Joutilaat vanhemmat

Tässä on mielestäni tärkeä ja opettavainen ote Joutilaat vanhemmat kirjasta. Luvussa käsitellään sitä, miten lasten voi antaa opettaa elämäntaitoa…

 

***

 

.:Eläminen hetkessä:.

 

Koska olemme aikuisia, pyrimme jatkuvasti siirtämään lasten huomion nykyhetkestä joko tulevaisuuteen tai menneisyyteen. Kyselemme menneisyyttä koskevia kysymyksiä: ”Millaista koulussapa oli? Mitä teit tänään? Mikä oli parasta? Oliko elokuva hyvä? Oliko hauskaa?” Suunnittelemme myös tulevaisuutta ja opetamme lapsia odottamaan (kenties siksi, että kammottava nykyhetki tuntuisi siedettävämmältä): ”Odotatko jo kovasti joulua? Odotatko jo huvipuistoon menoa?”

 

Vaikuttaa siltä, että lapselle pyritään opettamaan jo varhain, että ”nyt” ei ole hyvä olotila ja elämää elettiin joko ennen tai sitten tulevaisuudessa. Lasten vastahakoisuus vastata kysymyksiin kuten ”Millaista koulussa oli?” (tällä aloituksella ei saa keskustelua koskaan syntymään) saattaa hyvinkin olla merkki siitä, että he haluavat vain olla, jatkaa senhetkistä puuhaansa, juuri nyt. Tämä selittäisi myös lasten vaikeuden olla täsmällisiä ja haluttomuuden lopettaa meneillään oleva puuha siksi, että kutsutaan iltapalalle.

 

Danbo has a Jacuzzi by Chris J Bowley, on Flickr

 

Jokainen vanhempi tietää, miten turhauttavaa on mennä kävelylle taaperoikäisen kanssa. He eivät kerta kaikkiaan ymmärrä määränpään käsitettä, siirtymistä paikasta A paikkaan B. Sen sijaan he haluavat välttämättä vitkutella ja maleksia, kumarrella poimimaan esineitä maasta, katsella kylttejä – raivostuttavuuteen saakka – palata takaisinpäin. Luultavasti he siis haluavat nauttia olostaan. Erittäin turhauttavaa päämäärätietoiselle aikuiselle. ”Tulehan nyt. Henry”, me sanomme tekohilpeästi pieni suopea hymy huulillamme siltä varalta, että joku tarkkailee meitä.

 

Kävelyretkestä taaperon kanssa voi myös nauttia, jos siihen suhtautuu eri näkökulmasta. Taapero voi opettaa aikuista heittäytymään nykyhetken iloihin, ilman huolta tulevasta tai menneestä. Taapero voi juurruttaa aikuisen tukevasti nykyhetkeen. Lopeta siis yrittäminen ja antaudu tälle hetkelle! Mitä enemmän annat lapsen elää nykyhetkessä, sitä enemmän hänkin voi opettaa sinulle tätä taitoa ja sitä kautta taitoa vapauttaa itsesi ahdistuksesta, katumuksesta ja pelosta.

 

Pienet lapset ovat onnellisia olentoja: he elävät oikeasti juuri tässä hetkessä, ja menneisyys ja tulevaisuus ovat heille merkityksettömiä, abstrakteja asioita. Tulevaisuus ei ole todellinen. Sitä ei ole olemassa. Olenkin usein todennut, että tulevaisuus on kapitalistinen käsite, koska sitä kohtaan tuntemaamme pelkoa voidaan käyttää meitä vastaan ja saada meidät ostamaan yhtä enemmänvakuutuksia, eläkkeitä, omaisuutta ja muuta vastaavaa.

 

***

 

Suosittelen kirjaa! Meillä on sen ansiosta makailtu yhä enemmän viikonloppuaamuisin sängyssä ja iltaisin sohvalla. Siksi, koska se on kaikkien parhaaksi.