärkeitä inhimillisiä arvoja kuten rehellisyyttä, toisten kunnioitusta ja vastuuta omista teoista?
 |
| Ball play by allspice1, on Flickr |
.:Lapsen odotukset:.
Meidän on uteliaisuuden ja tarkkanäköisyyden hengessä syytä huolehtia, että näemme lapsemme selkeästi joka hetkessä, ja muuttaa odotuksiamme olosuhteiden mukaan. Lapsillammekin on odotuksia meidän varallemme, ja on hyödyksi olla tietoinen niistä. He saartavat odottaa meidän olevan ajoissa tai aina myöhässä; aina luotettavia tai epäluotettavia; helposti suuttuvia tai ymmärtäviä.
Heidän kehitystään auttaa, kun pidämme heitä vastuullisina teoistaan ja reagoimme tavoilla, jotka sekä kunnioittavat heidän itsenäisyyttään, että takaavat heidän teoilleen luonnollisia ja asianmukaisia seurauksia. Liian usein vanhemmat toimivat vain omien tarpeidensa ja halujensa viitekehyksestä käsin, eivät lastensa.
Annamme lapsillemme suuren, vaikkakin näkymättömän lahjan, kun painimme odotustemme kanssa ja kykenemme tarkoituksella päästämään irti niistä, jotka ovat tuhoisia heidän hyvinvointinsa kannalta. Tämä on vanhemmuuden ja aikuisuuden sisäistä työtä. Kun pystymme tekemään tämän, perheen ilmapiiri kevenee ja siihen liittyy avaruuden ja tasapainon tunne. Kaikilla on tilaa kasvaa.
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 16. Kirjeitä
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 17. Elämän alku
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 18. Pienen tarpeet
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 19. Resonanssi, virittäytyminen ja kosketus
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 20. Läsnäoloa kiireettä
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 21. Valintoja
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 22. Kontaktissa
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 23. Tasapaino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti