Tyhjyyden pako

Sisäistä dialogia.

Mitä tapahtuu jos pysähtyy? Voiko pysähtyä?

Joutuu kohtaamaan itsensä ja ajatuksensa. Sen hetken, jossa ei ole mitään.

Mitä sitten?

Voi olla, että pysähtyminen ei ole miellyttävää tai, että mieleen tulee jotain epämiellyttävää. Jotain mitä pitää käsitellä tai työstää.

Pysähtyminen ei siis välttämättä kestä kauaa?

Useimmiten ei, ihminen keksii itselleen tekemistä ja rientää taas eteenpäin.

Ei siis voi pysähtyä?

Niin moni luulee ja niin moni elämäänsä elää. Puuhailu ja tekeminen saa elämän tuntumaan merkitykselliseltä ja oman itsen tärkeältä.

Mutta niin ei oikeasti ole?

Ei ole. Puuhailu on pakenemista ja elämältä piileskelyä, tyhjyyden pakoa. Pysähtyä voi, mutta se vaatii sen muistamista, että muistaa pysähtyä ja olla, eikä vain koko ajan tehdä jotain. Sitten se vaatii tahdonvoimaa pysyä pysähtyneenä ja halua oikeasti tunnustella miltä minusta tuntuu? Mitä minä oikeasti haluan. Koko ajan puuhailu ja tekeminen on paljon helpompaa.

GO PENS!!! by macwagen, on Flickr

Mitä pysähtyessä tapahtuu?

Elämä soljuu eteenpäin. Ajatuksiin nousee kuvia niistä asioista mitkä milloinkin tuntuvat tärkeiltä. Usein tuntuu siltä, että elämä asettuu itsestään omiin uomiinsa. Monet tärkeät, menneen päivän tapahtumat palaavat mieleen. Ja niistä voi sitten päästää irti.

Miksi pitää päästää irti?

Tärkeisiinkin asioihin voi takertua, voi olla, että tärkeistä tapahtumista tulee lisää houkutuksia tavoitella lisää tärkeitä tapahtumia. Jatkamme pyrkimistä ja tavoittelua, loputonta oravanpyörää, uusia haluja ja haluamisia. ”Onni” vaan siirtyy ja siirtyy.

Mitä sitten?

Jos ei päästä irti, vaan jatkaa pyrkimistä ja tavoittelua, silloin ei voi vain olla, tässä hetkessä – nauttia matkasta.

Täällä kaksi edellistä dialogia:

Miten ja missä olen läsnä?

Kehon kuuntelusta