Sunnuntai oli hyvä päivä mennä syysmetsään. Kaunis auringonpaiste hemmotteli meitä vielä menneenä viikonloppuna. Pääsimme polulle tutulta Luukin parkkipaikalta, päämääränä oli Kämmenlammen laavu.
Mennessä laavulle ehdimme juhlia hyväkulkuista leveää polkua, sen märimmät paikat selvitimme aluksi kunnialla. Hyvän matkaa kuljettuamme jouduimme ottamaan suuntaa ilman kunnollista polkua ja päädyimme suolle. Kaikilla kastui kengät mättähältä mättähälle hyppiessä.
Matkan päämääränä olleelle laavulle suuntasi myös iso sienestysseurue. Kiitos heille kuitenkin, että loppumatkassa vältyimme pöljän poluilta. Pääsimme vihdoin etsimään geokätköä laavun läheltä puskissa, mutta emme tänään herättäneet huomiota. Harrastus alkaa olla jo aika tuttu.
Retken kohokohta oli tietysti eväiden syöminen laavulla. Koirakin sai ylijäänyttä nakkia ystävälliseltä sienestäjältä. Hieman kevyttä kenttäkateutta aiheutti pariskunta joka oli ollut siellä yötä ja joka jäi sinne laiturille kaikkeen rauhaan makaamaan, kun meillä alkoi tulla päiväuniaika pienellä vastaan.
Retki ei ollut pelkkää rajatonta riemua. Lainalapset ei vaan jaksa kävellä kovin pitkiä aikoja. Vaikeassa maastossa matka on vielä lyhyempi. Oma pieninkin ilmoitti välillä haluavansa pois kantorinkasta. Silti voin sanoa, että kannatti! Olo oli aika raukea tuulessa kävelemisestä ja vaikka laavunuotiolla paistettiin välipalaksi soijamakkaraa, oli kotiin päästyä kaikilla kova nälkä.
Jään viikoksi näihin maisemiin.
Metsässä oli yllättävästi edelleen vallitsevin väri vihreä. Voiko olla, että, koska on ollut niin lämmintä kaikki väri ole vielä paennut pois?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti