Lapselle
tulee olla ehdoitta läsnä. Mitä se tarkoittaa?
Minulla on ajatus, että ehdoitta ollaan läsnä silloin
kun ei odota mitään takaisin. Se on läsnäoloa lapsen ehdoilla ja ilman omien
tarpeiden tyydytyksen tavoittelua.
Lapsi huomaa läsnäolon,
tai sen puoleen poissaolon, toiset vielä herkemmin kuin toiset. Oletko lapsen
kanssa huolimatta siitä, mitä virikkeitä ympärilläsi on? Aika usein
hiekkalaatikon reunalla oleva isi pelaa kännykällään ja lastaan vaunuissa
työntävä äiti on hankkinut juttuseuraa vähintään puhelimensa toiseen päähän.
Lapsi
ei osaa muuta kuin olla tässä hetkessä. Vanhemman läsnä olo taas
voi olla avain siihen, että lapsen ja vanhemman ”yhteistyö” toimii paremminkuin hyvin. Kun lapsi saa läsnäoloa, hänen tarpeensa tulevat
oikea-aikaisesti oikealla tavalla tyydytetyiksi. Ulkopuolinen voisi kuvitella
lapsen olevan ”kiltti”, koska he vanhemman ja lapsen yhteispeli näyttää niin ”toimivalta”.
Tosiasiassa he ”värähtelevät” samalla taajuudella, läsnä toisilleen. Se on
mahdollista molempien tarpeiden tultua tasavertaisesti tyydytetyiksi.
Don't worry by Bubba's Bag of Photos, on Flickr |
Lapsen kanssa läsnäolo tarkoittaa kaikkien lapsen
piirteiden “hyväksymistä”, niiden kanssa olemista. Molempien elämä helpottuu,
kun ei tarvitse yrittää muuttua, vain olla.
Mieti, miten reagoit lapsen käytökseen. Ilmennätkö
omalla käytökselläsi parempaa läsnäoloa? On oma valinta: Päätätkö olla läsnä
olevampi kaikissa tilanteissa? Älä kuitenkaan tee päätöstä sen perusteella,
että niin ”pitäisi” olla tai ollaksesi ”hyvä äiti”. Mieluummin kannattaa
päättää olla ehdoitta läsnä siksi, että se vahvistaa omaan ja lapsen
hyvinvointia. Läsnäolo vain mahdollistaa kaikkien viestien tulkinnan ja niihin
reagoimisen parhaalla mahdollisella tavalla.
Olen kokenut, että marina ja kitinä vähenevät, jos en
yritä samaan aikaan leikkiä ja tehdä kotitöitä. Leikin kun leikin ja ripustan
pyykkiä, kun ripustan pyykkiä. Lapsen saama hetkittäinen täysi huomio tyydyttää yhteydessä olon tarpeen paremmin kuin tuntikausia jatkunut puolittainen huomio.
Yksinkertaista?
Kokeile sinäkin ja kerro, miten meni!
3 kommenttia:
Ah, niin yksinkertaista, mutta niin vaikeaa... Itse usein sorrun käymään "nopeasti" tsekkaamassa jotain "tärkeää" koneella, samalla kun olen lapsen kanssa. Reilu viikko sitten poistuin facebookista, ja kas kummaa, kun on lapsen kitinä vähentynyt. :D (no okei, myös kaksi kulmahammasta on puhjennut, saattaa niilläkin olla osuutensa.) Kun on paljon lapsen kanssa yksin, on läsnäolo minulle vaikeaa. Silloin sorrun tuohon puolittaiseen huomiointiin, josta ei oikeasti tule kuin kaikille paha mieli. Kiitos muistutuksesta!
Tämä on hyvä tehdä myös muistiongelmaisen kanssa esim.alzheimeria sairastavan kanssa. Näkee samantien oman läsäolon merkityksen. Ne ihmiset muuttuvat osaltaan lapsenkaltaisiksi, ovat tässä ja nyt ja toisen läsnäolo tuo paljon turvaa heille.
Näin se vaan on.
Hyvä huomio myös tuosta muistiongelmaisesta. Isoäitini kuolemasta on jo 15 vuotta, se mitä hänen kanssaan olemisesta muistan, niin läsnäolo tosiaan ratkaisee heidänkin kanssaan.
Ja sitten, itse asiassa ihan kaikkien kanssa!
Lähetä kommentti