 |
| 5th @ 5:53 by ...-Wink-..., on Flickr |
Jokainen meistä seisoo yksin maan sydämessä
auringonsäteen lävistämänä ja yhtäkkiä on ilta. Äkisti ovat kaikki junat
menneet ja kaikki kellot pysähtyneet. Yhtäkkiä ovat kaikki sanat loppuneet.
Kun me vihdoinkin olemme päättäneet puhaltaa ulos
tunteemme, onkin trumpetti jäässä eikä kuulu äänen pihaustakaan. Kun me
ojennamme kätemme hyväilyyn onkin poski jo poissa.
Kun me päätämme lähettää punaiset ruusut on osoite
tuntematon. Se mikä on meille tärkeää sanoa täytyy sanoa - itsemme tähden.
Meidän tulee oivaltaa, että elinhetkemme ovat niin
ohikiitävän lyhyitä, ettei meillä ole aikaa siirtää mitään - mikä voisi muuttaa
jotain - juuri nyt.
~ Salvatore Quasimodo (Kaarinan Blogista löydetty)
Kosketti todella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti