Istuminen ihan hiljaa tyhjässä huoneessa ilman mitään viihde-elektroniikkaa, tuntuu mahdottomalta ajatukselta meistä useimmille. Syy voi olla se, ettei Ei-tekemiselle anneta arvoa ja se rinnastetaan usein tylsyyteen. Tarkkaavaisuuden kuitenkin usein sanotaan olevan nettielämän tärkeintä valuuttaa. Siksi sen opetteluun olisi tärkeintä keskittyä. Tässä mielenkiintoisen tietoisuustaitoja digiaikaan peilaavan artikkelin pääajatuksia.
Saamme yhteyden netin kautta lähes mihin tahansa ja eri laitteiden näytöt houkuttelevat koskettamaan jatkuvasti ärsyketulvaa. Viimeisen 30-vuoden aikana on tiedon kulutus kasvanut 350%. Jokainen amerikkalainen kuluttaa päivässa 35 Gb sisältöä ja 100 000 sanaa. Yksi giga vastaa kokonaista sinfoniaa tai elokuvaa. Vaikka tästä on kuinka paljon hyötyä, on neurotieteissä jo todisteita ei-niin-toivotuista sivuvaikutuksista.
.:Aivot alas:.
Aivot tarvitsevat nimittäin aikaa olla pois päältä tai ”alhaalla” (downtime). Tutkijat ovat sitä mieltä, että ”ei-tehdessä”, ollessa aivot yhdistelevät ja synnyttävät tietoa, ideoita ja elämyksiä. Sanotaan jopa, että oleminen on aivoille samaa kuin uni keholle. Silti aika olla on enemmän ja enemmän kortilla, emme osaa ottaa sitä.
Multimedian salamasodan aikana tietoisuustaitojen ja tarkkaavaisuuden kehittäminen tulevat yhä tärkeämmiksi. Miten voisimme osata olla kaiken mediatulvan keskellä keskittyneitä, jos emme osaa olla sitä hiljaisessa huoneessa?
Tietotulvan kuluttaminen paitsi vie aikaa olemiselta, lisää riippuvaisuutta siitä. Aivojen välittäjäaine dopamiini saa meidät koukkuun nettisurffailuun, TV:n katsomiseen, sosiaaliseen mediaan ja peleihin.
Jos näitä ärsykkeitä ei ole saatavilla, koemme olevamme pitkästyneitä. Tämä taas puolestaan tekee meistä montaa asiaa yhtä aikaa tekeviä multitaskaajia. Tutkimus on jo osoittanut tällaisten ihmisten olevan huonoja keskittymään ja hyvin stressaantuneita.
 |
| Who am I? by BuhSnarf, on Flickr |
.:Vastalääke: Mindfulness:.
Meistä jokaisen tulisi harjoittaa mieltään. Toisessa tutkimuksessa sanotaan 40 % tekemisistämme olevan autopilotin ja tapojen ohjaamia, ei tietoisten päätösten. Näistä tavoista pois oppiminen, tai niiden uudelleen ohjelmoiminen on ratkaisevaa.
Jon Kabat-Zinnin mukaan tietoisuustaitojen harjoittaminen on sitoutumista elämään hetkessä. Se on jokaisen hetken kohtaamista tietoisena, rauhallisena ja tyynenä tässä ja nyt. Tämä ei kuulosta tekniikkana vaikealta, mutta säännöllisen harjoittamisen saaminen rutiiniksi on sitä. Siksi on hyvä hankkia ohjausta.
Artikkelissa keskustellaan lisäksi tietoisuustaitoihin perehdyttämisestä kouluissa, koska digitaalisen median haltuun ottaminen ei riitä. Tärkeän keskittymisen taidon oppimisen lisäksi tarvitsee oppia, miten digityökalut ja jatkuvat yhteys nettiin vaikuttavat aivoihin, käsityksiin ja tapoihin.
Lähde: PBS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti