Hiljaisuus: tietoinen kuuntelu

Helikopterikirjoituksen jälkeen jäin miettimään miksi hiljaisuus on tärkeää? Ainakin se rauhoittaa ja tuntuu jotenkin lataavan akkuja. Melontaretkellä taas tuntui siltä, että vaikka koko päivän oli melan varressa, ei väsynyt kuin fyysisesti. Ihanan hiljainen ympäröivä luonto latasi enemmän kuin kulutti henkisiä voimavaroja. Ajattelin etsiä vähän lisää syitä siihen miksi hiljaisuus tuntuu niin hyvälle.

Kuin tilauksesta, löysin hesarista artikkelin tietoisesta kuuntelusta. Mitä sillä on taas hiljaisuuden kanssa tekemistä? Tutustutaan artikkeliin.

Olli-Taavetti Kankkusen mielestä tietoinen kuuntelu kasvattaa uteliaisuutta, kiinnostusta. "Ja sen viriäminen auttaa löytämään uusia näkökulmia kaikilla elämän saroilla."

Kiivasta tuksutusta, terävää ripinää, muhkeita kohahduksia tärinällä.

Mies seisoo silmät kiinni Mannerheimintien liikenteen keskellä ja kuuntelee: Finlandia-talon lipputankojen tuulessa tempoilevia vaijereita, nastarenkaita asfaltilla, ohi ajavia ratikoita – ja kaikkea mitä vain eetteri kantaa.

Clark Street Bridge by ShutterRunner, on Flickr

Ollaan kuuntelukävelyllä. Se on eräs metodi kuuntelukasvatuksessa, josta Kankkunen tekee väitöskirjaa Sibelius-Akatemiassa.

Kuuntelukävelyn aikana pyritään luopumaan äänten analysoimisesta ja niihin liittyvistä ennakkoasenteista, "hyvien" ja "pahojen" äänien arvottamisesta. Ääniin vain kiinnitetään huomiota, sallivasti ja valppaasti.

Rennolla tavalla henkevän oloinen herra heittää paradoksilla:

"Arviointitaito kehittyy siten, että aluksi ei arvioida."

Opettajana hän haluaa kuuntelutaidon osaksi koulujen perusopetusta. Ja kyllä hän sitä aikuisillekin opettaisi, kaikille tarpeellisena kansalaistaitona. Yhtenä tavoitteena on herättää kriittisyys ja ymmärrys siitä, että voimme vaikuttaa ääniympäristöömme.

"Eikä pidä unohtaa kuuntelun merkitystä ihmisen yhteiselämän ja jopa demokratian kannalta. Kuuntelu voi kasvaa aistimisen tasolta asenteeksi."

Minulle tuli tästä artikkelista ajatus, että ympäristönsä ääniä ei ensinnäkään välttämättä tunnista. Ne voisi opetella havainnoimaan siinä, missä opettelee muutenkin tarkkaa havainnointia. Toisekseen, nämä äänet voisi hyväksyä. Niistä ei kannata hermostua, jos niille ei mitään voi. Jos taas ääntä voi ympäristössään vähentää, niin se kannattaa yleisen hyvinvoinnin nimissä tehdä. Näin molemmilla tavoilla, havainnoimalla ja hyväksymällä, tietoisen läsnäolon peruspilareilla, voi vaikuttaa omaan kokemukseensa hiljaisuudesta.



Saitko ajatuksestani kiinni?




Lue hiljaisuuskirjoitusten edelliset osat:

Hiljaisuus: Liian hiljaista?

Hiljaisuus: Helikopteri