Deepdive

Palaan Mindful Melbourne tapahtuman ajatuksiin ja teksteihin.

Steve Hopkins The Squiggly Linen kirjoittaja kertoo hetken meditointikokemuksestaan (deepdiving) St. Kildan rantapenkillä. Yhtäkkiä napakka tuuli herätti hänet ymmärtämään kaksi perusasiaa harjoittamisesta.

Tuuli sai hänen havahtumaan ja huomioimaan koko ympäristön sen sijaan, että hän olisi vain yrittänyt yrittämästä päästyään olla huomioimatta ympäröivää elämää: jalakulkijoita, pyöräilijöitä ja skeittareita. Hän sai seuraavat välähdykset, jotka täysin allekirjoitan.

Ensinnäkin, on mahdotonta olla ajattelematta "mitään". Tietoisuustaitoja harjoittaessaan joskus törmää käsitykseen, jonka mukaan istuessa olisi hyvä olla ”ajattelematta mitään”. Jo itse idea siitä, että ajattelee olevansa ”ajattelematta mitään” on mahdoton. Jos sanon: ”Älä ajattele vaaleanpunaista pientä elefanttia”, mitä näet mielessäsi? Mitä ajattelet?

Toisekseen irti päästäminen on tärkeää harjoittamisen jatkon kannalta. Timo aina sanoo: "Meistä jokaisen on istuttava niiden olosuhteiden kanssa, jotka sillä hetkellä ovat". Joskus  harjoittaessaan yrittää sulkea vaikka kaikki ympäristön äänet niin sitkeästi pois mielestään, ettei pysty ”vain olemaan”. Äänien pois sulkeminen vie kaiken energian ja huomion. Silloin ei huomaa mitään muuta. 

Muodollinen harjoittaminen auttaa parhaimmillaan paljastamaan nämä ansat havainnoinnissa ja avaamaan meidät tietoisiksi kaikesta koettavasta kaikkialla ympärillämme. Ja sitten päästämään siitä irti.

St. Kilda Luna Park entrance - Kuva: Wikimedia commons

Ainiin, vielä. Koin hämmentäviä hetkiä Twitterissä – Jutun Steve kuulemma myös joskus twiittaa tunnuksella #deepdive – eli eikun katsomaan mistä on kyse. Sinne näköjään moni tuntuu "visertävän meditoinnistaan". – Juu. Menen istumaan vähän lisää.