Tässä seitsemäs osa kirjareferaattia kirjasta Kuka ohjaa elämääsi. Vielä ei ollutkaan vuorossa viimeinen kertaus osa kuten väitin viimeksi. Edelliset osat löytyvät otsikoita klikkaamalla:
Kun haluamme olla tietoisesti läsnä tilanteessa, toimimme tässäkin: havainnoimalla, kuvailemalla, olemalla tuomitsematta ja osallistumalla. Nyt siis on tarkoituksena että itse nousee näyttämölle ja osallistuu tapahtumiin joustavasti, olemalla tietoinen itsestään, tuomitsematta itseäsi ja muita. Juuri tässä korjaat tietoisuustaitojen harjoituksen tulokset. Kirjassa oli esimerkkinä koskenlasku. Ei ole järkeä ennen koskenlaskua miettiä miten lihavalta näyttää pelastusliiveissä, samoin kuin ei koskessa ollessaankaan. Näin toimiessaan olisi vähemmän tehokas ja vähemmän läsnä oleva. Järkevämpää on tempautua mukaan koskenlaskuun, veneen tärinään, toisiin laskijoihin ja veteen. Vain se on tärkeää tässä hetkessä. Tilanteessa mukana olo on tärkeää myös siksi että kykenee toimimaan niin nopeasti ja joustavasti aivan kuten koskenlaskussa on toimittava.
Toinen hyvä esimerkki on opetus tai oppimistilanne. Jos mitä tahansa taitoa opetellessaan ajattelee muuta, ei oppiminen ole tehokasta. Se ei ole opettajalle palkitsevaa eikä toisille oppilaille oikeudenmukaista. Kun ihminen kohdistaa huomion ajatuksiinsa, hän putoaa automaattisesti tilanteen ja keskustelun ulkopuolelle. Osallistumisen sijaan hän joutuu sivuun. Tietoisuustaidot auttavat kohdistamaan huomion muihin. Ei haittaa vaikka ei heti olisi mitään sanottavaa, koska olemalla läsnä hetkessä pääsee käsiksi tilanteeseen ja vuorosanatkin löytyvät.
Inkkarimeloja Ruunaan koskella, kesä 2009 |
Kaikissa tilanteissa joutuu asettamaan kolme tavoitetta tärkeysjärjestykseen.
- Objektiivisen tavoitteen eli sen mitä tavoittelemme.
- Ihmissuhteisiin liittyvän tavoitteen eli miten haluamme suhteen toiseen henkilöön jatkuvan.
- Itsekunnioitukseen liittyvän tavoitteen eli millaisena haluamme nähdä itsemme kun olemme valinneet jonkin toimintavaihtoehdon ja toteuttaneet sen.
Usein nämä tavoitteet ovat ristiriidassa. Tietoisuustaitojen avulla voimme kuitenkin asettaa ne tärkeysjärjestykseen. Mikä on tärkeintä tässä tilanteessa? Tilannetta täytyy siis taas havainnoida ja kuvailla tuomitsematta. Näin vastaus syntyy itsestään.
Äärimmäisen haastavissa elämäntilanteissa on vaikea hahmottaa kokonaisuutta. Emme ymmärrä sitä ja voimme joutua kaiken kokemamme kurjuuden valtaan. Vaihtoehtoja on kaksi: jatkaa taistelemista vastaan tai hyväksyä tilanne ja olla siinä läsnä. Tietoisen läsnäolon avulla voimme kuitenkin ymmärtää kulloisenkin tilanteen mahdollisimman perusteellisesti ja sitten pystymme suhtautumaan aktiivisesti ja joustavasti. Kun ihminen pystyy hyväksymään vaikean ja tuskallisen tilanteen, hän voi sen jälkeen katsoa mitä hän kuitenkin pystyy tekemään tilanteen parantamiseksi. On muistettava että hyväksyminen ei tarkoita että pitäisi vallitsevasta tilanteesta tai edes pitäisi tilannetta oikeutettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti