Varvaskakkuja

En voisi olla tyytyväisempi, joku ehkä sanoisi onnellisempi. En osaa määritellä kumpaakaan sanaa, mutta kuuntelen vain sitä miltä tuntuu. Lähipäivinä elämä on tuntunut ihan hyvältä.

Äärimmäinen fyysinen rääkki saa kaikesta huolimatta voimaan hyvin. Ainakin mieli ja pää voivat hyvin. Kehosta en niin tiedä. Minulla on ajatus, että jotenkin ilmeisesti fyysinen rääkki väsyttää mielen, jonne jää vain ne välttämättömimmät, tämän hetken asiat. Kaikki muu, useimmiten turha jää pois.

Toki olen ollut lauantaisen 4 tunnin spinningmaratonin jäljiltä hyvin väsynyt, mutta silti olo on parempi kuin hyvä. Koin sen jälkeen illalla kotiin ajaessani, jopa hetkittäisen selkeyden tunteen. Näin kaiken kuuluu olla, tässä ja nyt on paras paikka. En pyydä, enkä tarvitse muuta. Päästän sen jälkeen ajatuksen menemään.

Pieni oli puolisoni avustuksella tehnyt ”varvaskakkuja”.

Kiitos elämästä tässä ja nyt.