Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Ehdotonta läsnäoloa

8.9.2012

Ehdotonta läsnäoloa






Lapselle tulee olla ehdoitta läsnä. Mitä se tarkoittaa?



Minulla on ajatus, että ehdoitta ollaan läsnä silloin kun ei odota mitään takaisin. Se on läsnäoloa lapsen ehdoilla ja ilman omien tarpeiden tyydytyksen tavoittelua.

Lapsi huomaa läsnäolon, tai sen puoleen poissaolon, toiset vielä herkemmin kuin toiset. Oletko lapsen kanssa huolimatta siitä, mitä virikkeitä ympärilläsi on? Aika usein hiekkalaatikon reunalla oleva isi pelaa kännykällään ja lastaan vaunuissa työntävä äiti on hankkinut juttuseuraa vähintään puhelimensa toiseen päähän.

Lapsi ei osaa muuta kuin olla tässä hetkessä. Vanhemman läsnä olo taas voi olla avain siihen, että lapsen ja vanhemman ”yhteistyö” toimii paremminkuin hyvin. Kun lapsi saa läsnäoloa, hänen tarpeensa tulevat oikea-aikaisesti oikealla tavalla tyydytetyiksi. Ulkopuolinen voisi kuvitella lapsen olevan ”kiltti”, koska he vanhemman ja lapsen yhteispeli näyttää niin ”toimivalta”. Tosiasiassa he ”värähtelevät” samalla taajuudella, läsnä toisilleen. Se on mahdollista molempien tarpeiden tultua tasavertaisesti tyydytetyiksi.

Don't worry by Bubba's Bag of Photos, on Flickr


Lapsen kanssa läsnäolo tarkoittaa kaikkien lapsen piirteiden “hyväksymistä”, niiden kanssa olemista. Molempien elämä helpottuu, kun ei tarvitse yrittää muuttua, vain olla.

Mieti, miten reagoit lapsen käytökseen. Ilmennätkö omalla käytökselläsi parempaa läsnäoloa? On oma valinta: Päätätkö olla läsnä olevampi kaikissa tilanteissa? Älä kuitenkaan tee päätöstä sen perusteella, että niin ”pitäisi” olla tai ollaksesi ”hyvä äiti”. Mieluummin kannattaa päättää olla ehdoitta läsnä siksi, että se vahvistaa omaan ja lapsen hyvinvointia. Läsnäolo vain mahdollistaa kaikkien viestien tulkinnan ja niihin reagoimisen parhaalla mahdollisella tavalla.



Olen kokenut, että marina ja kitinä vähenevät, jos en yritä samaan aikaan leikkiä ja tehdä kotitöitä. Leikin kun leikin ja ripustan pyykkiä, kun ripustan pyykkiä. Lapsen saama hetkittäinen täysi huomio tyydyttää yhteydessä olon tarpeen paremmin kuin tuntikausia jatkunut puolittainen huomio.
Yksinkertaista?



Kokeile sinäkin ja kerro, miten meni!


3 kommenttia:

Netta kirjoitti...

Ah, niin yksinkertaista, mutta niin vaikeaa... Itse usein sorrun käymään "nopeasti" tsekkaamassa jotain "tärkeää" koneella, samalla kun olen lapsen kanssa. Reilu viikko sitten poistuin facebookista, ja kas kummaa, kun on lapsen kitinä vähentynyt. :D (no okei, myös kaksi kulmahammasta on puhjennut, saattaa niilläkin olla osuutensa.) Kun on paljon lapsen kanssa yksin, on läsnäolo minulle vaikeaa. Silloin sorrun tuohon puolittaiseen huomiointiin, josta ei oikeasti tule kuin kaikille paha mieli. Kiitos muistutuksesta!

Shantasha kirjoitti...

Tämä on hyvä tehdä myös muistiongelmaisen kanssa esim.alzheimeria sairastavan kanssa. Näkee samantien oman läsäolon merkityksen. Ne ihmiset muuttuvat osaltaan lapsenkaltaisiksi, ovat tässä ja nyt ja toisen läsnäolo tuo paljon turvaa heille.

Annina kirjoitti...

Näin se vaan on.

Hyvä huomio myös tuosta muistiongelmaisesta. Isoäitini kuolemasta on jo 15 vuotta, se mitä hänen kanssaan olemisesta muistan, niin läsnäolo tosiaan ratkaisee heidänkin kanssaan.

Ja sitten, itse asiassa ihan kaikkien kanssa!