Hyväksymisestä

Tämä on toistaiseksi viimeinen ajatus Tiibetiläisestä kirjasta elämästä ja kuolemasta. Ajatus on syy miksi ikinä kirjaa aloin lukea.

Merlin, Paint Pony,Spirit of the Forest by rubyblossom., on Flickr

Tämä on kohta tekstistä jossa kehotetaan elämään tuska, kärsimys ja menettämisen suru, oppien siitä samalla:

Joten mitä teetkin, älä sulje kipua pois; hyväksy kipusi ja ole haavoittuva. Olitpa miten epätoivoinen tahansa, hyväksy tuskasi sellaisena kuin se on, sillä tosiasiassa se yrittää antaa sinulle arvaamattoman arvokkaan lahjan: Tilaisuuden hengellisen harjoituksen avulla keksiä mitä on surun takana.

Jos kaiken kestäessä pidät sydämesi avoimena, silloin ahdistuksesta voi tulla paras liittolaisesi rakkauden ja viisauden etsinnässä.

Emmekö me jo liiankin hyvin tiedä, ettei tuskalta suojautuminen toimi. Kun yritämme suojautua kärsimyksiä vastaan, kärsimme vain sitä enemmän emmekä opi sitä, mikä tästä kokemuksesta olisi opittavissa?

Niin kuin Rilke kirjoitti, että suojattu sydän ”joka ei koskaan ole alttiina menetykselle, viaton ja turvassa, ei pysty tuntemaan hellyyttä; vain takaisinvallattu sydän voi koskaan olla tyytyväinen: kaikesta luopuneena vapaana riemuitsemaan mestaruudestaan... "

Tämä kohta on saanut minut toistaiseksi uskaltamaan kohdata monta asiaa elämässä.