Mielen taito, osa 1. Esittely

Seuraava kirja, jonka ajatuksia blogissa tulee olemaan useassa osassa on Juhani Laakson kirja nimeltä Mielen taito : vapauta ajatuksia - kehitä tunteita. Voit lukea myös Juhani Laakson mielenkiintoisen haastattelun täältä.

Kirjaa myydään seuraavalla esittelyllä useissa nettikirjakaupoissa:

Mielen taito esittelee ikiaikaisiin mietiskelyperinteisiin ja nykyaikaiseen kognitiotieteeseen pohjautuvaa tietoa mielen säätelystä. Tietoisuustaitoja voi ja kannattaa kehittää - kuten mitä tahansa taitoja. Avautumalla nykyhetken todellisuudelle ja päästämällä irti tarpeettomasta murehtimisesta ihminen antaa itselleen mahdollisuuden toimia joka tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla.

Se, miten suhtaudumme asioihin, vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisina ne koemme. Tietoisuustaidot (mindfulness) ovat tietoisen ja hyväksyvän läsnäolon taitoja, jotka edesauttavat levollista keskittymiskykyä ja paineiden ja kipujen sietokykyä. Ne tukevat myös mielialojen ja erilaisten haitallisten yllykkeiden, kuten riippuvuuksien, hallintaa. Kun oppii tunnistamaan ja hyväksymään ajatuksensa ja tunteensa sellaisinaan, ei ole enää niiden armoilla.

Kirjassa on myös käytännöllisiä, yksinkertaisia harjoituksia, jotka auttavat omiin ajatuksiin tutustumisessa ja tietoisuustaitojen kohentamisessa.

Kirjan esipuheessa kuvataan kokonaisvaltainen kehon ja mielen tila, jossa täysin levollinen, tyytyväinen ja hyvinvoiva olo on mielen tasapainoa. Siitä kirja kertoo. Mieli ohjaa oikein käytettynä tunteemme, kehomme reaktiot ja ajatuksemme ehjäksi kokonaisuudeksi, jota psykologit kutsuvat aidoksi onnellisuudeksi ja buddhalainen psykologia kutsuu käsitteellä sukha. Se tarkoittaa kukoistamista ja pysyvää onnellisuuden tilaa. Ihmisten kamppailut ovat ikiaikaisia ja samoja tuottaen psyykkistä kärsimystä ja ihmisten välisiä ristiriitoja.

Tärkeää ei ole oma temperamenttimme, vaan ne teot, jotka toistamisen kautta muodostuvat tottumuksiksi ja elämäntavaksemme. Taidot ovat kokemuksellisia ja näennäisesti yksinkertaisesti opittavissa. Luomme maailman omilla ajatuksillamme, sanoilla ja teoillamme. Kirjassa käsiteltävät seitsemän mielen taitoa ovat:

1.       Läsnäolo

2.       Myötätunto

3.       Tarkkaavuus

4.       Hyväksyminen

5.       Tunnesäätely

6.       Ajatusten vapauttaminen

7.       Omistautuminen 

Ensimmäiset ajatukset ensimmäisestä mielen taidosta Läsnäolosta blogissa pian!

Maa-artisokkaa tietoisena kokkaa

Tein tässä eräänä päivänä hillittömän urakan. Sen viattomat uhrit möllöttävät kuvassa.



Maa-artisokat



Pääviljelyspalstan lumivuori oli vihdoin sulanut sen verran, että pääpuutarhuri oli päässyt kaivamaan talven yli muhineet maa-artisokat ihmisten ilmoille. Pikku palleroita kuoriessa tai ensin pestessä, oli aikaa olla läsnä. Tämän kaltaisille projekteille ei varmaan olisi kärsivällisyyttä, jos niissä ei samalla harjoittaisi. Kipeä selkä piti tällä kertaa huolen keskilinjasta, huomio pysyi mukuloiden jokaisessa kolossa ja multakokkareissa, joita poistin. Osa huomiosta toki on aina pienen lapsen puuhissa, mutta muuten tarkkaavaisuus pysyi tehtävässä.

Ainiin ja maa-artisokan palleroista, niistä tuli aivan taivaallista keittoa Hannan erinomaisella reseptillä. Tosin käytimme kerman sijaan tuorejuustoa.

Oman itsen hyvyys ja vastuu omasta elämästä

Jokaisen olisi hyvä nähdä oma hyvyytensä – sisällämme on huolenpitoa, ystävällisyyttä, kehon viisautta, ajattelukykyä ja tietoa. Itseään ei arvosta koskaan liikaa. Koska meillä on kapasiteetti sisällämme tehdä hyvää itsellemme, miksi niin usein syytämme muita elämämme haasteista?

Tässä viimeisiä muistiinpanojani kirjasta Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito. Aiemminkin olen jo kirjoittanut tietoisesta valinnasta ja itsensä herruudesta.

Liian usein elämämme lakkaa toimimasta, koska itse lakkaamme toimimasta elämässämme. Emme ota vastuuta asioista sellaisina kuin ne ovat ja työstä omia haasteitamme, omaa elämäämme paremmaksi. On mahdollista saavuttaa selkeys, ymmärrys ja syvällinen muutos juuri tässä ja nyt, kaiken tämän keskellä, oli se sitten kuinka ongelmallista tahansa. Meidän on tehtävä se itse. Kukaan muu ei voi elämäämme muuttaa.

Sen sijaan valitsemme usein, että heijastamme ongelmamme toisiin ja ympäristöömme – syytämme niitä kaikesta. Itseään ei voi paeta, olet aina siellä minne menet. Mitkään ratkaisut eivät voi johtaa kasvuun, jos ihminen ei kohtaa täysillä käsillä olevaa tilannetta ja avaudu sille tietoisesti ja anna itse tilanteen hioa itsestään terävät kulmat pehmeämmiksi. Elämä kannattaa siis hyväksyä opettajakseen. Tietoisen läsnäolon haaste on työstää juuri niitä asioita siellä missä milloinkin on.

Take Control by Craig A Rodway, on Flickr

Omaa elämäänsä havainnoidessaan kaikilla aisteilla ja keholla kaikissa tilanteissa ymmärtää usein itseään paremmin. Se vaatii kuitenkin pysähtymistä, tietoista läsnäoloa.

Silloin oppii huomaamaan kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen. Asiat ovat osa monimutkaista kudelmaa ja yhteydessä toisiinsa hyvin hienovireisellä tavalla. Saatamme arvostaa elämää, ihmisiä, ruokaa, erilaisia mielipiteitä, jokaista hetkeä enemmän kun katsomme niitä syvällisemmin. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen on jatkuvaa asioiden keskinäisen yhteyden oivaltamista.

Moni syyttää karmaa elämänsä vastoinkäymisistä. Karmassa on kyse taipumusten kasaantumisesta, joka voi saada kiinnittymään käyttäytymismalleihin, mikä taas johtaa samanlaisten taipumusten kasaantumiseen. Tietoisuus muuttaa karmaa, koska istuessaan ei anna mielenjohteiden muuttua toiminnaksi. Niitä vain katsellaan ja annetaan niiden mennä ja tulla. Niiden ei tarvitse antaa hallita. Kun niihin ei reagoi, ymmärtää suoran kokemuksen kautta että ne ovat vain ajatuksia. Tuhoisat ajatukset palavat keskittymisen, mielenrauhan ja ei-tekemisen puhdistavassa tulessa. Samoin luovat ajatukset ja oivallukset eivät muserru vahingollisten ja sekasortoisten ajatusten alle. Tietoinen läsnäolo muovaa näin tekojen ja seurausten ketjua, vapauttaa meidät kahleista, avaa uusia näkymiä hetkien virrassa.

Kun pohtii, miten asioihin ja ajatuksiinsa suhtautuu voi Väkivallattomuuden laista, Ahimsasta olla hyötyä. Sen mukaan, jos ei voi tehdä mitään hyödyllistä, haluaisin ainakin aiheuttaa mahdollisimman vähän vahinkoa. Sen ideoita mukailee myös viisi tietoisen läsnäolon harjoitusohjetta, jotka löytää Valkoisen lumpeen sivuilta. Niillä on jo pitkällä siinä, että ottaa oman elämänsä haltuun ihan itse omalla hyvyydellään, noudattaen omia arvojaan.

Y Y Y

Ps. Äitienpäivän kunniaksi linkkaan vielä tekstiin Äidin oppivuodet.

Miksi Mindfulness?

Miten myyn ajatuksen tietoisestä läsnäolosta? Olen miettinyt tätä kun aina joskus joku kysyy mistä kirjoitan. Täältä pesee.

Spring - Mogollon Rim - Payson Arizona by Al_HikesAZ, on Flickr

Tuntuuko koskaan siltä, että elämäsi ei ole käsissäsi? Tuntuuko siltä, että asiat vain tulevat elämääsi ilman, että pystyt vaikuttamaan niihin? Reagoitko tilanteisiin tavoilla, joita ihmettelet itsekin? Haittaavatko ennakkoluulot toisten ihmisten ymmärtämistä? Tuntuuko siltä, ettet koskaan ehdi tekemään sitä mitä oikeasti haluaisit? Tuttu tunne. Elämä menee ohi autopilotilla.

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen lisää tahdon voimaa, kiitos muodollisen harjoittamisen vaativuuden. Se tekee tietoiseksi omasta egosta ja sen metkuista, omasta tarkkaavaisuudesta ja huomioinnista. Se opettaa havainnoimaan tarkemmin ja monipuolisemmin kaikilla aisteilla (ja keholla) kaikissa tilanteissa. Tietoinen läsnäolo opettaa havainnoimaan ajatuksia (mielen sisältöjä) vain ajatuksina ja tunteita alati muuttuvina. Se mahdollistaa selkeämmän ymmärryksen ja sen avulla mahdollistaa toiminnan tai toimimatta jättämisen, joka perustuu omiin arvoihin, siihen mitä pidät tärkeänä. Autopilotin vastakohta on tietoisesti läsnäolevana eläminen.

 

Tietoinen läsnäolo on valppauden, hereillä olon, mielen selkeyden ja olemisen tila. Sinä ansaitset olla tietoisempi voidaksesi paremmin. Tietoisessa läsnäolossa on valtava potentiaali muuttaa jokaisen elämää paremmaksi. Kuka tahansa voi sitä harjoittaa. Ilmaiseksi. Se ei maksa yhtään mitään, paitsi aikaa harjoitella. Ja se vaatii vain yhden päätöksen. Tietoisen läsnäolon harjoittelu on sitä paitsi armollista, voit aina aloittaa alusta ja olet jo perillä. Jokaisen tie tietoisuuteen on erilainen, mutta sen ydin on kaikille ei-tekeminen eli istuminen ja hengittäminen. Tie ei ole helppo, eikä aina miellyttäväkään, sen voi ottaa kuitenkin askel kerrallaan. Ei ole mitään osattavaa. Ei ole mitään saavutettavaa. Opettajan opastusta tarvitsee aluksi, mutta harjoittaminen on tehtävä itse.

Moni ei vielä tiedä tietoisesta läsnäolosta ja vielä harvempi sitä säännöllisesti harjoittaa. Sen hyödyistä kirjoitetaan jo jonkin verran. Se on ikivanhaa buddhalaisuutta, josta Ruotsissa on jo jonkin verran juuriltaan irrotettuna tullut buumi. Suomessakin sitä jo opetetaan aika paljon monin eri tavoin. Joka tapauksessa säännöllisesti harjoiteuttuna siitä saa jokapäiväistä läsnäoloa joka hyödyttää kaikilla elämän alueilla.

Tarviset omakohtaisen näkemyksen ja oman harjoitusohjelman. Harjoituksen tulee itsessään ilmentää näkemystäsi päivittäin ja sen on sisällettävä se, mitä eniten arvostat. Jos tietoinen läsnäolo on sinulle todella tärkeää, silloin jokainen hetki on tilaisuus harjoittaa sitä.

Rock balance 2 by James Jordan, on Flickr

Mitä vielä mietit? Katso täältä miten aloittaa?

* * *

 Kiitos Laurin tästä postauksesta tuli totta. Katso sinäkin miten "hissipuhe" tehdään oikein tästä postauksesta.

Jos voisin kasvattaa lapseni uudelleen

If I had my child to raise over again,

I’d do less correcting, and more connecting.

I’d take my eyes off my watch, and watch with my eyes.

I would care to know less and know to care more.

I’d take more hikes and fly more kites.

I’d stop playing serious, and seriously play.

I’d run through more fields and gaze at more stars.

I’d do more hugging, and less tugging.

I would be firm less often, and affirm much more.

I’d build self-esteem first, and the house later.

I’d teach less about the love of power, and more about the power of love.

It matters not if my child is big or small; from this day forth, I'll cherish it all.



Creative independence by nattu, on Flickr



Tässä ajatelmassa on mielestäni pitkälti kyseessä läsnäolo lapselle. Yhdessä eläminen hetkessä.

Ajatelma on täältä.

Muita vanhemmuus aiheisia postauksia löydät Vanhemmuus tunnisteen takaa.

Arvosta itseäsi

Kuinka usein arvostamme itseämme arjen pienistä teoista? Sekin on tietoista läsnäoloa itsellesi ja samalla voi harjoittaa kiitollisuutta. Jos et arvosta itseäsi, niin kuka sitten arvostaa?

Itsen arvostamista voi harjoitella.

Ehdotus tavoitteeksi: Aikomukseni on tulla tietoiseksi siitä, mitä itsessäni arvostan.

1.   Ennen kuin lähdet töistä kotiin, ota hetki ja arvosta sitä mitä olet tehnyt päivän aikana – itsellesi, työksesi tai jollekin toiselle.

2.   Teitkö sen itse?

3.   Mitä tunteita ja kehon tuntemuksia nämä teot herättävät sinussa?

4.   Mitkä tarpeesi tulivat tyydytetyiksi?

5.   Mieti miten voit seuraavana päivänä jatkaa sen kanssa työtä mitä arvostat.

Harjoitus on kirjasta Mindfulness i vardagen : vägar till medveten närvaro. 

Mietin mitä itsessäni arvostan ja tulin siihen tulokseen, että olen kiitollinen terveestä ja vahvasta kehostani, joka

·         tekee kahdeksan tunnin päivän puusavottaa koska vaan, testatusti vaikka kolme päivää putkeen

·         kävelee yli 22 km ilman kantamuksia päivän aikana

·         synnytti 

·         kantaa 18 kg rinkkaa vaikeassakin maastossa 12-15 km päivässä

·         kantaa lasta ja nostelee häntä koko päivän tehden siinä sivussa kaikki kotityöt

·         pyöräilee lapsen kanssa huonolla pyörällä tasaisesti ja varovasti pitkiäkin matkoja

·         purkaa 1000 kg kuorman puutarhalaattoja pihalle kärrystä

·         pitää kiinni 350 kg:sta pelkäävää tai riehuvaa islanninhevosta

·         kärrää koko päivän multaa tai hiekkaa

·         tekee koko päivän lapiotöitä.



Öölannista löydetyssä Vendel-ajalta peräisin olevassa pronssilaatassa on kuvattuna tanssiva Odin (vasemmalla) ja mahdollinen berserkki.
Kuva: Wikimedia Commons



Joskin omat projektini, joissa kehoani koetellaan, aina joskus hieman muistuttavat Berserkkien tapaa taistella:

  

Berserkit olivat muinaisskandinaavisia sotureita, jotka menivät taisteluun kiihkeän raivotilan vallassa. Berserkkejä pidettiin pelottavina vastustajina, joilla uskottiin usein olevan yliluonnollisia voimia. Omat joukotkaan eivät usein pitäneet berserkeistä. Berserkkien kerrotaan muun muassa karjuneen eläinten lailla ja purreen kilpiään ennen taistelua. Berserkkien väitetään joissain tarinoissa olleen haavoittumattomia, ja mahdollisesti he ainakin itse uskoivat näin mennessään taisteluun. Mahdollisesti heidän hypnoosia muistuttava tilansa poisti heiltä kivun ja uupumuksen tunteen. Joidenkin berserkkien kerrotaan rynnänneen niin lujaa taisteluun, että he kuolivat rasitukseen. Islantilaisen Grágás-lakikokoelman mukaan berserkkitilaan meneminen oli rauhan aikana kielletty lainsuojattomuuden uhalla.

- Ei kuulosta kovin tietoiselta, vai mitä?

Kevään merkittävää kiitollisuutta

Olen kiitollinen siitä, että minulla on puutarha ja voin katsella luonnon heräämistä joka päivä. En puutarhanhoidosta paljon ymmärrä, kunhan puuhastelen. Eilen tein puutarhatöitä pääpuutarhurin avustuksella. Sillä oli mukanaan myös koneen käyttäjä. Minä tein mitä käskettiin. Pääpuutarhuriksi tulemiseen tarvitaan melkein elinikä. Olen vasta harjoittelija. Opettelen. Kasveja täytyy osata lukea. Se mikä näyttää kivalta, voi olla ettei menesty lainkaan oman puutarhani olosuhteissa, vaikka kuinka yrittäisin. Niiden vointia täytyy yrittää ymmärtää ja sitten osata kastella tai kuivattaa, joskus myös ravita. Saan iloa siitä, että voin tehdä puutarhatöitä niin, että pieni ulkoilee samalla.

Cherry Blossoms by John-Morgan, on Flickr

Pääsiäisen ja vapun kiitollisuudet olivat hiljaista arvostusta omaa, siistiä kotia kohtaan. Tuntui kiitolliselta viettää siellä aikaa perheen ja ystävien kanssa. Kylässäkin luuhasimme ihan monen viikon tarpeiksi. Olen kiitollinen pitkästä juhlarupeamasta ja kaikista tapaamistani ystävistä. Olen kiitollinen myös hienosta yhteisöstä, johon kuulun ja siitä, että saan olla osa sitä.

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen nosti pintaan paljon tunteita. Olen kiitollinen siitä, että osaan olla vain edes hetkittäin. Olen kiitollinen siitä, että osaan hyväksyä ja päästää sitten senkin menemään. Olen kiitollinen siitä, että edes yritän käsitellä tunteitani joita tulvii pintaan. Ja olen kiitollinen kaikista niistä tunteista. Loppujen lopuksi olen todella kiitollinen kärsivällisyydestäni. Niin paljon kaikkea mielenkiintoista tekemistä ja niin vähän aikaa. Minulla on koko ajan ajatus, että pitää elää enemmän. Olen tosi ahne elämälle. Hidasta tässä nyt sitten. Jos en harjoittaisi tietoista läsnäoloa mistään ei tulisi mitään.

Ankkureita

Arkipäivässä ja kaikissa sen askareissa on vaikea pysyä läsnä koko aikaa. Siihen tarvitaan avuksi läsnäolon ankkureita.

Ancora by diedm, on Flickr

Ankkurit auttavat muistamaan oman päätöksen elää tietoisena ja palauttavat hetkeen. Tästä esimerkkejä on ollut blogissa aika usein, tämä lista on kirjasta Mindfulness i vardagen : vägar till medveten närvaro:

☼     puhelin soi

☼     ovikello soi

☼     istuudut tietokoneesi ääreen

☼     kynän ottaminen käteen

☼     tietokone hidastelee

☼     sytytät lampun

☼     jäät punaisiin liikennevaloihin

☼     liikennevalo vaihtuu vihreäksi

☼     menet ovesta sisään tai ulos

☼     tapahtuu jotain odottamatonta

☼     sinä tai joku muu ärsyyntyy

☼     kassajono on pitkä

☼     tiellä on ruuhkaa ja sinulla on kiire

☼     odotat jotakuta joka on myöhässä

Nämä ovat vain esimerkkejä tilanteista, kannattaa kokeilla kirjoittaa oma lista. Näiden tilanteiden sitten osuessa kohdalle voi muistaa päätöksensä. Hengitä sitten kolmesti sisään ja ulos. Olet taas läsnä ja itsessäsi.

Oma vahvin ankkurini on kodin portaat. Myös Jon Kabat-zinn kertoo käyttävänsä portaita läsnäolon ankkureina aina matkallaan yläkertaan. Hän muistuttaa itseään, ettei ole mitään, minne pitäisi mennä, eikä mitään mikä pitäisi saavuttaa, mikä ei voisi odottaa niin että voi olla täysin juuri tässä hetkessä nousemassa portaita hitaasta ja tietoisena. Tämä on oikeastaan esimerkki ankkurista, joka ei vain muistuta hengittämisestä, vaan on myös pieni käytännön harjoitus.

Mitkä voisivat olla omia ankkureitasi?

Minun elämäni

Hesarin sunnuntainen sarjakuva Minun elämäni osui ja upposi.

Sarjakuvan vanhan herran piikikkäät, hetkittäin jopa kyyniset ajatukset ovat ajan saatossa kuitenkin pehmenneet. Vanhempi herra toteaa elämän sujuvan ”jo ihan fiilispohjaltakin”. Onkohan hän opetellut tietoista läsnäoloa? Minun elämäni -sarjan lukija ei voi ikinä kuitenkaan tietää päättyykö strippi humoristisesti vai ei. Vaikka rutiineja kaiken arvaamattomuuden keskellä tarvitaankin, Vanhemman herran tarinat etenevät kaavamaisuutta kartellen, kuten vireän ja uteliaan ihmisen elämältä voi odottaakin. Sarjakuvan tekijästä ja sarjakuvasta voi lukea lisää myös kustantajan sivuilta.

Todellisuuden opissa

Todellisuus opettaa. Todellisuus muuttuu koko ajan. Mikä on todellisuus? Tie?

Pohdintaa siitä mitä hetken todellisuus opettaa kirjasta Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito.

Me kaikki olemme sen opettajan opissa, josta uskonnot alun perin olivat kiinnostuneita: todellisuuden. Todellisuuden oivaltamisessa on kysymys 24 tunnin oivaltamisesta. Toinen askare ei ole toista parempi – ne kaikki voivat olla ikävystyttäviä, mutta useimmista löytyy toistoa. Arkiset askareet eivät ole vaikeuksia, niitä ei tarvitse välttää tai inhota, jotta voisimme keskittyä ”harjoitukseemme”, joka saattaa viedä meidät oikealle tielle. Ne ovat harjoittamisen tiemme.

Joka hetki on lahja, joka saattaa laittaa meidät näkemään jotain ja olla osallisena jostain, jonka tietää merkitykselliseksi. Se on lahja ja ihmetyksen lähde. Luonnon sopusointu voi herkästi aiheuttaa tämän tuntemuksen. Mutta tosiasiassa se on koko ajan ympärillämme ja sisällämme. Sen havaitseminen antaa mahdollisuuden kokea hyvinvointia ja onnea, joita usein osataan arvostaa vasta kun sitä ei enää ole.

Usein emme vaivaudu katsomaan tai varmistamaan miltä meistä tässä ja nyt tuntuu, koska luulemme jo tietävämme ja ymmärtävämme. Emme sitten huomaakaan uusien kohtaamisten ihmettä ja elävyyttä. Jos emme kiinnitä siihen huomiota, voimme jopa unohtaa suoran yhteyden kokemisen mahdollisuuden. Elämme omassa unitodellisuudessamme tajuamatta miten suuren etäisyyden olemme tarpeettomasti luoneet itsemme ja suoran kokemuksen välillä. Köyhdymme suorien kokemusten puutteessa.

Muuttuvasta todellisuudesta on otettava opikseen kaiken aikaa. Vain siinä voi olla läsnä.

There is and there is not by h.koppdelaney, on Flickr

This is not surreal - this is transreal.

Transformation of your state of consciousness.

Illusion is reality

Reality is illusion.

Inside is outside

Outside is inside

Visual magic: transformation of mind.

Visual mystic: Duality but one.

HKD