Tähtitaivaan alla

Kuten ehkä olette huomanneet, blogissa on vähän hiljaista. Olen ihan oikeasti yrittänyt päästä koneelle useana iltana tällä viikolla, mutta se ei ole syystä tai toisesta onnistunut. Nyt vasta pääsen kertomaan pidennetyn viime viikonlopun tunnelmia kuvien avulla.

Pilvet olivat perjantaina illalla hienoja, niissä oli harmaan kaikkia sävyjä. Näytti ihan siltä, että palleroporonjäkälää kasvaisi järveä ympäröivien puiden latvoista. Pulleita pilviä ei ollut muualla kuin järven ympärillä. Erikoisen kaunista!

 

Pimeän tultua meidät lumosi tähtitaivas. Vähän aikaa perjantai-iltana oli pilvetöntä ja saimme ihastella kaunista taivasta. Jos ei ihminen tunne sen alla itseään pieneksi, niin ei sitten missään. Kotona kaupungin valot himmentävät tähtitaivaan, niin, että mökillä siitä tulee nauttia täysillä.

 

Sää oli koko viikonlopun aika mielenkiintoinen, melkein joka kerta kun menimme ulos tekemään jotain, alkoi sataa. Kaikissa askareissa se ei haitannut, osassa kyllä. Suuren osan päivästä oli kaunista. Sateen jälkeen heti seuraavassa hetkessä paistoi aurinko. Silloin kun paistaa, valo on keltaista ja värjää koko maiseman kultaiseksi. Näyttää jo todellista enemmän syksyltä, kun puiden lehdet saavat hohteen auringosta.

 

Lauantaina illalla meillä meni tyypilliseen tapaan melko myöhään ennen kuin olimme menossa saunaan. Tähän aikaan vuodesta se tarkoittaa sitä, että on jo pimeää. Mutta se tarkoitti myös tähtitaivasta. Emme käyneet kuutamouinnilla vaan tähtitaivasuinnilla! En muista ennen sellaista tehneeni. Ilma oli vain kuusiasteista ja veikkaamme, että vesi tuntui siksi silkkisen lämpimältä, koska se oli noin 12 asteista.

Pieni tuntuu seuraavan tarkkaan pimeän tuloa – ja ilmoittaa aikaisemmin menevänsä nukkumaan. Eläminen luonnollisen valon mukaan täytyy näköjään oppia pieneltä. Vuodeaikojen kiertokulkua on ihana seurata yhdessä.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniina ja lämpimänä. Oli niin lämmin, että laituri oli kuivanut öisen sateen jäljiltä. Saimme istua ja nauttia hetken auringossa. Kaiken luonnon kauneuden kruunasi joutsenpari, joiden lipumista ihailimme etäältä. Aamu-uinnilla pienen sileä iho oli silkkiä omaani vasten. Pienet kädet pitivät kovaa kiinni kaulastani. Kylmä pakotti meidät olemaan ihan lähekkäin.

Mökillä meillä on hyvä olla. Siksi, että meillä on kunnolla aikaa toisillemme. Siksi, että olemme niin tiiviisti yhdessä. Seuraamme hymy huulilla pienen edesottamuksia. Sitten tehdään yhdessä puutöitä. On uskomatonta miten pieni jaksaa ”auttaa” vaikka kuinka kauan kun meillä oli hieman puuhommia.

Kaunista tämän viikonlopun jatkoa kaikille!