Tänään oli sankasta lumipyrystä huolimatta ihana päästä uuteen metsään ratsastamaan. Kiitos maastokartallisen GPS:n se onnistui vieraassa paikassa. Joitain polkujakin oli muutaman päivän sisään joku kulkenut ja niiden painanteita kunnon polunetsijöiden tapaan pystyimme juuri ja juuri seuraamaan. Jännittävää! Taas on viikon annos metsää saatu.
Lähipäivinä olen ollut yleisesti kiitollinen siitä että elämäni on sitä mitä se on. Olen myös ollut huomattavan pirteä vaihteeksi. Olen kiitollinen siitä että pystyn olemaan paljon luonnon valossa. Tänään olen kiitollinen saadessani sytyttää kynttilät isoisien taisteltua meille itsenäisyyden. Elämä ei olisi lähellekään tällaista jos he eivät olisi sitä meille voittaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti