Tilanne.

Miten minulla menee tietoisuustaitojen harjoittamisessani? Olen kirjoittanut aika ajoin, mutta täysin epäsäännöllisesti siitä mitä tietoisesti läsnä ollen eläminen tänään minulle tarkoittaa. Se kun tuntuu muuttuvan ja olevan aina yhä erilaista. Mikään ei ole niin pysyvää kun muutos. Tässä luettavaksi tilannekatsaus ”tietoiseen elämääni”.

.:Jokapäiväistä elämää:.

Joka päivä muistan useaan kertaan palata tähän hetkeen, joko ankkureitani kohdatessa ja joskus jopa muulloin. Paras muistuttaja on pieni lapseni, jonka hyvinvointi ja kehittyminen huutavat läsnäoloani. Olen oppinut, että se on meille molemmille parhaaksi.

Meillä on kotona niin pienen kuin puolisonikin kanssa nykyään paljon enemmän hetkiä joissa vain ollaan. Maataan sohvalla tai jutellaan vaan. Niiden hetkien soisi yhä lisääntyvän. Omaa kotityöpuuhastelua tai netissä roikkumista vaan on vaikea katkaista ja antaa täyttä huomiota pienelle. Päätän jälleen kerran joka päivä leikkiä tai vaan olla lapsen seurassa.

Toisaalta taas tapa laittaa ruokaa, siivota tai järjestellä on juurtunut käytännön harjoitukseksi. Muistan aina välillä tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan, juurtua maahan ja pitää keskilinjan.

Luen aika vähän tällä hetkellä kirjoja, enemmän seuraan netistä kaikenlaista aihetta hieman liippaavaa kirjoittelua. Saa suositella hyviä kirjoja! Pinossa lukemista odottavat eivät tällä hetkellä oikein resonoi.

Blogi toimii. Se on paras muistuttajani päätöksestäni elää tietoisesti. Blogiin on mukava kirjoittaa arjesta, koska samalla asioita tulee hieman analysoitua tai ainakin arvostettua.

.:Stressaavat tilanteet:.

Kolmea syvää hengitystä en muista ottaa kovin usein. Se oli minulle stressaavissa tilanteissa jossain vaiheessa kovin tärkeää. Olen kuitenkin aivan yhtä kiivas, kun aina ennenkin. Voisin laskea kolmeen, edes välillä, ennen kuin reagoi. Piirsin nyt käteeni muistuttajan ainakin pariksi viikoksi. Jospa tapa ottaa syviä hengityksiä palaisi?

Sunflower Rain by h.koppdelaney, on Flickr

.:Muodollinen harjoittaminen:.

Pidän mielessäni koko ajan tavoitettani istua paljon. Se on nyt jäänyt vaan mielestäni aivan liian vähälle. Syy on paras mitä voi olla, riittävä uni, sen määrä on nyt ensimmäistä kertaa koko aikuisiälläni kunnossa.

Menen nukkumaan pienen kanssa joka ilta. En oikein saa aikaiseksi istua niin kauan kun pieni on hereillä. Hän pyörii sen verran ympärillä, että en osaa silloin vain istua. Nukun melkein joka yö vähintään kahdeksan tuntia keskeytymätöntä unta. Se on jotain käsittämätöntä miten paljon se on vaikuttanut hyvinvointiini. Olen siis tiedostanut ja korjannut uneni siihen määrään jossa aion pysyä. Tällä hetkellä se on tapahtunut istumisen kustannuksella.

Tavoitteenani on edelleen istua ja harjoittaa havainnointiani ja tahdonvoimaani useita kertoja viikossa. Mihinkään retriittiin en ole pitkään aikaan osallistunut, olisi mukavaa mennä mukaan edes Valkoisen Lumpeen mindfulness päivään. Kalenterissa on monia tapahtumia ja juttuja, mutta priorisointi ajaa aika usein niiden ohi. Ryhmässä harjoittamisessa on voimaa.

.:Äitinä oleminen:.

Huomaan kirjoittaneeni paljon vanhemmuudesta. Koen saaneeni paljon ja koen onnistuneeni toistaiseksi aika hyvin vanhempana, kiitos tietoisuustaitojen. Olo ja elo pienen kanssa on helppoa ja mukavaa ainakin toistaiseksi. Teen koko ajan työtä sen eteen, että jatkaisimmekin näin.

.:Keho:.

Liikuntapuolella harjoitan eniten kehon havainnointia. Siihen keskittyminen on tuonut intensiteettiä harjoitukseen, mutta ei mitään radikaalia. Huomattava ero sen sijaan on pilatestyyppisissä harjoituksissa. Havaitsen pystyväni tasapainoa vaativiin liikkeisiin entistä paremmin. Jotain keskilinjassa ja kehon hallinnassa on siis tapahtunut.

Miten sinulla menee?