Lapsen nukuttamisesta

.:Hengitysharjoitus keskiviikko iltana:.

Yksi tietty alle metrin mittainen täällä asuva ei nukahtanut eilen itsekseen sänkyyn. Äiti sitten hengitti pientä uneen reilun puoli tuntia. Arvatkaa meninkö sen jälkeen vielä tekemään muodollisen istumis- ja hengityksenlaskemisharjoituksen? En mennyt. Aiemmin olin ollut kehonhuoltojumpassa, saunassa ja lumihangessa ja olisi ollut mukavaa kuunnella miltä keho tuntuu niiden jälkeen. Tässä näkee hyvin, että suunnitelmia ei kannata tehdä, tai jos tekee niin on osattava niissä joustaa. Onneksi nämä nukahtamisvaikeudet ovat olleet meillä aika harvinaisia ja tyyppi kyllä nukahtaa itsekseen – yleensä. Sen verran minulla on kuitenkin kokemusta kertynyt lapsen nukuttamisesta, että voin jakaa muutaman vinkin.

Mitä tein siinä pinnasängyn reunalla?

En mitään. Olin läsnä. Hengitän vähän tehostetusti niin että siitä tulee ihan pieni ääni. Pieni kuulee että olen paikalla. Ennen kurssia minulla oli tapana laskea hengitystä sadasta alaspäin nollaan, niin että joka ”ulos- ja sisäänhengityspari” oli yksi numero. Siihen piti hieman keskittyä. Minulla on ajatus, että keskittymiseni on nykyään hieman parantunut. Nyt lasken 1-10 vain uloshengityksiä kuten muodollisessa istumaharjoituksessakin. Asento on surkea. Siinä on roikuttava miten parhaiten taitaa ja vahdittava että pieni ei nouse ylös. Tyypillistä on että ainakin selkään alkaa sattua. Silmät on hyvä pitää kiinni, kun pieni matkii silmien kiinni laittoa. Välillä vain kurkkaan että kaikki on hyvin.

Ero siihen että en olisi läsnä ja laskisi hengityksiä on minusta suuri. Voisin miettiä huomista ja harmitella nukuttamiseen kuluvaa aikaa, mitä muuten ei voi koskaan tietää onko se minuutti vai 100 minuuttia. Sillä ei ole mitään väliä. On vain tämä hetki. Minulla ei ole mitään tärkeämpää tekemistä. Olo on paljon helpompi, kun ei ole vihainen lapselle kun pieni ei nuku, eikä ole vihainen itselleen ja mieti mitä on tullut tehtyä päivällä väärin. Tai suunnittele sitä mitä huomenna tehdään jotta rytmi pysyy sekunnilleen ja seuraava ilta ei ole samanlainen haastava projekti. Hyväksyy tilanteen, tarkkailee kerrankin suloista pientä kun hän vielä on pieni ja käyttää tilanteen hyödyksi omaan rentoutumiseen sikäli mikäli pystyy. On vain. Tuli se hengitysharjoituskin eilen tehtyä varmaan 30 minuutin pituisena. Tämä on tietoisen läsnäolon paras puoli, kaikki hetket voi käyttää ”hyödyksi” harjoittelemalla läsnäoloa. Se ei rasita eikä väsytä, päinvastoin!

Alle metrinen pulkkailee

Päivisin olen jatkanut käytännön harjoituksena myös tietoista mattoprojektia.

Palaaminen

.:Tiistaina hengitin:.

Pitkästä aikaa illalla tuli istuttua reilu 20 minuuttia. Palasin laskemiseen. Näyttää olevan iso ero sillä laskeeko vai ei. Laskiessa aika kuluu todella nopeasti ja ajatuksia ei nouse niin paljon kuin jos kuuntelisi vain hengitystä. Ego on hiljempaa kun se joutuu antamaan laskemiselle tilaa. Keskittymiseni ja mieleni eivät ole vielä saaneet tarpeeksi harjoitusta, eivätkä ole valmiita istumiseen ilman laskemista. Viime viikolla se onnistui varmaan tahdonvoimalla? 

   ù    ù

ù     ù

Laskin siis koko istumisen ajan 1-10 ulos hengitykset. Pystyin keskittymään niin että näin ”katsoja paikan” ainakin hetkittäin. Ote Taidon Filosofia- Filosofin taito kirjasta:

”Egon kokemuksellinen keskusta paikantuu pään ja kaulan alueelle jossa sijaitsevat ulkoiset aistit ja ääntä tuottavat elimet. Ääntä tuottavissa elimissä on puhujan paikka, kun taas katsoja on jossain pään alueella silmien takana. Jos kuitenkin yrittää tavoittaa sen joka kuulee ja joka katsoo, niin et löydäkään mitään!”

Sunnuntain ja maanantain lyhyet istumiset ja kiitollisuutta

Molempina iltoina istuin kyllä, joskin lyhyemmin kuin vartin. En juuri muista muuta. Tärkein raportoitava asia on että olen palannut laskemiseen. Lasken ulos hengityksillä aina 1-10 ja sitten taas alusta. Huomasin että vaikka viime viikolla se onnistui että olin välillä laskematta, se ei nyt onnistu. Olen taas vähän väsyneempi. Keskittyminen ei pysy ehkä silloin niin hyvin. Futon on ihan paras istuma-alusta, ei liian pehmeä, eikä liian kova. Siinä jaksaa istua hyvässä asennossa ja keskilinja suorana pidempäänkin. Suosittelen!

Tänään olen kiitollinen siitä, että ei ole pakko mennä minnekään kun joka paikka on täynnä lunta. Helsinki on maan lumisin paikka. Pihalla on jo yli 60 cm lunta ja lisää tulee. Ehkä kuitenkin uskaltaudumme autoilemaan pieniin joulujuhliin illaksi.

Snowy by Etolane, on Flickr

Uudessa metsässä

Tänään oli sankasta lumipyrystä huolimatta ihana päästä uuteen metsään ratsastamaan. Kiitos maastokartallisen GPS:n se onnistui vieraassa paikassa. Joitain polkujakin oli muutaman päivän sisään joku kulkenut ja niiden painanteita kunnon polunetsijöiden tapaan pystyimme juuri ja juuri seuraamaan. Jännittävää! Taas on viikon annos metsää saatu.

Lähipäivinä olen ollut yleisesti kiitollinen siitä että elämäni on sitä mitä se on. Olen myös ollut huomattavan pirteä vaihteeksi. Olen kiitollinen siitä että pystyn olemaan paljon luonnon valossa. Tänään olen kiitollinen saadessani sytyttää kynttilät isoisien taisteltua meille itsenäisyyden. Elämä ei olisi lähellekään tällaista jos he eivät olisi sitä meille voittaneet.

Lauantai illan istuminen

Nyt voin tämän harjoituksen jälkeen todellakin sanoa VAIN istuneeni. Kehossa oli kaikenlaisia tuntemuksia, lapa kinnasi, kaikki lihakset alkoivat jumiutua päivän pumppauksesta ja ajatuksiakin nousi. Istuin silti ihan paikallaan ja annoin niiden tuntemusten mennä. Talo ei ollut ihan hiljainen ja jokin laitekin humisi häiritsevästi. Ja mina vain istuin ja istuin ja istuin, ainiin ja hengitin. Laskin aluksi ja lopuksi joitain ”kierroksia”, mutta pääasiassa en laskenut hengen vetoja. Vähän jäin vajaaksi 20 minuuttia, mutta harjoitus oli harjoitus.

Harjoittelusta saatava kokemus on opettajani

.:Kurssin 6. viikon harjoitukset:.

Harjoitusten ohjeisiin ei tullut mitään muutoksia. Kaikkia on kuitenkin syvennetty ja avattu. Alla muutama sana, niin että itsekin muistaisin paremmin. Buddhan mukaan kaikki opetukset ja kirjoitukset ovat vain ohjeellisia, harjoitus opettaa kaiken tarpeellisen.

1. Hengitys

Istumme joka päivä 20 minuuttia edelleen tarkkailemassa hengitystä. Laskemisesta voi vähitellen luopua, mutta siihen voi aina tarvittaessa palata. Minun tarvitsee kyllä välillä vielä laskea. Kurssilla olemme tehneet harjoitusta jolla saadaan kyykyssä hengitys menemään enemmän selkään, kädet vartalon edessä puristettuina hengitys taas ottaa tilan vatsasta. Sitten kun istuu takaisin tyynylle voi tuntea kuinka hengitys vapautuu. Näitä tuntemuksia voi käyttää apunaan istuessaan hengittämässä. Hengitys on nyt ja tulee aina olemaan kehon tutkimisen ensisijainen kohde. Kehon lisäksi kolme muuta tietoisen läsnäolon harjoittamisen kohdetta ovat buddhalaisen psykologian mukaan tunteet, mielentila ja mielen sisällöt. Hengitysharjoituksen aikana ajatusten noustessa näihin voi kiinnittää huomiota; mitä ne ovat, mistä ne alkavat ja mihin ne päättyvät.

Ajatuksen saavat edelleen tulla ja mennä. Niiden nouseminen tietoisuuteen riittää, niitä ei välttämättä tarvitse nimetä ennen kuin niiden antaa mennä. Puhuimme edelleen havainnoinnin puhtaudesta ja sen avulla saatavasta selkeämmästä ymmärryksestä maailmasta ja sen ilmiöistä.

2. Asahi I

Asahin avulla voidaan olla tietoisena kehossa ja huomioida kehossa tapahtuvia liikkeitä, tietysti etenkin keskilinjaa. Mielenkiintoista on aina olo, sanotaan sitä vaikka mielentilaksi, ennen ja jälkeen harjoituksen jota olemme tehneet kurssilla. Puhuimmekin siitä että jos haluaa laskea vireystilaa voi liikkeet tehdä silmät kiinni ja taas jos vaikka työpäivän lomassa haluaa piristyä silmät voi pitä apposen auki.

3. Keskilinjan tsekkaus

Keskilinjaan palaaminen on nopea kehoon palaamisharjoitus. Myös kehon muista asennoista ja liikkeistä suhteessa keskilinjaan voi olla kaikessa tekemisessä tietoinen. Keho on yhtä lailla yksi läsnäolon harjoittamisen kohde. Sitten kun vielä muistaisi tehdä keskilinjan tsekkaamisharjoituksen mahdollisimman usein.

4. Tietoinen rutiininomainen toiminta

Mielen harjoittaminen tietoiseen läsnäoloon saa siis ulottua arkiaskareisiinkin asti pelkän muodollisen hengityksen tarkkailun lisäksi. Kuluneen viikon ajan raportoin jo eri puuhista joita olin tehnyt enemmän tai vähemmän tietoisesti läsnä ollen ja aion jatkaa sitä. Kurssilla todettiin että koska hengitämme aina, voimme aina sitä myös arkiaskareissa tarkkailla. Se palauttaa meidät kulloinkin käsillä olevaan hetkeen. Lisäksi kaikkien aistien käyttäminen arkiaskareissa tietoisesti kiinnittää huomiota elämän yksinkertaiseen kauneuteen.

5. Kirjoita huomioita vihkoon/ kurssin blogiin

Tätä jatketaan edelleen entiseen malliin.

Thích Nhất Hạnh

Thích Nhất Hạnh saa kunnian aloittaa blogin esittelysarjan tietoisen läsnäolon supersankareista. Kuulin hänestä ensi kertaa Seija Mauron Tietoinen läsnäolo kurssilla työväenopistossa ja olen lukenut joitain hänen kirjojaan, joita lupaan myös esitellä.



Thích Nhất Hạnh, kuva Wikipedia Commons



Thích Nhất Hạnh; (s. 1926) on vietnamilainen buddhalainen munkki, rauhanaktivisti ja kirjailija. Wikipedian mukaan hän on yksi Satipatthana Suttan eli buddhalaisen tietoisen läsnäolo menetelmän seuraajista ja levittäjistä. Thích Nhất Hạnh on arvostettu Zen-mestari, joka on yhdistänyt perinteisiin Zenin menetelmiin elementtejä Theravada-buddhalaisuudesta ja länsimaisesta psykologiasta. Hänen yli kaksituhatvuotinen perimyslinjansa - Liêu Quán Dharma - ulottuu Buddhaan. Hänen seuraajansa kutsuvat häntä usein nimellä Thầy (vietnamiksi "opettaja"). Thây on etsijä ja uudistaja.



.:Elämäntarina:.

Thich Nhat Hanh syntyi Nguyen Xuan Bao -nimisenä Keski-Vietnamissa 1926. Hän meni Tu Hieu -temppelin luostariin 16-vuotiaana ja saatuaan perusteellisen koulutuksen Zen- ja Mahayana -buddhalaisuudessa, Thich Nhat Hanh sai täyden munkkivihkimyksen 1949.

Vietnamin jouduttua sotaan luostareiden oli tehtävä päätös siitä pysyvätkö ne eristäytyneinä jatkaen luostarielämää vai auttavatko ne kylien asukkaita sodan kourissa. Nhat Hanh oli yksi munkeista joka päätti tehdä molempia, hän perusti liikkeen joka tunnetaan nimellä "Engaged Buddhism". Sen voinee vapaasti kääntää osallistuvaksi buddhalaisuudeksi, liike oli sekoitus traditionaalisen mietiskelyn harjoittamista ja aktiivista, väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta. Hänen elämänsä on siitä lähtien ollut omistettu yksilöiden ja yhteisöiden muuttamiselle niiden sisältä käsin.

Thich Nhat Hanh perusti myös 60-luvun alussa avustusorganisaation (the School of Youth Social Service, SYSS) Saigoniin. Tämä oli eräänlainen rauhanturvajoukko joka tarjosi ruohonjuuritason apua sodan keskellä. Organisaatio teki uudelleenrakennustyötä hajalle pommitetuissa kylissä, perusti niihin kouluja ja sairaaloita, auttoi kodittomia perheitä saamaan uusia koteja sekä perusti organisoituja maanviljelyosuuskuntia. Mukana oli jopa 10000 opiskelijaa vapaaehtoisena. SYSS perusti kaiken toimintansa buddhalaisille kärsimyksen välttämisen periaatteille ja laupiaaseen avunantoon. Huolimatta Vietnamin hallituksen tuomitsevasta kannasta, Nhat Hanh perusti myös buddhalaisen yliopiston An Quang Pagodan, kustantamon ja vaikutusvaltaisen rauhanaktivistien lehden. Hän oli hyvin aktiivisesti ja konkreettisesti mukana venepakolaisten pelastustyössä.



Thây Vietnamissa, vihdoin, kuva Wikipedia Commons



Sen jälkeen kun Thay oli vieraillut USAssa ja Euroopassa vuonna 1966 rauhaa edistämässä, sekä kommunisti että ei kommunisti-hallitukset, kielsivät hänen palaamisensa Vietnamiin. Hänen uusi missionsa oli buddhalaisuuden ja rauhan levittäminen eri puolille maailmaa. Hän jatkoi vierailuitaan USAssa korkeanvoisten armeijan komentajien luona ja on saattanut jopa muuttaa USAn historiaa saamalla Martin Luther King, Juniorin vastustamaan Vietnamin sotaa julkisesti. Amerikka ei ollut Thầylle täysin uusi kulttuuri, hän oli opiskellut Princetonissa ja hänellä oli ollut professuuri Columbian yliopistossa. Hänen rauhanpuheensa tekivät vaikutuksen moniin arvohenkilöihin. 1967 King ehdotti Thich Nhat Hanhia Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

.:Luumukylä ja muut yhteisöt:.

Huolimatta Vietnamin tilanteen rauhoittumisesta Thây ei ollut tervetullut omaan maahansa ennen vuotta 2005. Sitä ennen hän eli poliittisena pakolaisena Ranskassa. Hän perusti Ranskaan vuonna 1982 Luumukylän, joka on retriittikeskus Ranskassa, Bordeauxista itään. Keskuksen sanotaan olevan harmonian, rauhan ja etnisen monikulttuurisuuden tyyssija. Se sijaitsee keskellä viininviljelys- ja auringonkukkapeltoja. Kaikenikäiset lapset, vanhukset ja teini-ikäiset, ihan kaikki ovat tervetulleita keskukseen, jossa kaikki arjen askareet ruuanlaitosta siivoukseen ja maanviljelyyn tehdään yhdessä. Tietoisen läsnäolon harjoitukset nivoutuvat Thâyn periaatteiden mukaisesti arkeen. Retriitteihin osallistujat voivat samalla levätä ja saada henkistä ravintoa. Keskus on perustettu vanhalle maatilalle, jota Vietnamilaiset pakolaiset ja poliittiset vangit olivat alussa mukana kunnostamassa. Luumukylässä on nimensä mukaisesti 1250 luumupuuta joista tuleva elanto käytetään lääkkeiden lähettämiseen Vietnamiin.



Plum Village sign by thecnote, on Flickr



Thầy elää luumukylässä opettaen, kirjoittaen, viljellen ja johtaen tietoisen elämäntaidon ("the art of mindful living.") retriittejä. Hän vierailee myös muualla maailmassa puhumassa ja johtamassa retriittejä. Hänen esiintymisistään ja vierailuistaan löytää tietoa Luumukylän sivuilta. Hän on auttanut erilaisia ihmisiä, lapsia, veteraaneja, psykoterapeutteja, ympäristöaktivisteja, taiteilijoita ja monia muita löytämään rauhan sydämestään. Keskus kokoaa yhteen eri kansallisuuksia ja uskontoja. Kylässä asuu pysyvästi vain 30 munkkia, nunnaa tai maallikkoa, mutta se on jatkuvasti täynnä ihmisiä, vierailijoita, jotka myös kutsuvat paikkaa kodikseen. Luumukylässä on vuoden ympäri avoimet ovet tulla osallistumaan vähintään viikon kestäviin ohjelmiin. Tietoa aikatauluista ja osallistumisesta saa Luumukylän sivuilta.



Keskuksessa vierailee vuosittain 1000 ihmistä, puolet vietnamilaisia ja puolet länsimaalaisia hiljentymässä ja harjoittamassa tietoista läsnäoloa. Pääpaino on tietoisen läsnäolon harjoitusten tuomisessa arkeen, muodollisen meditaatioharjoituksen sijaan. Perheiden harjoittelu yhdessä on keskeistä ja lapset ovat tervetulleita niin meditoimaan, tee seremonioihin kuin kuuntelemaan puheita. Thây tyypillisesti puhuu aina ensin 10 minuuttia lapsille, jonka jälkeen he voivat leikkiä loppupuheen ajan ulkona. Kaikki askareet kylässä muistutetaan tekemään ilolla ja tietoisesti läsnä ollen. Tarkoituksena on saada ihmiset elämään tässä hetkessä, tietoisina ja kunnioittamaan elämää.

 

.:Otteita elämäntyöstä:.

Hänen työnsä on auttanut monia pakolaisia, Vietnamin venepakolaisia, poliittisia vankeja ja tavallisia perheitä niin Vietnamissa kuin muuallakin kolmannessa maailmassa. Thây on saanut tunnustusta niin työstään Vietnamin sodan veteraanien hyväksi kuin myös retriiteistään ja tietoisen läsnäolon ja rauhan kirjoituksistaan. Syyskuussa 2001 hän piti ikimuistoisen puheen New York Cityn Riverside kirkossa vain muutama päivä World Trade Centerin tuhonneiden terroristi-iskujen jälkeen. Thầy on myös pitänyt USA:n senaatin jäsenille vuonna 2003 kahden päivän retriitin. Vierailuillaan hän on vetänyt koko ajan kasvavia yleisöjoukkoja puhuessaan eheytymisestä ja sisäisestä tyyneydestä. Thâyta voidaan pitää hellämielisenä rauhanedistäjänä ja linkkinä profetiallisen menneisyyden ja tavallisen ihmisen välissä. Hän filosofiansa ja opetuksensa tietoisesta läsnäolosta ovat kaikille hyödyllisiä ja auttavat vastustamaan nyky-yhteiskunnan kiihtyvää vauhtia, tehokkuutta ja väkivaltaa.

Thây matkustaa paljon, kuva Wikipedia Commons

Thầy on jo yli 80-vuotias, mutta hänen voimansa johtajana ja henkisenä tiennäyttäjänä kasvaa. Häntä pidetään pidetyimpänä buddhalaisuuden opettajan lännessä. The Community of Mindful Living (CML) on organisaatio, joka perustuu Thầyn ”Order of interbeing” opetuksiin. Järjestön toimintaa pyörittävät omat buddhalaiset munkit, nunnat ja maallikkojäsenet, jotka opettavat Thầyn jalanjäljissä ja edistävät tietoisen läsnäolon sanomaa sekä tekevät hyväntekeväisyystyötä. CML julkaisee myös Mindfulness Bell lehteä, jonka artikkeleita on jonkin verran luettavissa myös heidän nettisivuillaan.

.:Tärkein opetus:.

Thích Nhất Hạnh tarkoittaa tietoisella läsnäololla sitä, että ihminen on valppaana nykyhetkessä – että hän pitää tietoisuutensa tarkkaavaisesti kulloisessakin todellisuudessa (Nilsonne, 2007). Hänen tärkein opetuksensa on että voimme tietoisen läsnäolon avulla oppia elämään nykyhetkessä, menneisyyden ja tulevaisuuden sijaan. Pysytteleminen nykyhetkessä on hänen mukaansa ainoa tapa todella saavuttaa rauha sekä omassa sisimmässä että koko maailmassa. Lisäksi Thây korostaa, että totuus ei löydy käsitteistä, vaan elämästä tässä ja nyt ja että kaikenlaista fanaattisuutta on kartettava. Opetukset tulee nähdä vain ohjeellisina välineinä, jotka auttavat elämään arkipäivää tietoisesti ja rauhassa

Ruokailumeditaatio, kuva Wikipedia Commons

.:Kirjat, ääni ja osoite:.

Hän on kirjoittanut yli sata kirjaa niin proosaa, runoutta kuin rukouksiakin. Pääasiallisesti kirjoituksen on tarkoitettu buddhalaiselle lukijalle, mutta ne uppoava hyvin myös muihin. Täydellinen lista löytyy Parallax press kustantamon sivuilta. Hänen kirjojaan ovat muun muassa suositut: Call Me by My True Names, Peace Is Every Step, Being Peace, Touching Peace, Living Buddha Living Christ, Teachings on Love, The Path of Emancipation, and Anger.

Thầylla on erityisen mieleen painuva ääni, tapa puhua, ja hän ääntää hienosti englantia. Hän jopa naurattaa usein kuuntelijoitaan. Kannattaa kuunnella hieman hänen ääntään. Tältä sivulta voit hakea useita Podcasteja, aloita vaikka Being Peace-nimisestä!

Hänen nimensä englanninkielinen ääntämisasu on: Tik · N'yat · Hawn ja lyhenne Thây äännetään "Tay" tai "Tie.

Hänelle voi myös kirjoittaa Luumukylän osoitteeseen tai lähettää sähköpostia osoitteeseen pvlistening@plumvill.net. Suomessa Thích Nhất Hạnhin seuraajien yhteisö, eli sangha on Valkoinen Lumme.

Kirjoitus on koottu eri lähteistä, mm. Wikipedia, Valkoinen Lumme sanghan sivut, Luumukylän sivut, Parallax press kustantamon sivut sekä buddhalaisten mestarien esittelysivut.

Tietoinen Mattoprojekti



Bongaa virkkuunkoukku kuvasta

Yksi tietoisen läsnäolon projektini tällä hetkellä on uuden maton päiden päättely. Se on maailman tylsintä hommaa, paitsi ei silloin jos siitä tekee tietoisen läsnäolon harjoituksen. Matot ovat äitini tekemiä ja aivan valtavia, yksi pää on 150 cm leveä ja siinä on ainakin 700 lankaa pääteltävänä. Kuva kertoo vähän enemmän.

Mattoja on kaksi eli harjoitusta riittää joksinkin aikaa. Ensimmäinen vaihe on kiristää solmut jotka äiti on tehnyt valmiiksi. Keskityn sitten vetämään virkkuunkoukulla kaksi lankaa kuteen sisään puoleen mitan verran niiden pituudesta. Sitten toinen langoista vedetään loimilangan ali ja tehdään kankaankutojan solmu, joka on minusta sama kuin merimiessolmu. Sitten molemmat langanpäät vedetään uudestaan senttiä paria vajaa koko mittansa pituudelta kuteen sisään. Myöhemmin nämä langanpäät leikataan pois.

Tämä on ainoa tapa tehdä mattojen päättely joka kestää mattojen tamppaamista. Kyseessä on katoavaa kansan viisautta! Kaikkihan hakevat nykyään mattonsa IKEAsta. Niin minäkin hain näiden edeltäjät. Niitä on mahdoton pestä ja niistä irtoaa vielä viidenkin vuoden jälkeen jotain epämääräistä, arvatenkin myrkkyä sisältävää pölyä kumipohjasta. Eivät siis ole mielestäni kovin ekologinen vaihtoehto. Kiitos äidin meillä on nyt vähintään yhden eliniän kestävät matot.

Hengitystä, tetristä ja autoilua tietoisesti

.:Tiistain ja keskiviikon harjoitukset:.

Tiistaina hengitin reilut 10 minuuttia, enempää levoton ja vaelteleva mieleni, egoni ei sallinut. Hengitys oli todella voimallista. Se tuntui täyttävän koko kehon ja sitten tyhjentävän sen. Kurssilla on sanottu että annetaan hengityksen olla sellainen kuin se on. Sitä ei pidä pakottaa tai muuttaa. En tiedä miksi kehoni halusi hengittää niin voimakkaasti. Vatsalihaksiin sattui suorastaa hengityksen voima. Paljon muuta en harjoituksesta muista. Pitäisi alkaa kirjoittamaan ylös heti harjoituksen jälkeen tuntemuksia, eikä mennä nukkumaan.

Keskiviikkonakin hengittelin pitkälti samoilla linjoilla. Mutta istuin hieman pidempään, taisi olla 16 minuuttia sentään. Nyt oli joitain kehonkin kolotuksia vaivana. Yritin keskittyä sietämään niitä ja ottaa ne osaksi harjoitusta kuten kurssilla viimeksi puhuttiin. Se on kumma kuinka ne häviävät jotenkin taustalle kun niitä vain sietää. Pääosin olin laskematta hengitystä. Ego yritti koko ajan saada lopettamaan harjoituksen. Talossa ei ollut ollenkaan hiljaista ja se häiritsi jonkin verran.

Tetris, kuva Wikipediasta

Muuta tietoista toimintaa, mitä olen harrastanut on kasvojen pesu ja jääkaappitetriksen pelaaminen. Jälkimmäinen on suomeksi sitä että yritetään saada kaikki mahtumaan jonkinlaiseen järkevään järjestykseen jo ylitäyteen yksikköön. Myös parkkipaikan etsimisestä voi tehdä Tetristä. Sille on nimikin kun kaikesta elämässä tuppaa tulemaan yhtä tetristä: Tetris effect. Se on eräänlaista hallusinointia, kiitos Tetris pelin.

Minulta onkin jäänyt kertomatta yksi tietoisuusharjoitus parin viikon takaa. Tai oikeastaan tässä harjoituksessa oli tietoinen läsnäolo yhdistettynä onnistuneeseen affirmointiin.  Täydessä parkkihallissa oli vain 32 paikkaa vapaana. Keskityin siihen mitä olin tekemässä, kaikki aistit olivat valppaina, kun seurasin ihmisten ja autojen liikkeitä Olin täysin rento ja täysin varma siitä että saisin parkkipaikan mikä hetki hyvänsä. Näin kävikin vain kolmen minuutin ympäriinsä ajelun jälkeen. Huvittavan kokemuksesta tekee se, mistä huomasin olleeni täysin rento. Autoradio on rikki ja kuuntelin CD:tä josta pidän ja jonka laulut osaan ulkoa ja lauloin mukana koko etsimisen ajan. Enkä huomannut laulavani ennen kuin parkkeerasin.

Eilen sai olla myös todella tietoisesti läsnä autoillessa liukkailla isojen teiden rampeilla. Pakkanen vähän laski ja siksi kaikkialla oli tosi liukasta. Pari kertaa auto luisui oikein kunnolla. Oikeat auton hallinta liikkeet tulevat jostain tosi syvältä. En ole harjoitellut niitä vuosiin ja silti aina liikkeet jostain mielen syvyydestä tulevat silloin kun niitä tarvitsee. Ei ihan turha asia tuo lihas- ja liikemuisti. Olen joitain vuosia pitänyt autolla ajoa tietoisuusharjoituksena aina muistaessani. Punaiset valot tai muut pysähdykset, varoituskolmiot ja ”vaikeat” isojen teiden liittymät toimivat ankkureina joista muistan palauttaa mieleni siihen mitä olen tekemässä, ajamassa autolla. Syy tämän harjoituksen suosioon on se että eläväinen mieleni on autossa vanki, siitä tilanteesta ei pääse minnekään matkan kestäessä. Sen voi siis käyttää hyödyksi ja harjoitella tietoista läsnäoloa.

Kuka ohjaa elämääsi, osa 7. Tilanne

Tässä seitsemäs osa kirjareferaattia kirjasta Kuka ohjaa elämääsi. Vielä ei ollutkaan vuorossa viimeinen kertaus osa kuten väitin viimeksi. Edelliset osat löytyvät otsikoita klikkaamalla:

1 Sisäinen näyttämö

2 Ajatukset

3 Tunteet

4 Aika

5 Keho

6 Toiset ihmiset

Kun haluamme olla tietoisesti läsnä tilanteessa, toimimme tässäkin: havainnoimalla, kuvailemalla, olemalla tuomitsematta ja osallistumalla. Nyt siis on tarkoituksena että itse nousee näyttämölle ja osallistuu tapahtumiin joustavasti, olemalla tietoinen itsestään, tuomitsematta itseäsi ja muita. Juuri tässä korjaat tietoisuustaitojen harjoituksen tulokset. Kirjassa oli esimerkkinä koskenlasku. Ei ole järkeä ennen koskenlaskua miettiä miten lihavalta näyttää pelastusliiveissä, samoin kuin ei koskessa ollessaankaan. Näin toimiessaan olisi vähemmän tehokas ja vähemmän läsnä oleva. Järkevämpää on tempautua mukaan koskenlaskuun, veneen tärinään, toisiin laskijoihin ja veteen. Vain se on tärkeää tässä hetkessä. Tilanteessa mukana olo on tärkeää myös siksi että kykenee toimimaan niin nopeasti ja joustavasti aivan kuten koskenlaskussa on toimittava.



Inkkarimeloja Ruunaan koskella, kesä 2009

Toinen hyvä esimerkki on opetus tai oppimistilanne. Jos mitä tahansa taitoa opetellessaan ajattelee muuta, ei oppiminen ole tehokasta. Se ei ole opettajalle palkitsevaa eikä toisille oppilaille oikeudenmukaista. Kun ihminen kohdistaa huomion ajatuksiinsa, hän putoaa automaattisesti tilanteen ja keskustelun ulkopuolelle. Osallistumisen sijaan hän joutuu sivuun. Tietoisuustaidot auttavat kohdistamaan huomion muihin. Ei haittaa vaikka ei heti olisi mitään sanottavaa, koska olemalla läsnä hetkessä pääsee käsiksi tilanteeseen ja vuorosanatkin löytyvät.

Kaikissa tilanteissa joutuu asettamaan kolme tavoitetta tärkeysjärjestykseen.

1. Objektiivisen tavoitteen eli sen mitä tavoittelemme.
2. Ihmissuhteisiin liittyvän tavoitteen eli miten haluamme suhteen toiseen henkilöön jatkuvan.
3. Itsekunnioitukseen liittyvän tavoitteen eli millaisena haluamme nähdä itsemme kun olemme valinneet jonkin toimintavaihtoehdon ja toteuttaneet sen.

Usein nämä tavoitteet ovat ristiriidassa. Tietoisuustaitojen avulla voimme kuitenkin asettaa ne tärkeysjärjestykseen. Mikä on tärkeintä tässä tilanteessa? Tilannetta täytyy siis taas havainnoida ja kuvailla tuomitsematta. Näin vastaus syntyy itsestään.

Äärimmäisen haastavissa elämäntilanteissa on vaikea hahmottaa kokonaisuutta. Emme ymmärrä sitä ja voimme joutua kaiken kokemamme kurjuuden valtaan. Vaihtoehtoja on kaksi: jatkaa taistelemista vastaan tai hyväksyä tilanne ja olla siinä läsnä. Tietoisen läsnäolon avulla voimme kuitenkin ymmärtää kulloisenkin tilanteen mahdollisimman perusteellisesti ja sitten pystymme suhtautumaan aktiivisesti ja joustavasti. Kun ihminen pystyy hyväksymään vaikean ja tuskallisen tilanteen, hän voi sen jälkeen katsoa mitä hän kuitenkin pystyy tekemään tilanteen parantamiseksi.  On muistettava että hyväksyminen ei tarkoita että pitäisi vallitsevasta tilanteesta tai edes pitäisi tilannetta oikeutettuna.