Vaahtopäitä

Viikko mökillä on ollut nautittava, kuten yleensä. Meillä on ihan omat jutut ja puuhat täällä. Ja voi, että me on nukuttu. Niin hyvin ja pitkään. Makeasti kymmenen tuntia joka yö. Se, jos mikä uudistaa ihmistä! Viihdymme niin hyvin keskenämme, että voi olla, ettei edes näin juhannusaattona vaivauduta kylille katsomaan kun joulupukki sytyttää juhannuskokon.

Olen istunut joka päivä rantakivellä tuulessa. Huomasi kyllä taas hyvin, että istumisessa oli ollut vähän taukoa. Mieli oli ihan täynnä vilinää. On tosi kuin vesi, että istuminen kannattaa pitää säännöllisenä.

Siinä istumisen jälkeen on hyvä taivastella. Tuulee navakasti ja järvessä on vaahtopäitä. Erilaiset pilvet liikkuivat eri suuntiin eri korkeuksissa. Välillä on vaikea määrittää pilvien liikkumissuuntaa – näyttää melkein siltä, että pilvet eivät liiku ollenkaan! Tai, että ne liikkuvat kaikkiin suuntiin. On aikaa ajatella ja antaa oman pään sisällön järjestymään, jos se nyt sattuu järjestäytymään.

Mökkijärven taikausvaa

En tiedä mitä on tapahtunut. Mökkimatka ei enää tunnu pitkältä. Mökiltä lähteelle tai kylälle matkat eivät enää tunnu pitkiltä. Hermoni ei katkea matkojen aikana kuutta kertaa. Vain ainoastaan silloin, kun huomaa unohtaneensa jotain. Ja silloinkin yritän muistaa, että elämän hallinta on illuusio. Luen Petri Kajanderin: Otteita todellisuudesta, mikä johtaa seuraaviin vaahtopäihin ajatuksissani.

Halusin aina ennen kontrolloida aivan kaikkea. Kontrollifriikki en ole– enää. Syy miksi toimintani usein näyttää kontrolloivalta on se, että suunnittelu ja järjestely on minulle suhteellisen helppoa. Ja sitäkin pyrin vähentämään. Aina se on ollut tilanteeseen mukautuvaa, siksi en tunnusta omaavani lukkiutunutta mieltä.

Varmasti eteenpäin halutulla tavalla muuttumattomana soljuvasta elämästähän kaikki pitävät. Kuinka helppoa elämä olisi, jos voisi tietää kaiken ennakkoon.

Yksikään tilanne ei koskaan kuitenkaan toistu samanlaisena. Tosiasia on, ettei elämää voi hallita, ei vaikka kuinka yrittäisi. Yrittäessään hallita elämää ei kaiken lisäksi elä tätä hetkeä, vaan murehtii menneisyydessä tapahtuneita mokia tai elää jo pitkällä ”varmistelemassa” tulevaisuutta. Silloin jää monta ihmeellistä seikkailua tässä hetkessä elämättä.

Mitä jos vain hyväksyisi sen tosiasian, että elämää ei voi hallita ja ottaisimme sen sellaisena kuin se sattuu tulemaan? Se vaatii joustavaa mieltä.