Hengitystä, tetristä ja autoilua tietoisesti

.:Tiistain ja keskiviikon harjoitukset:.

Tiistaina hengitin reilut 10 minuuttia, enempää levoton ja vaelteleva mieleni, egoni ei sallinut. Hengitys oli todella voimallista. Se tuntui täyttävän koko kehon ja sitten tyhjentävän sen. Kurssilla on sanottu että annetaan hengityksen olla sellainen kuin se on. Sitä ei pidä pakottaa tai muuttaa. En tiedä miksi kehoni halusi hengittää niin voimakkaasti. Vatsalihaksiin sattui suorastaa hengityksen voima. Paljon muuta en harjoituksesta muista. Pitäisi alkaa kirjoittamaan ylös heti harjoituksen jälkeen tuntemuksia, eikä mennä nukkumaan.

Keskiviikkonakin hengittelin pitkälti samoilla linjoilla. Mutta istuin hieman pidempään, taisi olla 16 minuuttia sentään. Nyt oli joitain kehonkin kolotuksia vaivana. Yritin keskittyä sietämään niitä ja ottaa ne osaksi harjoitusta kuten kurssilla viimeksi puhuttiin. Se on kumma kuinka ne häviävät jotenkin taustalle kun niitä vain sietää. Pääosin olin laskematta hengitystä. Ego yritti koko ajan saada lopettamaan harjoituksen. Talossa ei ollut ollenkaan hiljaista ja se häiritsi jonkin verran.

Tetris, kuva Wikipediasta

Muuta tietoista toimintaa, mitä olen harrastanut on kasvojen pesu ja jääkaappitetriksen pelaaminen. Jälkimmäinen on suomeksi sitä että yritetään saada kaikki mahtumaan jonkinlaiseen järkevään järjestykseen jo ylitäyteen yksikköön. Myös parkkipaikan etsimisestä voi tehdä Tetristä. Sille on nimikin kun kaikesta elämässä tuppaa tulemaan yhtä tetristä: Tetris effect. Se on eräänlaista hallusinointia, kiitos Tetris pelin.

Minulta onkin jäänyt kertomatta yksi tietoisuusharjoitus parin viikon takaa. Tai oikeastaan tässä harjoituksessa oli tietoinen läsnäolo yhdistettynä onnistuneeseen affirmointiin.  Täydessä parkkihallissa oli vain 32 paikkaa vapaana. Keskityin siihen mitä olin tekemässä, kaikki aistit olivat valppaina, kun seurasin ihmisten ja autojen liikkeitä Olin täysin rento ja täysin varma siitä että saisin parkkipaikan mikä hetki hyvänsä. Näin kävikin vain kolmen minuutin ympäriinsä ajelun jälkeen. Huvittavan kokemuksesta tekee se, mistä huomasin olleeni täysin rento. Autoradio on rikki ja kuuntelin CD:tä josta pidän ja jonka laulut osaan ulkoa ja lauloin mukana koko etsimisen ajan. Enkä huomannut laulavani ennen kuin parkkeerasin.

Eilen sai olla myös todella tietoisesti läsnä autoillessa liukkailla isojen teiden rampeilla. Pakkanen vähän laski ja siksi kaikkialla oli tosi liukasta. Pari kertaa auto luisui oikein kunnolla. Oikeat auton hallinta liikkeet tulevat jostain tosi syvältä. En ole harjoitellut niitä vuosiin ja silti aina liikkeet jostain mielen syvyydestä tulevat silloin kun niitä tarvitsee. Ei ihan turha asia tuo lihas- ja liikemuisti. Olen joitain vuosia pitänyt autolla ajoa tietoisuusharjoituksena aina muistaessani. Punaiset valot tai muut pysähdykset, varoituskolmiot ja ”vaikeat” isojen teiden liittymät toimivat ankkureina joista muistan palauttaa mieleni siihen mitä olen tekemässä, ajamassa autolla. Syy tämän harjoituksen suosioon on se että eläväinen mieleni on autossa vanki, siitä tilanteesta ei pääse minnekään matkan kestäessä. Sen voi siis käyttää hyödyksi ja harjoitella tietoista läsnäoloa.