Kuka ohjaa elämääsi, osa 8. Kertausta

Tässä kahdeksas ja viimeinen osa kirjareferaattia kirjasta Kuka ohjaa elämääsi. Lue edelliset osat näiden linkkien takaa:

1 Sisäinen näyttämö

2 Ajatukset

3 Tunteet

4 Aika

5 Keho

6 Toiset ihmiset

7 Tilanteet

Kirjassa oli vielä osio nukkumisesta ja unesta, se tulee sopivassa vaiheessa vielä uunista ulos.

.:Kuinka voit olla aktiivinen teatterinjohtaja?:.

·         Kuuntele mitä kuulet.

·         Päästä kulloinkin elettävä hetki sisäiselle näyttämölle.

·         Tiedä mitä tapahtuu.

·         Tiedä mitä sanotaan.

·         Ole siinä missä olet.

·         Osallistu elämääsi.

Tiedä mitkä ovat arvosi ja mikä on tavoitteesi eri tilanteissa. Silloin pystyt tekemään oikein hyvän suunnitelman tietoisen läsnäolon avulla juuri siinä tilanteessa.

• Ota vastuu sisäisen teatterin tuotannosta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Älä luovuta johtajuutta sattumalle, eikä toisille teatterinjohtajille.
• Tiedä miten eri esitykset vaikuttavat sinuun ja pyri sopeuttamaan ohjelmistoa sen mukaisesti.
• Anna suurin osa näyttämöstä nykyhetkelle myös tuskallisissa tilanteissa. Muista sopeuttaa aikaikkuna oikeaksi.
• Tunne näyttelijäsi, eli ajatuksesi, tunteesi, kehosi, toiset ihmiset ja tilanteet.
• Huomioi itsesi ja muut näyttelijät tuomitsematta. Kuuntele tuomitsevia huomautuksia epäluuloisesti.
• Kohtele kehoasi kunnioittavasti ja huolehtivasti. Päästä se sopivina hetkinä näyttämölle ja poista epäsopivina. Ravitse ja anna kehosi levätä.
• Tiedä milloin ei tarvitse olla aktiivinen. Levätäkin täytyy.
• Opettele hyväksymään. Tilanteissa joita ei voi tai halua muuttaa on opeteltava hyväksymään ne. Tähän sopii Anna Kåverin kirjan: Elämää, ei taistelua – Hyväksyminen elämänasenteena opiskelu.

Tehtävän tietäminen on eri asia kuin sen suorittaminen. Tieto tekemättömistä asioista verottaa tehokkuuttamme. Tätä varten postasin jokin aika sitten referaatin kirjasta Kerralla valmista: opi tehokkaaksi ilman stressiä, josta on ainakin minulle ollut hyötyä!

Tietoisen läsnäolon opettelu vie alussa aikaa, ja sen voi aloittaa vaikka pitämällä erityisen tietoisen päivän kerran viikossa. Meidän täytyy antaa siihen ja kaikkeen muuhunkin tärkeään aikaa. Tietoisuustaitojen opetteluun tulisi suhtautua kuin uuden urheilulajin opetteluun. Kerta viikossa ei ehkä riitä, mutta kaksi kertaa viikossa nopeuttaa oppimista.



Every year is getting shorter, never seem to find the time by monkeyc.net, on Flickr

Tietoisen läsnäolon harjoitteluun ei tarvitse odottaa sopivaa hetkeä. Voit olla nykyhetkessä tismalleen sellaisena kuin se on. Aloita missä hyvänsä arkisessa tilanteessa milloin hyvänsä. Kun teemme jotain tarkkaavaisesti, se aika on meidän. Omista juuri käsillä olevalle tehtävälle koko huomiosi ja nauti siitä! Yleensä siihen ei mene sen enempää aikaa ja olet vähemmän väsynyt tehtävän jälkeen. Meillä on kaikki aika, kaikilla yhtä paljon. Sen sijaan että valitamme ajan puutetta, voimme elää nykyhetkeä enemmän tai vähemmän tietoisina, keskittymisemme voi olla enemmän tai vähemmän hajallaan.

Tietoisen läsnäolon avulla voimme ottaa joka tilanteesta kaiken irti, sopeudumme olosuhteisiin, ja olemme tietoisia siitä mihin olemme matkalla. Tietoisen läsnäolon avulla voimme myös määrittää elämäntavoitteemme. Yllättäen tämä tapahtuu havainnoimalla ajatuksiasi, arvostuksiasi ja unelmiasi tulevaisuudesta. Voit päästää näyttämölle muita ihmisiä sitten kun tavoitteesi on selvä ja peilata heihin sitä että tavoitteesi on kohtuullinen. Ellei ole, olosuhteita täytyy muuttaa tai määritellä tavoite uudelleen. Pyrkiminen kohti saavuttamatonta tavoitetta heikentää itsekuria. Mitä sinun on tehtävä jotta pääset tavoitteeseesi? Motivaatio ei yksin riitä. Kun tiedämme miten aiomme edetä kohti tavoitetta, monet päätökset muuttuvat helpommiksi. Tietoisen läsnäolon näkökulmasta voimme kohdistaa huomion kaikkiin tekemiimme valintoihin kullakin hetkellä. Elämän ratkaisevista hetkistä puhutaan usein. Kun tavoite on mielessä, voi tehdä tietoisia, viisaita päätöksiä nykyhetkessä. Välitavoitteitakin voi tarvita.

Japanese people call this art Nature by aurelio.asiain, on Flickr

Tietoinen läsnäolo omassa elämässä tarkoittaa sitä ,että ihminen kykenee hyödyntämään oman elämänsä tapahtumia. Hän ei ole sattuman, olosuhteiden tai muiden ihmisten ohjailtavissa, vaan kykenee itse ohjaamaan itseään toivomaansa suuntaan. Hän kykenee toimimaan joustavasti ja eri elämänvaiheiden vaatimalla tavalla. Hän kykenee osallistumaan elämänsä tapahtumiin ja olemaan täysin läsnä nykyhetkessä. Hän tietää mahdollisuutensa vaikuttaa elämäänsä, ja myös mihin ei voi vaikuttaa. Hän tietää minne on matkalla. Hän tietää, kuka ohjaa hänen elämäänsä.

Joulu. Voi sentään.

Joulu. Joulu. Joulu. Voi sentään, sanoisi ystäväni. Se on yleispätevä ilmaisu kaikkeen. Ja ihan positiivinen sellainen.

Joulu on tässä ollut koko ajan päälimmäisenä mielessä. Joulukuu jo niin pitkällä, että joulukalenterissa on vähemmän avaamattomia luukkuja kuin avattuja! Jos joku ei ole sattunut huomaamaan. Lähipäivinä olen ollut isosti kiitollinen palapelin isojen palojen loksahtelemisesta paikoilleen kevään ja tulevaisuudenkin suhteen. Eilen pääsin siihen tilaan, että olin kiitollinen kiireettömyyden tunteesta, jota toki edelsi tiukka suunnittelu ja jouluasioiden järjestely. Suosittelen sitä itse kullekin mielenrauhan saavuttamiseksi. 

Tänään olen todella kiitollinen hyvin menneestä päivästä ja yöstä pienen kanssa. Se ei aina ole itsestäänselvyys! Jouluvalmistelut ovat edenneet ja voin hengittää vapaammin. Olen siitäkin kiitollinen. Tämän vuoden joulusta tulee erityinen, rennompi kuin ennen.

Wreath bordered by a Garden Arch
by Mastery of Maps, on Flickr

Oma tietoisuustaitojen harjoitteluohjelma ja arvot

.:Kurssin 7. viikon harjoitukset:.

Kurssi lähenee loppuaan. Enää yksi kerta jäljellä! Moni asia joita on ollut aluksi haastava ymmärtää, tuntuu nyt harjoituksen myötä loksahtaneen paikoilleen. Toisaalta taas on asioita kuten buddhalainen 8-osainen polku ja sen 7. askel, joita täytyy vielä paljon tutkia. Ja harjoittelu, se vasta on vähän päässyt alkuun! Hetkittäin ajatukset ovat sangen epätoivoisia, opittavaa on niin paljon. Käsken itseäni: Pysähdy. Hengitä. Ei tietoista läsnäoloa voi hetkessä oppia. Ei ole kiire. Koko elämä aikaa ymmärtää ja oppia.

Harjoitukset muuttuvat nyt sellaisiksi kuin itse haluamme, eli kotitehtävä oli tehdä itselleen harjoitusohjelma. Noudatettavaksi nyt heti tai sitten siihen voi palata vaikka ei koko aikaa harjoittaisikaan.

.:Oma tietoisuustaitojen harjoitusohjelmani:.

Tässä ohjelma jolla ajattelin lähteä eteenpäin. Se muokkaantuu varmasti matkan varrella.

Kerran vuodessa

Kurssi, retriitti tai vastaava, jossa saa opetusta ja johdatusta ”valitsemallani tietoisuuden tiellä”.

Kerran puolessa vuodessa

Tietoisuustaidot kurssin materiaalien ja muistiinpanojen kertaus.

Joka kuukausi

Jonkun ”Mindfulnessia” käsittelevän kirjan lukeminen ja referointi.

Joka viikko

• Haluaisin joka viikko tehdä tietoisen liikkeen harjoituksen. Mikä on minun Asahini? Missä kuuntelen vain liikettä? Voisiko se olla ratsastus? Tai kehonhuolto, esim. venyttelytunti. Tämä jää vielä vähän mietintään. Tavoite olisi olla kerran viikossa tietoisena kehossa ja huomioida kehossa tapahtuvia liikkeitä, tietysti etenkin keskilinjaa. Muussa harrastamassani liikunnassa tulen tätä myös tarkkailemaan.
• Lisäksi joka viikko tulen kirjaamaan tietoisesta elämästä tekemiäni huomioita tänne blogiini.

Kolme kertaa viikossa

Muodollinen istumis- ja hengitysharjoitus. Noin 20 minuuttia hengityksen kuuntelua, tai miten harjoitus elääkään. Lasken hengenvetoja tai olen laskematta, tilanteen mukaan. Hengitysharjoituksen aikana kehon (hengityksen) tarkkailun lisäksi tulen kiinnittämään ajatusten noustessa tunteisiin, mielentiloihin ja mielen sisältöihin huomiota; mitä ne ovat, mistä ne alkavat ja mihin ne päättyvät. Ajatuksen saavat edelleen tulla ja mennä.

Joka päivä

• Keskilinjan tsekkaus etenkin tietokoneella istuessa ja askareissa joissa jonkin aikaa tehdään jotain yksinkertaista liikettä. Keskilinjaan palaaminen on nopea kehoon ja tähän hetkeen palaamisharjoitus. Myös kehon muista asennoista ja liikkeistä suhteessa keskilinjaan voi olla kaikessa tekemisessä tietoinen.
• Tietoisia askareita tulee olemaan joka päivä, esimerkkeinä portaiden kulkeminen, ruuan laitto, käsityöt. Koska hengitän aina, voin aina sitä myös arkiaskareissa tarkkailla. Se palauttaa minut kulloinkin käsillä olevaan hetkeen. Lisäksi kaikkien aistien käyttäminen arkiaskareissa tietoisesti kiinnittää huomiota elämän yksinkertaiseen kauneuteen

Forest walk at Plum Village by ogglog, on Flickr

.:Arvot:.

Puhuimme tällä viikolla myös arvoista. Arvot liittyvät tietoisuustaitoihin, koska taidot antavat tilaa ja aikaa tehdä päätöksiä valistuneesti, omien arvojen pohjalta. Jos omat arvot eivät ole selkeänä mielessä, ei niiden pohjalta voi toimia. Tavoitteena on olla tietoinen kaikessa toiminnassaan, myös valinnoissa.

Toinen kotitehtävä on omien arvojen kartoittamistehtävä. Se tehdään HOT, eli hyväksymis- ja omistautumisterapian (englanniksi ACT) suosimalla tavalla joka on kuvattu yksityiskohtaisesti kirjassa Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää. Olen aloittanut omien arvojeni kartoituksen, tehtävä ei ole helppo ja siinä riittää pureskeltavaa useaksi päiväksi. En lupaa julkaista sitä, koska se on hyvin henkilökohtainen. 

Sosetta koko elämä

Tänään olen harjoittanut tietoista läsnäoloa käytännössä kasvisten pilkkomisen parissa. Paremman tekemisen puutteessa teen lapsen soseet itse, osan hän syö itse sormin. Vakavasti puhuen, koska teen kaikki omatkin ruuat itsen niin tuntuisi hassulta syöttää lapselle eineksiä. Syksyllä sadonkorjuuaikaan tehdyt varaston alkavat ehtyä ja sain lisää ensiluokkaisia luomuvihanneksia Luomutorilta hankittua. Välillä tuntuu, että koko elämä on yhtä sosetta, kun niitä syöttää joka päivä lapselle. Mutta ainakin saan tietoisesta läsnäolosta harjoitusta.

Aina täällä  blogissa on porkkanankuvia...

Kuoriessani palsternakkoja ja porkkanoita huomasin koko ajan seisovani vinossa, paino enemmän toisella jalalla. Välillä taas pää oli kallellaan, ilmeisesti vauhdittamassa kuorimista? Korjasin siis keskilinjaa useaan otteeseen. Kuoriminen oli joutuisaa ja kuten tavallista, ei ollenkaan tylsää kun siihen keskittyi kaikilla aisteilla. Minulla on vanhanaikainen kuorimaveitsi jonka ääntä on mukava kuunnella, sen ääni kuuluu keittiöön. Luomulaatuisen vihannekset tuoksuvat hyvälle ja tuntuivat yhtä palsternakkaa lukuun ottamatta kiinteiltä ja hyviltä.

Porkkanat olivat pirteän oranssin värisiä. Vihannekset päätyivät höyrykattilan jälkeen soseeksi maailman parhaalla Bamixilla. Sitten se sose laapitaan nuolimella jääpalamuotteihin. Ne pakastetaan ja huomenna ne ladotaan käytettynä saatuihin take away ruoka-astioihin, jotka ovat sopivan kokoisia. Ja taas sosetta piisaa joksikin aikaa!

No, niin. Nyt kuvaan jo pakastintanikin.

Sellainen viikko

.:Kiitollisuuksia:.

Joulua odotellessa on ollut paljon syitä olla kiitollinen mutta päälinmäisenä koko viikon on ollut kiitollinen ajatus siitä että ei ole pakko tässä lumitilanteessa liikkua pois kotoa. Viikkoa on myös hallinnut hektinen jokapäiväinen ilmoittautumisrumba työväenopistoihin. Olen kiitollinen siitä että kevään opintosuunnitelma näyttää toteutuvan.

Yksi iso kiitollisuudenaiheeni on se, että pääsen harrastamaan liikuntaa säännöllisesti. Kaikilla ystävillä ei tunnu olevan asiat yhtä hyvin, miehet eivät hoida lapsia vuorollaan, tai ainakin valittavat siitä. Tällä viikolla onnistuin kokeilemaan minulle uutta jumppatuntia, jossa oli joitain uusia liikkeitä. Sen jälkeen olikin syytä olla kiitollinen että selkä onkin kunnossa, kipu oli lihasperäistä.

Scaled by Fanboy30, on Flickr

Tämän päivän kiitollisuudenaihe yllätti itsenikin. Tänään olen kiitollinen haasteellisesta taloudellisesta tilanteestani. Voin oppia entistä luovemmaksi pakollisissa hankinnoissa. Muita ei tehdä. Se ei ole pelkästään ekologista, vaan parantaa ajankäyttöä, kun ei aina tarvitse olla ostoksilla. Toisaalta taas kierrätystyyppiset ja käytettynä ostaminen vaativat paljon enemmän ennakointia. Näin kuitenkin mennään 2011.

Lapsen nukuttamisesta

.:Hengitysharjoitus keskiviikko iltana:.

Yksi tietty alle metrin mittainen täällä asuva ei nukahtanut eilen itsekseen sänkyyn. Äiti sitten hengitti pientä uneen reilun puoli tuntia. Arvatkaa meninkö sen jälkeen vielä tekemään muodollisen istumis- ja hengityksenlaskemisharjoituksen? En mennyt. Aiemmin olin ollut kehonhuoltojumpassa, saunassa ja lumihangessa ja olisi ollut mukavaa kuunnella miltä keho tuntuu niiden jälkeen. Tässä näkee hyvin, että suunnitelmia ei kannata tehdä, tai jos tekee niin on osattava niissä joustaa. Onneksi nämä nukahtamisvaikeudet ovat olleet meillä aika harvinaisia ja tyyppi kyllä nukahtaa itsekseen – yleensä. Sen verran minulla on kuitenkin kokemusta kertynyt lapsen nukuttamisesta, että voin jakaa muutaman vinkin.

Mitä tein siinä pinnasängyn reunalla?

En mitään. Olin läsnä. Hengitän vähän tehostetusti niin että siitä tulee ihan pieni ääni. Pieni kuulee että olen paikalla. Ennen kurssia minulla oli tapana laskea hengitystä sadasta alaspäin nollaan, niin että joka ”ulos- ja sisäänhengityspari” oli yksi numero. Siihen piti hieman keskittyä. Minulla on ajatus, että keskittymiseni on nykyään hieman parantunut. Nyt lasken 1-10 vain uloshengityksiä kuten muodollisessa istumaharjoituksessakin. Asento on surkea. Siinä on roikuttava miten parhaiten taitaa ja vahdittava että pieni ei nouse ylös. Tyypillistä on että ainakin selkään alkaa sattua. Silmät on hyvä pitää kiinni, kun pieni matkii silmien kiinni laittoa. Välillä vain kurkkaan että kaikki on hyvin.

Ero siihen että en olisi läsnä ja laskisi hengityksiä on minusta suuri. Voisin miettiä huomista ja harmitella nukuttamiseen kuluvaa aikaa, mitä muuten ei voi koskaan tietää onko se minuutti vai 100 minuuttia. Sillä ei ole mitään väliä. On vain tämä hetki. Minulla ei ole mitään tärkeämpää tekemistä. Olo on paljon helpompi, kun ei ole vihainen lapselle kun pieni ei nuku, eikä ole vihainen itselleen ja mieti mitä on tullut tehtyä päivällä väärin. Tai suunnittele sitä mitä huomenna tehdään jotta rytmi pysyy sekunnilleen ja seuraava ilta ei ole samanlainen haastava projekti. Hyväksyy tilanteen, tarkkailee kerrankin suloista pientä kun hän vielä on pieni ja käyttää tilanteen hyödyksi omaan rentoutumiseen sikäli mikäli pystyy. On vain. Tuli se hengitysharjoituskin eilen tehtyä varmaan 30 minuutin pituisena. Tämä on tietoisen läsnäolon paras puoli, kaikki hetket voi käyttää ”hyödyksi” harjoittelemalla läsnäoloa. Se ei rasita eikä väsytä, päinvastoin!

Alle metrinen pulkkailee

Päivisin olen jatkanut käytännön harjoituksena myös tietoista mattoprojektia.

Palaaminen

.:Tiistaina hengitin:.

Pitkästä aikaa illalla tuli istuttua reilu 20 minuuttia. Palasin laskemiseen. Näyttää olevan iso ero sillä laskeeko vai ei. Laskiessa aika kuluu todella nopeasti ja ajatuksia ei nouse niin paljon kuin jos kuuntelisi vain hengitystä. Ego on hiljempaa kun se joutuu antamaan laskemiselle tilaa. Keskittymiseni ja mieleni eivät ole vielä saaneet tarpeeksi harjoitusta, eivätkä ole valmiita istumiseen ilman laskemista. Viime viikolla se onnistui varmaan tahdonvoimalla? 

   ù    ù

ù     ù

Laskin siis koko istumisen ajan 1-10 ulos hengitykset. Pystyin keskittymään niin että näin ”katsoja paikan” ainakin hetkittäin. Ote Taidon Filosofia- Filosofin taito kirjasta:

”Egon kokemuksellinen keskusta paikantuu pään ja kaulan alueelle jossa sijaitsevat ulkoiset aistit ja ääntä tuottavat elimet. Ääntä tuottavissa elimissä on puhujan paikka, kun taas katsoja on jossain pään alueella silmien takana. Jos kuitenkin yrittää tavoittaa sen joka kuulee ja joka katsoo, niin et löydäkään mitään!”

Sunnuntain ja maanantain lyhyet istumiset ja kiitollisuutta

Molempina iltoina istuin kyllä, joskin lyhyemmin kuin vartin. En juuri muista muuta. Tärkein raportoitava asia on että olen palannut laskemiseen. Lasken ulos hengityksillä aina 1-10 ja sitten taas alusta. Huomasin että vaikka viime viikolla se onnistui että olin välillä laskematta, se ei nyt onnistu. Olen taas vähän väsyneempi. Keskittyminen ei pysy ehkä silloin niin hyvin. Futon on ihan paras istuma-alusta, ei liian pehmeä, eikä liian kova. Siinä jaksaa istua hyvässä asennossa ja keskilinja suorana pidempäänkin. Suosittelen!

Tänään olen kiitollinen siitä, että ei ole pakko mennä minnekään kun joka paikka on täynnä lunta. Helsinki on maan lumisin paikka. Pihalla on jo yli 60 cm lunta ja lisää tulee. Ehkä kuitenkin uskaltaudumme autoilemaan pieniin joulujuhliin illaksi.

Snowy by Etolane, on Flickr

Uudessa metsässä

Tänään oli sankasta lumipyrystä huolimatta ihana päästä uuteen metsään ratsastamaan. Kiitos maastokartallisen GPS:n se onnistui vieraassa paikassa. Joitain polkujakin oli muutaman päivän sisään joku kulkenut ja niiden painanteita kunnon polunetsijöiden tapaan pystyimme juuri ja juuri seuraamaan. Jännittävää! Taas on viikon annos metsää saatu.

Lähipäivinä olen ollut yleisesti kiitollinen siitä että elämäni on sitä mitä se on. Olen myös ollut huomattavan pirteä vaihteeksi. Olen kiitollinen siitä että pystyn olemaan paljon luonnon valossa. Tänään olen kiitollinen saadessani sytyttää kynttilät isoisien taisteltua meille itsenäisyyden. Elämä ei olisi lähellekään tällaista jos he eivät olisi sitä meille voittaneet.

Lauantai illan istuminen

Nyt voin tämän harjoituksen jälkeen todellakin sanoa VAIN istuneeni. Kehossa oli kaikenlaisia tuntemuksia, lapa kinnasi, kaikki lihakset alkoivat jumiutua päivän pumppauksesta ja ajatuksiakin nousi. Istuin silti ihan paikallaan ja annoin niiden tuntemusten mennä. Talo ei ollut ihan hiljainen ja jokin laitekin humisi häiritsevästi. Ja mina vain istuin ja istuin ja istuin, ainiin ja hengitin. Laskin aluksi ja lopuksi joitain ”kierroksia”, mutta pääasiassa en laskenut hengen vetoja. Vähän jäin vajaaksi 20 minuuttia, mutta harjoitus oli harjoitus.