Mitä se on? Lasten vanhemmat tuntuvat arvostavan omaa aikaa ylitse muun ajan. Totta on, että kotitöitä riittää ja lapsen kanssa kuluu aikaa. Mutta mitä se muu aika on, kun omaa aikaa? Eikö se ole elämää siinä missä muukin?
Olen lukenut Joutilaat vanhemmat kirjaa. Siinä neuvotaan jättämään lapset rauhaan. Silloin lapsi viihdyttää itseään ja oppii keksimään itselleen tekemistä. Usein meillä vain iltaisin oleskellaan kotona ja kaikki puuhaa mitä sattuu. On vaikea vetää rajaa kenellä on silloin omaa aikaa ja kenellä ei. Ehkä sitä sitten on tarpeeksi, koska kukaan ei valita?
Toinen asia on, että asiat alkavat usein muuttua mielessä sen mukaan miten niitä nimittää. Jos koko ajan jankuttaa omasta ajasta ja sen tarpeesta niin, eikö pian ole niin, että kokee ei-oman-ajan ikävänä asiana ja velvollisuutena?
 |
| Yoga at Frozen Lake and Grand Canyon by lululemon athletica, on Flickr |
Vai onko minulla nyt joku ajatusvirhe? Miksi en koe, että minulla on oman ajan suhteen ongelma? Minulla ei ole ”omaa aikaa” kovin paljon, mutta en koe sitä nyt tämän hetken elämäntilanteessa kuitenkaan ongelmaksi.
Ehkä ajatukseni menevät jotenkin seuraavaa rataa. Omassa ja ei-omassa ajassa on vain oltava. Meillä on tämä elämä. Tämä yksi elämä kaikkinensa on jokaisen elettävä. Vaikka se on kärsimystä, ei siitä kannata tehdä sen enempää numeroa tai itse kurjistaa sitä ajatuksillaan lisää. Elää vaan. Näin on nyt.
Koetko sinä, ettei sinulla ole omaa aikaa? Onko sekin vain ajatus?
2 kommenttia:
Tämä on kiinnostava teema, tuo oma aika. Kaikki aikahan on lainaa, josta on joskus luovuttava ja niinpä on pidettävä huoli jokaisesta hetkestä. Oltava omassa ajassaan silloinkin kun palvelee muita, kun kärsii, kun ei ehdi - peruutettava itseensä aina kun voi.
Totta! Omaa aikaa on kaikki aika. Tässä on oltava, mitä sitä kärvistellä!
Lähetä kommentti