Olen kovaääninen. Minulle huomautetaan siitä tosi usein. Nykyään kiinnitän huomiota myös toisten kovaäänisyyteen, ehkä siksi, että en halua aina olla ainoa mölyapina. Itseäni kovaäänisyyteni ei juuri haittaa, mutta lähiaikoina minulla on ollut ajatus, että kuulenkohan itseäni, sitä mitä sisällä oikeasti haluan sanoa, kun meuhkaan niin kovaan ääneen?
Harjoittelen ahkerasti, että oppisin olemaan hiljaa. Muodollinen harjoittaminen, istuminen, auttaa siinä. Pysähtyminen kuuntelemaan hiljentää ja palauttaa omaan kehoon ja saa oikean ”sielun” sanoman oikeassa muodossa esiin
Kaikki ihmisen harmit johtuvat hänen kyvyttömyydestään istua hiljaa huoneessa tekemättä mitään.
~ Blaise Pascal
Olen joskus aiemmin referoinut kirjaa Intohimoinen läsnäolo: havahtuneen tietoisuuden seitsemänominaisuutta. Jos vielä muistatte, niin ensimmäisen ominaisuus oli hiljaisuus. Kirjan mukaan hiljaisuus vastaa kaikkiin kysymyksiin, tuo ideoita ja tekee yksinolosta vapauttavaa.
Tolle taas sanoo hiljaisuudestaseuraavaa: Hiljaisuus - Etsikää sitä siitä hiljaisuudesta, josta äänet nousevat ja johon ne jälleen palaavat. Kiinnittäkää enemmän huomiota hiljaisuuteen kuin ääniin. Huomion kiinnittäminen ulkoiseen hiljaisuuteen synnyttää sisäistä hiljaisuutta: mieli vaikenee. Ovi avautuu.
Ellei olisi mitään muuta kuin hiljaisuus, et kokisi sen alemassaoloa. Et tietäisi, mitä se on. Vasta kun ääni ilmaantuu, hiljaisuus mahdollistuu. Ja vastaavasti, jos olisi vain avaruus ilman avaruudessa olevia esineitä, et kokisi sen olemassaoloa.
Tollen mielestä siis myös kannattaa olla hiljaa, niin sisin sielu aukeaa.
 |
| Sony RX1, A User Report by kern.justin, on Flickr |
.:Hengellinen hiljaisuus:.
Jopa Wikipedia tuntee hiljaisuuden hengellisen puolen. Sisäinen tyyneys on hiljaisuuden metafora. Mielen hiljentyminen ajatuksista on tavoite monessa henkisessä harjoituksessa. Kyse ei tällöin ole äänen puuttumisesta, vaan yhteyden saamisesta todellisuuteen tai omaan itseen, siihen sieluun. Eri uskonnoissa tämä ilmenee olennaisena piirteenä. Kristittyjen hiljaiset rukoukset, islamin sufikirjoitusten sisäisen hiljaisuuden sanoma, buddhalaisuuden valaistuminen mielen hiljentyessä ja vaikka kveekareiden seremonioiden hiljaiset hetket ovat esimerkkejä.
Voinemme siis todeta, että kaikkien näiden todisteiden valossa kannattaa vaalia hiljaisuutta.
Lue edelliset hiljaisuuskirjoitukset:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti