Äidin oppivuodet

Voitte vain kuvitella, hyvät lukijat, miten paljon kotiäidit parveilevat. Elämän muutos ajaa useimman äidin täysin tuuliajoille, kun lapsi määrää kaikesta kaiken aikaa. Kokemusten ja vinkkien vaihtamiseen uudessa elämäntilanteessa tarvitaan vertaistukea. Onni onnettomuudessa on, että ihmiset saavat lapsia suunnilleen saman ikäisinä. Voi siis olla varma, että joku(nen) ystävä on viskattu samaan kylmään veteen uimaan ilman pelastuslauttaa. Kotiäidit näkevät toisiaan siksi mahdollisimman usein ja parveilupaikkana toisilla on leikkipuisto, toisilla lenkkipolku ja joillain jopa jonkun äideistä oma koti.

Muutos on kuitenkin aina mahdollisuus. Minun tapauksessani se on mahdollisuus elää tietoisesti. Tämä on kertomus kotiäidin vierailupäivästä ystävän luona ja siitä miten tietoinen läsnäolo päivän aikana sujuu. Avaan sitä kotiäitien parveiluvaihtoehtoa tällä kertaa, jossa toinen äiti tulee lapsineen toisen kotiin.

有找到嗎?! by sⓘndy°, on Flickr

Kotiäitien yhteinen hengailupäivä sovitaan täysin ilman velvoitteita. Asunnon ei tarvitse olla siivottu, tarjoiltavaa ei ole pakko laittaa jos ei huvitaehdipystykykene ja sovitun tapaamisen saa peruuttaa tai siirtää kumpi tahansa äideistä millä syyllä tahansa. Yleisimmin käytetty on: ”Meillä oli niin hirveä yö, että tänään ei kyllä jakseta.” Kuulostaa siis tähän asti hyvin hetkessä elämiseltä, eikö? Hyvä.

Päivä alkaa yleensä aikaisin, lapset kun tuppaa heräämään aamun sarastukseen. Toisen luo saatetaan ehtiä jo puoli yhdeksäksi vaikka kotoa lähtöä on edeltänyt massiivinen pakkaaminen. Aloittelevat äidit kun kuljettavat kaikenlaista varmuuden vuoksi mukanaan. Pakatessa täytyy todella keskittyä, siinä on oltava hetkessä, jotta kaikki tulee mukaan. Lisäksi koko ajan on tiedettävä, missä aamuvirkku lapsi on ja kuinka paljon kassista katoaa tavaraa pikkukätösiin, kun äiti harhailee muualla asunnossa etsimässä lisää pakattavaa. Ennen autoon tai julkiseen liikennevälineeseen pakkautumista edeltää raivoisa pukemisepisodi, joka saattaa keskeytyä erinäisistä syistä useamman kerran. Esimerkiksi lapsen haiseminen epäilyttävästi aloittaa koko prosessin alusta. Tässä hetkessä äiti on ihan varmasti sataprosenttisesti.

Se äiti, jonka luokse ollaan tulossa vierailulle odottaa kauhunsekaisin tuntein lähdöstä kertovaa tekstiviestiä. Se voi tulla missä vaiheessa aamua hyvänsä. Hetkeen keskittymisestä ei ole tietoakaan, kun äiti miettii mitä kaikkea vielä pitäisi ehtiä tekemään ennen kuin vieraat saapuvat: pukeutua, harjata hampaat ja lakaista edes syöttötuolin ympäristö ja tyhjentää potta. Tämä on se tilanne, jossa on hengitettävä kolme kertaa syvään ja keskityttävä siihen mitä aamutointa lapsen kanssa sitten ikinä toimittaakaan. Matkalla oleva äiti murehtii puolestaan sitä mitä kaikkea unohtuikaan, sen sijaan, että keskittyisi rauhassa havainnoimaan ympäristöä lapsen kanssa.

Vieraiden saapuminen palauttaa viimeistään molemmat äidit tähän hetkeen. Voi olla, että lähdetään heti ulkoilemaan tai aletaan seurustella sisällä lasten touhuja seuraten. Yhtä kaikki – toinen lapsista on vieraammassa ympäristössä ja äitien on oltava tässä ja nyt. Monet vaarat vaanivat pientä ja niiden arviointi on vaikeaa kun lapsi koko ajan kehittyy. Jonkin ajan kuluttua vaaralliset esineet on siirretty pois saatavilta, tarvittaessa konttauskypärä laitettu vierailevan lapsen päähän ja molemmille lapsille on löydetty mieleinen lelu. Vallitsee ihana rauha ja lasten leikkiessä äidit voivat jakaa vertaistukea kaikessa rauhassa.

Idylli keskeytyy kun lapset tulevat nälkäisiksi tai alkavat väsyä. Tietoisesti läsnä oleva äiti huomaa tarpeet ajoissa ja alkaa toimia ne tyydyttääkseen. Seuraa hektistä toisen keittiössä pyörimistä ja astioiden etsimistä. Toinen äiti huutelee neuvoja oman lapsen tarpeista huolehtiessaan. Tämä on yksi päivän stressaavimmista hetkistä, jossa on hyvä muistaa hengittää syvään tietoisesti. Lasten ruokailua seuraa vimmattu nukutusprosessi, jonka onnistuminen usein on kiinni äidin mielen hallinnasta ja hetkeen keskittymisestä. Siihen vaikuttaa se, miten äiti pystyy vieraiden häiritessä tai vieraassa paikassa keskittymään tuttuihin lasta rauhoittaviin rutiineihin. Tässäkin harjoitus tekee ”zen mestarin”.

danbo by sⓘndy°, on Flickr

Päivän paras hetki on lasten nukkuessa, kun on äitien vuoro saada ruokaa. Riippuen emännän ehtoisuudesta äideillä on herkkuja, tai sitten syödään purkkihernesoppaa. Kuten todettua, tässä ei ole mitään velvoitteita. Usein kuitenkin ainakin jälkiruuaksi löytyy suklaata tai jäätelöä, jota keskitytään nauttimaan kaikilla aisteilla. Jokainen äiti tietää lapsen päiväunien autuuden. Hetkeen on tartuttava, se voi katketa koska hyvänsä. Hyvällä tuurilla hetki jatkuu rauhallisella äitien välisellä ajatusten vaihdolla vielä jonkin aikaa.

Lasten alkaessa heräillä on päivän suurin haaste olla tässä hetkessä. Jännittäminen alkaa heti kun lapsi herää. Äiti hermostuu usein liian pitkistä tai lyhyistä unista, jotka sekoittavat pyhää päivärytmiä. Tai äitiä alkaa hermostuttaa lähestyvä kotiinlähtö, kotona odottavat tekemättömät kotityöt ja illan muut haasteet. Emäntänä olevaa äitiä vaivaa ajatus: ”Milloin olisitte kotona jos nyt lähtisitte?” eli miten vieraista pääsee eroon kun muutakin elämää olisi. Äitien rintaa alkaa puristaa ja hengitys muuttuu pinnalliseksi. Tässä vaiheessa on hyvä kaataa itselleen vielä yksi kuppi kahvia ja jäädä hetkeen. Hengittää syvään ja keskittyä taas lasten touhujen seuraamiseen. Vielä hetkeksi. Muu elämä odottaa kyllä. Näitä päiviä ei ole liian usein ja ne ovat niitä, joista syntyy muistoja ”ihanasta hoitovapaasta”.