Yksi tietoisen läsnäolon projektini tällä hetkellä on uuden maton päiden päättely. Se on maailman tylsintä hommaa, paitsi ei silloin jos siitä tekee tietoisen läsnäolon harjoituksen. Matot ovat äitini tekemiä ja aivan valtavia, yksi pää on 150 cm leveä ja siinä on ainakin 700 lankaa pääteltävänä. Kuva kertoo vähän enemmän.
Mattoja on kaksi eli harjoitusta riittää joksinkin aikaa. Ensimmäinen vaihe on kiristää solmut jotka äiti on tehnyt valmiiksi. Keskityn sitten vetämään virkkuunkoukulla kaksi lankaa kuteen sisään puoleen mitan verran niiden pituudesta. Sitten toinen langoista vedetään loimilangan ali ja tehdään kankaankutojan solmu, joka on minusta sama kuin merimiessolmu. Sitten molemmat langanpäät vedetään uudestaan senttiä paria vajaa koko mittansa pituudelta kuteen sisään. Myöhemmin nämä langanpäät leikataan pois.
Tämä on ainoa tapa tehdä mattojen päättely joka kestää mattojen tamppaamista. Kyseessä on katoavaa kansan viisautta! Kaikkihan hakevat nykyään mattonsa IKEAsta. Niin minäkin hain näiden edeltäjät. Niitä on mahdoton pestä ja niistä irtoaa vielä viidenkin vuoden jälkeen jotain epämääräistä, arvatenkin myrkkyä sisältävää pölyä kumipohjasta. Eivät siis ole mielestäni kovin ekologinen vaihtoehto. Kiitos äidin meillä on nyt vähintään yhden eliniän kestävät matot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti