Jokapäiväinen Zen IV: Suhteista

Tänään saatte neljättä kertaa otteita Charlotte Joko Beckin kirjasta Jokapäiväinen Zen. Olemme siirtymässä kohti osuutta, joka minua puhutteli eniten. Tässä on juttua harjoittamisesta ihmissuhteissa. Olen ainakin itse tämän kaltaisia ajatuksia vailla. Kohtaamme jokainen toisen ihmisen useasti päivässä, on sääli jättää harjoittelematta näissä tilanteissa.

Omassa tärkeimmässä ja läheisimmässä ihmissuhteessa on aina joskus ristiriitoja. Saattaa vaatia viikkojen kovan harjoituksen ennen kuin tajuamme, että emme halua olla oikeassa, vaan haluamme olla ”Suurempi Astia”. Nimeä draamaan liittyvät ajatukset: niin, hänen ei pitäisi tehdä sitä; niin, en voi sietää sitä mitä hän tekee; niin, keksin kyllä keinon kostaa – kaikki tämä pitää ehkä paikkansa pinnallisella tasolla, mutta se on silti vain saippuaoopperaa.

Jos todella astumme askeleen taaksepäin ja tarkkailemme, kykenemme ajan myötä näkemään ajatuksemme ajatuksina eikä totuutena. Kun ne rauhoittuvat, mitä minulle jää? Minulle jää fyysisten reaktioiden välitön kokeminen kehossani, sakka. Kun koen tämän sakan välittömästi (jännityksenä, kireytenä), pääsen vähitellen tilaan (samadhi), joka tietää mitä tehdä, miten toimia. Se tietää mikä toiminta on parhaaksi, ei vain minulle vaan myös toiselle. Kun teen itsestäni Suuremman Astian, koen ”ykseyden” välittömästi.

Serendipity - by Anna Marie Gearhart, on Flickr

.:Harjoitus suhteissa:.

Kun otamme ihmissuhteemme harjoituksemme kohteeksi. alamme tajuta, että ne antavat meille parhaan tilaisuuden kasvaa. Niissä voimme nähdä mitä mielemme, kehomme, aistimme ja ajatuksemme todella ovat. Miksi suhteet sopivat niin erinomaisesti harjoitukseen? Miksi ne auttavat meitä saavuttamaan sen, mitä voidaan sanoa egon vähittäiseksi kuolemaksi?

Koska muodollisen zazenin harjoittamisen lisäksi mikään muu kuin ihmissuhteet ei voi paremmin auttaa meitä näkemään, mihin olemme takertuneet ja mistä pidämme kiinni. Niin kauan kuin ärsyynnymme, meillä on mahdollisuus oppia ja kasvaa. Ihmissuhde on siis suurenmoinen lahja, ei siksi että se tekisi meistä onnellisia – usein niin ei käy – vaan koska läheinen ihmissuhde (jos näemme sen harjoituksena) on kirkkain peili, jonka voimme löytää.

Lue edelliset osat:

Jokapäiväinen Zen I: Johdanto ja elämänohje

Jokapäiväinen Zen II: Alku ja miksi?
Jokapäiväinen Zen III: Peloista ja harjoittamisesta