Sarjassamme viikon oivallus pyrin tietoisempana rääkkäämään vaihteita vähän vähemmän.
Iso jänis kyhjöttää pimeässä nurmikolla. Luulee olevansa turvassa pimeydessä. Rusakon turkki on jo vaihtunut vaaleampaan talviväriin. Se ei itse tiedä sitä. Rusakoilla ei ole peiliä. Onnen rusakot. Pyöräilen kymmenen metrin päästä ohi, enkä olisi edes huomannut jänistä ilman sen muuttunutta väriä. Niiden suojaksi tarvittaisiin jo lunta.
 |
| Rusty Bike Panda by Richard Masoner / Cyclelicious, on Flickr |
Rusakon ihailun jälkeen saan oivalluksen pyöräillessäni kotia kohti. Pyörä oli tullut juuri korjaamosta, jossa siihen oli vaihdettu täsmälleen samat osat kuin kaksi vuotta sitten. Silti en ole muuttanut tapaani rääkätä vaihteita. Väitän kaikille etten osaa vaihtaa oikein. No joo, ehkä en osaa, mutta en opikaan, jos en kiinnitä siihen huomiota. Minun on pyöräiltävä tietoisesti!
Muuten pyörä hajoaa taas pian. Sen sijaan, että vaihtaisin vaihteita miten sattuu ja puoliväkivalloin, voisin aivan yhtä hyvin keskittyä siihen mitä teen. Aina kun on tarve vaihtaa kakkoselta kolmoselle etuvaihteet, teen vaihtamisen tietoisesti. Ensin se, ja sitten takapakka, kuutoselta seiska vaihteelle ja sitten kasille vasta. Näin. Pyöräilykin voi olla tietoisen läsnäolon harjoitus. Tämän harjoituksen avulla voi myös säästää korjauskuluja kun vaihtaa oikein.
~
Ps. Arvontaan osallistumisaika on päättynyt! Kiitos kaikille kahdeksalle osallistuneelle. Arvon kirjan heti kun se tulee perille. Pysy kanavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti