Otos kiitollisuutta

Kirjoitan joka päivä kiitollisuudenaiheita ylös, vaikken niitä aina julkaisekaan. Tässä otos kiitollisuutta lähipäiviltä:

©      Olen kiitollinen lapseni hassusta hymystä jossa on pieni hampaantynkä.

©      Olen kiitollinen että olen vapaa niistä peloista joita minulla vuosi sitten oli.

©      Kiitos ihanista juhlista joihin pääsin mukaan.

©      Tänään olen kiitollinen kävelyretkestä kotiinpäin tietoisena.

©      Tänään olen kiitollinen keksimistäni tavoista ilahduttaa muutamaa ystävää jakamalla oppimaani, vaikka ymmärrykseni on vielä kovin ohutta.

Heart by seyed mostafa zamani, on Flickr

Jumppaa ja hengitystä tietoisesti

.:Maanantaihengitys:.

En tiedä yhtään miten kauan istuin! Katsoin kelloa kun aloitin, ja ilmeisesti hengitys vei mukanaan, koska sitten kun katsoin kelloa olin jo istunut jo 20 minuuttia. En ihan usko sitä. Unohdin vain koska aloitin. Näinkin voi minulle siis käydä. Istuin joka tapauksessa päälle vielä viisi minuuttia. Laskin aluksi muutaman kierroksen mutta sitten jätin sen. Keho oli yllättävän hiljaa, huolimatta ylikuormituksesta. Neljä tuntia liikuntaa on hieman liikaa näin vielä vähän toipilaalle. Hengitys virtasi hyvin ja tuntui vatsassa siltä miltä kuvittelen sen pallon milloinkin tuntuvan. Useimmiten hengitän ilmaa siniseen pilates palloon. Ajatuksia nousi, mutta useimmat liittyivät lähinnä väsymykseen ja siihen että ego yritti saada lopettamaan.

.:Tiistain jumpassa tietoisena:.

Jumppaohjaajat usein sanovat että kuvittele liike tai vaikka venytys tapahtumaan siinä lihaksessa jota juuri silloin työstetään. Mielestäni se lisää tehoa huomattavasti, siitä on tehty joitain tutkimuksiakin urheilulääketieteessä, joita nyt en tosin tähän löytänyt viitteeksi.

Day #23: upward facing dog by j.lee43, on Flickr

Tänään tein vatsalihaksia tietoisesti keskittyneenä joko suoriin tai poikittaisiin vatsalihaksiin vuorotellen. Syvät vatsalihakset ovat mukana aina minulla suhteellisen automaattisesti. Tänään tuntemus niistä oli tavallista helpompi saavuttaa, kun ne ovat hellinä eilisestä spinningistä. Siellä jouduin korvaamaan puuttuvaa kuntoa tekniikalla, mikä kuormittaa vähän enemmän keskivartaloa. Jumpassa teimme myös selkälihaksia pallon päällä, liike, joka on minulle ”liian vähän haastava” saa yllättävästi tehoa kun keskittyy harjoitettaviin pitkiin selkälihaksiin ja vie liikkeen tietoisesti alusta loppuun. Koska raahasin mukana koko jumppatunnin lähes kahdeksankiloista vauvaa kaikissa liikkeissä, tuli keskilinja tsekattua useaan otteeseen. Sen on oltava kunnossa, muuten keho ei pysty tekemään liikkeitä oikein.

Hengittelyä ja tietoisena kävelyä

Tänään piti raportoida sekä lauantai että sunnuntai mutta sunnuntaista ei ole juurikaan raportoitavaa.

.:Lauantain hengitysharjoitus:.

Hengitysharjoituksen aikaan olin yksin lapsen kanssa kotona ihan hiljaisessa talossa. Lapsi nukkui ja sain täysin rauhassa keskittyä. Mahtavaa että hengitys virtaa jälleen flunssan jälkeen. Olen siitä kiitollinen.

Ensimmäisen kerran kokeilin reilun kymmenen minuutin hengityksen laskemisen jälkeen olla laskematta hengitystä loppuajan. Yllättävää oli että ajatuksia ei noussut sen enempää kuin laskiessakaan! Keskityin tunnustelemaan vain ja ainoastaan hengitystä. Aika tuntui kuluvan tosi paljon hitaammin! Hengityksiä laskiessa aina ajatteli että vielä tämä kierros loppuun yhdestä kymmeneen laskemista. Ja sitten vielä yksi kierros ja niin edelleen. Aika kului silloin helpommin, nyt jouduin tarkistaamaan kelloa useammin.

Keskilinja tuntuu korjaantuvan aina kun siihen on tarvetta aika automaattisesti sisäänhengittäessä. Kasvan silloin hieman ylöspäin. Se muistuttaa paljon istuen tehtynä ratsastaessa tehtävää keskilinjan korjaamista.

.:Kävelyllä:.

Olin tänään keskittyneessä tietoisessa tilassa koko kävelyretken ajan. En aktiivisesti pyrkinyt estämään ajatusten nousemista kuin muutamana lyhyenä patkänä. Muun ajan mieli sai vapaasti vaellella, kunhan ei syvällisiin pohdintoihin uponnut. Ne mielestäni vievät jo pohjan tietoiselta kävelemiseltä, kun yhtäkkiä huomaa että miten tässä ollaankin jo kotona. Pidän kävelystä tietoisesti koska silloin ”näkee” niin paljon enemmän. Harjoituksen myötä pysyn kovassakin vauhdissa tietoisessa tilassa. Helppoa se ei ole kun mieli saa kuitenkin matkalla niin paljon ärsykkeitä joita se jää helposti työstämään.

Pakkassää toi tänään lisäaistimuksen, lumi nariseen kenkien alla joka askeleella. Hengitys hakee näin alkutalvesta hieman syvyyttään kun keho ei ole tottunut pakkasilmaan. Työnsin tietysti vaunuja. Niiden kanssa saa olla tarkkana, että kädet pysyvät mäissäkin rentoina ja hartiat alhaalla. Pystylinja säilyy vaunujen ansiosta sen sijaan ehkä vähän helpommin, kun ei tule nojattua eteenpäin takapuoli pitkällä. Tänään kiinnitin lumen narskumisen ansiosta eniten huomiota jalkoihin ja nilkkojen liikkeisiin. Nilkat tuntuivat normaalin pökkeilöiltä aluksi mutta vertyvät vähitellen. Nautin täysillä lämmön kerääntymisestä kaikkialle kehoon. Hien alkaessa virrata, myös nenä alkoi vuotaa viimeisiä nuhan rippeitä pois. Siltä ei voi välttyä tässä vaiheessa. Koko tienoo oli hiljainen ja juuri muita ei ollut liikkeellä. Kaikki tarkkailemani rakennus- ja tietyömaatkin olivat hiljenneet tai vetäytyneet sisäpuolelle töihin pakkasen takia.

Kotiin tultua lapsen piti vielä nukkua, mutta hän havahtui ja pääsin vielä hieman kotitietä kävelemään edes takaisin uudelleennukutuksen merkeissä. Sekin on pääsemistä, kun ajattelee että mikään ei ole niin tärkeää kun sen hetkinen tekeminen. Palattuani sisään lämpimään, muistin että pian taas pääsee paljain jaloin kävelemään. Se helpottaa tietoisena pysymistä jos mikä, kun jalkapohjien tottumaton tuntoaisti saa ärsykettä koko ajan. Kesällä, no okein, melkein syyskuun lopulle, tein nämä lyhyet nukutusretket aina paljain jaloin.

Pois mielikuvitusmaailmasta

.:Kurssin 5. viikon harjoitukset:.

Samat neljä harjoitusta jatkuvat ja niiden lisäksi viides keskilinjan tsekkaus harjoitus jatkuu.

1. Hengityksen laskeminen

Hengitysharjoitus pysyy samana 20 minuutin kestollaan, mutta uusi ohje on että hengityksiä ei tarvitse harjoituksen loppupuolella enää laskea. Jännittävää ja haastavaa. Tunnen kuitenkin olevani tähän valmis.

Ajatusten nousemisen tarkkailu voisi olla kurssin tämän viikon teeman puolesta hyvä painopiste. Mitä kaikkea sieltä mielikuvitusmaailmasta tuleekaan mieleen harjoittelun aikana? Keskusteluissamme oli tärkeänä lankana tällä viikolla se miten ennakkokäsitykset häiritsevät ja vääristävät havaintoja kun tulkitsemme aistiemme tuomaa ärsykevirtaa. Kaikilta muistoilta, vanhoilta kokemuksilta ja tulkinnoilta ei voi havainnoidessaan välttää, mutta ne voi oppia havaitsemaan. Niiden vaikutus havainnon tulkintaan on usein ratkaiseva. Harjaantumaton mieli tekee siksi virheitä ja sitä tässä yritämme harjoittaa.

Disney - You Know The Penalty If You Fail by Express Monorail, on Flickr

2. Asahi I

Asahissa tällä viikolla tulisi keskittyä tunnustelemaan miltä liikkeet tuntuvat kehossa. En edelleenkään ole saanut tehtyä asahia kotona.

3. Keskilinjan tsekkaus

Keskilinjan tsekkaaminen on tosi vaikea asia muistaa! Se jatkuu edelleen, ohjeena tarkistaa keskilinjaus aina kun muistaa. Samalla voi tarkistaa kehon asennon ja korjata sitä tarvittaessa.

4. Tietoinen rutiininomainen toiminta

Koko kurssin ajan on jatkettu samaa, itse valitsemaa tietoista toimintaa. Nyt ohjeeksi saimme että tietoisen läsnäolon saisi antaa laajeta muihinkin arjen askareisiin, työhön ja harrastuksiin. Portaissa kulkemisesta on tullut itselleni tietoinen rutiini ja lähes aina teen sen tietoisesti. Päivässä on muitakin hetkiä jo joissa on vahvasti läsnä. Raportoin niistäkin lisää.

5. Kirjoita huomioita vihkoon/ blogiin

Tätä jatketaan edelleen entiseen malliin.

Seitsemäs askel

Kuka on keksinyt Mindfulnessin?

Mistä Tietoisen läsnäolon perusteet ovat?

Mikä ihmeen Mindfulness?

Mitkä tietoisuustaidot?

Buddhalaisuus on vastaus, tarkemmin sanottuna kaikki ylläolevat käsitteet ovat buddhalaisuuden jalon kahdeksanosaisen polun seitsemäs askel. Keskustelimme tästä kurssilla eilen illalla. Aihe vaatii paljon opiskelua ja perehtymistä. Postaan tässä nyt vain pari viittausta aiheeseen ja palaan siihen myöhemmin.

Buddhalaisuuden Jalo kahdeksanosainen polku  on Buddhan opettama tie, joka johtaa kärsimyksen loppumiseen. Kaikki polun osat esitellään Wikipediassa, tässä tärkein eli seitsemäs askel, joka kuuluu otsikon Mielen harjoittaminen tai Henkinen kehitys alle

:

7. Samyak-smṛti · Sammā-sati — Oikea tarkkaavaisuus, oikea valppaus

”Ja mitä, munkit, on oikea tarkkaavaisuus?

(i)                   On tapaus, jossa munkki pysyy keskittyneenä kehoon kehossa — tietoisena ja valppaana — luopuen maailmaan liittyvästä himosta ja vastenmielisyydestä.

(ii)                 (ii) Hän pysyy keskittyneenä tunteisiin tunteissa — tietoisena ja valppaana — luopuen maailmaan liittyvästä himosta ja vastenmielisyydestä.

(iii)                (iii) Hän pysyy keskittyneenä mieleen mielessä — tietoisena ja valppaana — luopuen maailmaan liittyvästä himosta ja vastenmielisyydestä.

(iv)                (iv) Hän pysyy keskittyneenä mielen kohteisiin mielen kohteissa — tietoisena ja valppaana — luopuen maailmaan liittyvästä himosta ja vastenmielisyydestä.

Tätä, munkit, kutsutaan oikeaksi tarkkaavaisuudeksi.”

Oikea tarkkaavaisuus pitää avata olemaan havainnoinnin ja huomion puhtautta. Havainnointi tapahtuu kaikilla aisteilla puhtaasti. Oikea valppaus taas ilmeisimmin viittaa selkeyteen, ymmärrykseen joka seuraa puhtaasta havainnoinnista. Tämän jalon kahdeksanosaisen tien seitsemännen askelman harjoittaminen avaa mahdollisuuden puhdistaa havainnointi ennakkoluuloista ja näin ollen virheet tulkinnoistamme, olla ”valppaita oikealla tavalla” ja havaita maailma todellisena.

Tietoista läsnäoloa, tätä seitsemättä askelmaa, käsittellee Satipatthana sutta kirjoitus, joka esittelee neljä peruskiveä tietoisuuteen:

1.                   Kehon tietoisuus

2.                   Tunteiden tietoisuus

3.                   MielentilastaTietoisuus

4.                   Mielen sisältöjen (esim. viha, epäilykset, ilo jne.) tietoisuus

Palaan näihin ymmärryksen kasvaessa.

Kuka ohjaa elämääsi, Osa 6. Muut ihmiset

Tässä kuudes osa kirjareferaattia kirjasta Kuka ohjaa elämääsi.  Edelliset osat:

1 Sisäinen näyttämö

2 Ajatukset

3 Tunteet

4 Aika

5 Keho

Ihmissuhteiden laatu määrää elämänlaatua. Buddhalaisesta ja tietoisen läsnäolon näkökulmasta elämän näyttämöllä eivät esiinny ihmiset, vaan ajatuksemme heistä. Samat periaatteet kuin edellisissä kirjoituksissa toimivat jälleen kohtaamisissa muitten ihmisten kanssa: havainnoi, kuvaile, älä tuomitse, osallistu. Sanon itse usein että kaikkea pitää ymmärtää mutta ei tarvitse hyväksyä. Tällä pärjää sosiaalisissa suhteissa aika pitkälle ja se noudattaa tuota ”älä tuomitse” periaatetta. Ne joiden kanssa olemme tekemisissä vaikuttavat meihin joka tapauksessa. Jos meille annetaan, mekin annamme. Meistä tulee enemmän avuliaita, jos meitä autetaan ja päinvastoin.

GEISHA SNEAKS OUT TO MEET UP WITH HER SAMURAI BOYFRIEND
 in OLD JAPAN by Okinawa Soba, on Flickr

Toisen ihmisen huomioiminen tarkoittaa hänen päästämistään sisäiselle näyttämölle ja pyrkimystä antaa hänelle täysi huomio, tuomitsematta ja arvottamatta. Joillain tämä kyky on synnynnäinen, meidän muiden täytyy harjoitella ja paljon. Harjoittelu tapahtuu kaikessa kanssakäymisessä huomioimalla mitä sisäisellä näyttämöllä tapahtuu eri tilanteissa. Jos vaikka pyydät toista kertomaan mitä hän on puuhannut kesällä, keskity kuuntelemaan, eläydy ja yritä asettua hänen asemaansa. Älä keskeytä ja kerro omasta kesästäsi. Kommentoi vain sen pohjalta mitä hän kertoo ja kuuntele loppuun asti. Pane merkille miten paljon saat tietoa! Tätä samaa voi kokeilla kokouksessa tai luennolla.  Älä tee mitään muuta kuin havainnoi ja kuvaile, mutta osallistu. Älä tuomitse. Olennaista on, että ihminen, jota on kuunneltu, myös kiinnostuu itsekin kuuntelemaan.

Tietoisuustaidot auttavat näin ihmissuhteiden hoitamisessa. Ihmissuhteiden laadun ratkaisee suuressa määrin se mitä teemme eikä se mitä olemme. Jos ei koskaan ota yhteyttä ystäviinsä eikä osoita heihin kiinnostusta, ystäväpiiri luultavasti kutistuu. Myös se miten kohtelemme toisia vaikuttaa ihmissuhteisiimme. Jos olemme tietoisesti läsnä, voimme tarkkailla tilanteita jotka ovat sosiaalisesti tyydyttäviä tai hauskoja. Sitten voimme luoda näitä tilanteita aktiivisesti.

Tietoisuustaidoista on myös hyötyä ristiriitatilanteissa. Ne kuuluvat ihmissuhteisiin. Kahden ihmisen arvostukset eivät koskaan ole täysin samanlaiset, eivätkä he koskaan halua samaa asiaa samaan aikaan. Aina tulee ristiriitoja. Tärkeää on löytää tasapaino sen välillä mitä mieltä itse olemme ja mitä haluamme ja mitä mieltä toinen osapuoli on ja mitä hän haluaa. Jos ristiriitatilanteessakin noudattaa periaatteita: havainnoi, kuvaile, älä tuomitse, osallistu, voi olla varma siitä että saa kaiken mahdollisen tiedon toisen osapuolen käsityksestä tilanteesta. Sitten tilannetta voi ratkaista yhdessä. Kuvaileminen, ajatusten auki ”sanoittaminen” auttaa paljon. Hyvä tasapaino on myös sitä että puolin ja toisin joustetaan esimerkiksi päätöstilanteissa.

Seuraava osa on jo viimeinen tämän kirjan referaattia ja siinä kerrataan elämän näyttämön johtamiseen tarvittavat ideat.

TEA FOR TWO in OLD JAPAN by Okinawa Soba, on Flickr

Kiitollisuus kantaa

.:Lähipäivien kiitollisuuden aiheita ovat olleet:.

õ  Tiistaina olin tosi kiitollinen mukavasta päivästä rennossa seurassa.

õ  Sitten olin kiitollinen puolisoni taidosta piristää minua.

õ  Eilen suuri kiitos kuului ajatuksen voimalle, joka johti eiliseen postaukseen ja asioiden ymmärtämisen vahvistumiseen.

Eiskristalle am Fenster by blumenbiene, on Flickr

õ  Tänään olen isosti kiitollinen ”vapaapäivästäni”, jolloin päävastuu lapsesta on puolisollani. On ilo istua hyvässä paikassa luonnonvalossa, ihaillen kaunista maisemaa ja kristallien tuodessa sisään energiaa.

Hetkeen keskittymisen vaikeus sairastaessa

Henkinen haaste on sairastaessa ollut yrittää ymmärtää että hengittäminen riittää tällä hetkellä. En ota paineita mistään, olen vaan ja yritän parantua. Mieleni ei toimi ihan vielä näin. Tietoisen läsnäolon haasteet ovat olleet tällä viikolla todella konkreettisia. Ajatukset poukkoilevat menneessä ja tulevassa ja ovat tavallista tunnepitoisempia.

Minulla on surullisia ajatuksia, suren sitä mikä jää väliin sairastaessa. Ajatus ystävistä pikkujouluissa tai yhdestä ystävästä yksin kotona juttuseuraa vailla ovat sietämättömiä. Samoin ajatus siitä, että petin lupaukseni mennä kylään ja tiedän että tuloomme oli valmistauduttu, on ikävä.

Samoin ihan koko ajan tulee ajatus, että varmaan pian olen taas uudelleen kipeä ja ajatuksissani pelkään, että koko talvi menee sairastaessa. Sain voimaa lukiessani MM-pronssimitalisti Katja Karjalaisesta, joka on kääntänyt vammansa voittoon. Omat pikku vaivat saavat vähän perspektiiviä. Kaikki on suhteellista.

Kuva SRL:n sivuilta

Mieli tekee koko ajan suunnitella strategioita miten pysyn terveenä tulevaisuudessa. Minulla on koko ajan ajatuksia ja suuria suunnitelmia siitä miten terveyttä parannetaan. Saan paineita ihmisten kirjoituksista netissä jossa kertovat miten eivät koskaan sairasta. Minäkään en halua! Tämä hermostuttaa ja rasittaa.

Tällä hetkellä on totta se että olen kipeä ja mitään muuta tärkeää ei nyt ole kuin että lepään ja syön paljon erivärisiä vihanneksi ja kasviksia. Näin helppoa on olla läsnä tietoisesti tässä hetkessä! Tällä viikolla siis hyvin vaikeaa. Muistan todella olla kiitollinen terveydestäni. Kaikki muut tärkeät asiat, mukaan lukien tietoinen läsnäolo, ovat heti vaikeampia jos en ole terve.

Fruit balance by Pickersgill Reef, on Flickr

Tuuli ulisee

.:Tämän viikon harjoittelut tähän asti:.

Harjoittelua on kiusannut flunssa joka vie kaikki voimat. Ja raportointia koneen päivitysten yhteydessä havaittu poksahtamassa ollut kovalevy. En ole päässyt vielä hakemaan konetta kotiin. Tuntuu vain että olen kuunnellut tuulen ulinaa alakatossa. Tässä vähän  raporttia kuitenkin harjoittelusta.

Keskilinja

Keskilinjan tsekkaaminen on todella haasteellista. Sitä ei vaan muista! Koneella onneksi mindfulness bell auttaa. Ihan kaikissa arkiaskareissa ei aina asennon korjaaminen ole mahdollista, mutta silloin olen kiinnittänyt huomiota siihen miten kehoni ”makaa”. Miten keskilinja sillä hetkellä on. Ja aika omituisissa asennoissa sitä välillä tulee oltua. Itselleni tyypillistä on se että hartiat ovat edessä, eivätkä oikealla paikalla. Keskilinjakin pysyy paremmin pystyssä vanhalla ratsastajalla. Usein jotain tehdessään huomaa olevansa kuitenkin johonkin päin vino. Esimerkiksi usein istuu paino vain toisella istuinluulla tai hieman kiertuneenä jompaan kumpaan suuntaan.

Hengittelyt

Flunssa on tehokkaasti estänyt hengittämisen muodollisena harjoituksena. En vaan jaksa. Teen lyhyempiä laskemisharjoituksia ehkä tavallista useammin askareiden lomassa. Lapsen nukuttaminen on ehkä se yleisin hetki ja syöttäminen. Mieli alkaa automaattisesti kiinnittää huomiota hengitykseen ja laskee hengen vetoja. Toivon että ehkä jo tänään saan aikaiseksi tehdä kunnon 20 minuutin muodollisen harjoituksen.

Portaat

Portaissa kuljen lähes joka kerran nyt tietoisena. Siihen olen saanut ankkurin paikalleen ja muistan sen tehdä tarkkaavaisesti.

Eilen ja tänään kiitollinen

Eilen olin kiitollinen kaikesta tästä lumesta joka tuo niin epätavallisen paljon valoa tähän marraskuuhun!

Intimacy by ToniVC, on Flickr

Tänään olen kiitollinen vähän paremmasta unesta viime yönä.

Sunnuntain harjoittelut

Ainoa ajatus illalla oli päästä nukkumaan. Sain istuttua vain 16 minuuttia. Koko harjoituksen ajan ego yritti puhua luovuttamaan ja lähtemaan nukkumaan. Yritä siinä sitten keskittyä. Keho oli suhteellisen kivuton ja hengitys virtasi vaivattomasti. Futonilla taitaa olla paras istua harjoitusta.

Tietoinen keskilinjan tsekkaus tuli tehtyä muistaessa vain muutaman kerran päivällä. Koneella ollessa Mindfulness bell auttaa muistamaan. Olin pitkään illalla koneella ja uskon että keskilinjan korjaaminen tuli todella tarpeeseen!

Keskilinjaaminen

.:Kurssin 4. viikon harjoitukset:.

Samat neljä harjoitusta jatkuvat ja niiden lisäksi saimme keskilinjan tsekkaus harjoituksen. Näillä mennään tuleva viikko.

1. Hengityksen laskeminen

Jatkamme istumista ja hengityksen laskemista edelleen 20 minuuttia. Ohje on sama eli laskemme vain uloshengityksiä. Aion jatkaa ilmapallomielikuvan käyttöä, se auttaa minua laskemisessa ja hengityksen tunnustelemisessa. Lisäksi harjoituksessa pyrin kiinnittämään huomiota keskilinjaan.

Kurssilla puhuttiin keskustasta ja haettiin sitä missä ilmapallon voi visualisoida vatsassa tai oikeastaan koko hengityselimistössä. Hauska ja avaava harjoitus oli sutra resitaatiota jäljittelevä vokaalien toistaminen tai laulaminen ja sen kuunteleminen kehossa. Sen avulla kehon keskusta tuli hieman paremmin tietoisuuteeni.

2. . Asahi I

Asahin lisätavoitteeksi on nyt otettu keskilinjaan keskittyminen ja sen hyvävä pitäminen. En edelleenkään ole saanut tehtyä asahia kotona.

3. Keskilinjan tsekkaus

Keskilinja oli kurssilla tällä viikolla pääasiallinen harjoituksen kohde. Teimme useita harjoituksia joilla haimme keskilinjaa ja harjoittelimme siihen palaamista. Keskilinja tarkoittaa kehon eri painopisteiden kautta piirrettyä linjaa. Tavoitteena on rentous joka on mahdollista saavuttaa vain hyvälla kehon keskilinjan hallinnalla. Maa vetää meitä puoleensa ja keskilinja painuu kasaan. Jos keskilinjaus on hyvä on mahdollista vastustaa maan vetovoimaa ilman että lihaksisto rasittuu ja siihen kuluu energiaa. Timon kotisivulla on esimerkki harjoituksesta.

Balanced Rocks by squarewithin, on Flickr

Harjoituksena on tarkistaa keskilinjaus aina kun muistaa ja tarkistaa kehon asento ja korjata sitä. Muistaminen on tämän harjoituksen vaikeus. Puhuimme että se täytyy ankkuroida joihinkin rutiinitoimiin, esimerkiksi ovesta kulkemiseen. Samoin arkiaskareissa on tavoitteena pysyä tietoisena keskilinjasta ja pysyä siinä. Aion käyttää mindfulness belliä tietokoneella istuessa apuna muistaa tehdä keskilinjan tsekkaus.

Itselleni keskilinja on tuttu etenkin ratsastuksesta ja centered riding tekniikasta jota olen harjoitellut. Lisäksi ainakin Alexander tekniikka käyttää ilmeisesti vähän samoja ajatuksia. Täytyy palata näihinkin ideoihin.

4. Tietoinen rutiininomainen toiminta

Jatketaan samaa, eli jatkan portaissa tietoisesti kulkemista.

5. Kirjoita huomioita vihkoon/ blogiin

Tätä jatketaan edelleen entiseen malliin.

Lauantain istuminen päivällä

Tänään istuin poikkeuksellisesti jo päivällä. Tiesin että illalla ei väsymykseltä harjoituksesta tulisi mitään. Samalla myös halusin ennen spinning maratonia testata miten harjoitus vaikuttaa hyvin hyvin hermostuneeseen mieleen. Istuin noin vartin verran ja tällä kertaa futonilla. Se tuntuikin tosi hyvältä alustalta. Vähän kuin Zen centerin matot, jotka hieman joustavat ja helpottavat pehmeydellään istumista hyvässä asennossa.

Mieli oli harjoituksessa virkeä, ehkä liikaakin, koska se odotti urheilusuoritusta. Keskittyminen hengitykseen onnistui kuitenkin, kiitos sen etten ollut niin väsynyt. Olisi ilmeisen hyvä hengitellä välillä harjoitus päivällä. Asento oli futonilla helppo pitää eivätkä mitkään kehon tuntemuksen olleet negatiivisia. Hengitys virtasi vaivattomasti ja keskilinja pysyi hyvin. Jännitys väheni hengittäessä mutta palautui heti sen loputtua. Se oli tosin ehkä hieman tietoista, tällainen adrenaaliininarkkari kun olen. Tunne on niin hyvä, ja koen sen niin harvoin että haluankin sitä viljellä. Se on kuitenkin täysin hallittua, eikä mene yli, vaan saan siitä suoritus kykyä. Jännityksen tuovat rutiinit, joilla valmistaudun suoritukseen.   

Edistymistä?

.:Missä harjoittelu tuntuu?:.

Suurin muutos jonka olen huomannu, on se että enää minun ei tarvitse joka kerta hermostuessa vetää kolmea kertaa henkeä syvään. Ennen tein sen monta kertaa päivässä. Elän ihan samoja tilanteita päivästä toiseen, mutta jotenkin tuntuu että pysyn rauhallisempana, automaattisesti, helpommin, jotenkin? Yksi ystäväkin sanoi että olen rauhallisempi. Siihenkin olen vuotta pyrkinyt tätä ennen jo aika tuloksetta. Kirjoitin myös joskus aiemmin että ne harvat ihmiset jotka ”harrastuksestani” tietävät ovat sanoneet että olen entistä positiivisempi. Itse on vaikea tällaisia muutoksia havaita.

The Calm After the Storm by ToniVC, on Flickr

Hengitysharjoitus on avannut pitkän, mielenkiintoisen tien itsen tutkimiseen. Miten istuminen ja hengityksen laskeminen voikin olla niin jännittävää? Ja miten ihmeessa kaltaiseni ADHD istuu tyytyväisenä hengittämässä? Hengityksessä on voimaa ja sitä voi käyttää ainakin ajatusten hallitsemiseen, liikkeen kannattamiseen ja rentoutumiseen. Jonkin verran hengitystä olen tottunut käyttämään liikkeen kannattavana voimana niillä muutamilla joogatunneilla ja pidempään syvävenyttelyä harrastaneena, mutta todellisen hengittämisen voiman saavuttamiseen menee vielä kauan. Poisoppimista on paljon. Hengitys on hyvä työkalu siihen että oppii palaamaan kehoon ja sitä kautta tähän hetkeen.

Tavoitteenani on oppia kuuntelemaan kehoa vielä paremmin, automaattisemmin eri tilanteissa – se auttaa egon hiljentämisessä. Hengittäminen ja sen laskeminen ovat keinoja joita jo vähän olen harjoitellut. Vanha tapani, jonka nyt olen tunnistanut, egoni hiljentämiseen on ollut jatkuva kiireisenä pysyminen. Jos on koko ajan paljon puuhaa, ei ego ehdi koko ajan kommentoimaan ja myöskään sitä ei tarvitse tutkiskella tai ymmärtää. Tämän voisin opetella korvaamaan kehon kuuntelulla. Usein myös ennen sanoin että käyn omillenikin hermoille, kyllä, mutta itse asiassa se oli egoni joka kävi hermoilleni kaikella suunnittelullaan.

The Plug-Hole by ~~Tone~~, on Flickr

Kurssin tavoitteisiin kuuluu oppia havainnoimaan itseä. Yksi itsen havainnoimisen osa on juuri oma ego. Minusta tuntuu että oma egoni ei tällä hetkellä juurikaan ole arvosteleva tai kehuva. Saan olla mietiskellessäni tässä suhteessa rauhassa. Toki se arvottaa juuri sen hetken toimintaa joko onnistuneeksi tai on esim. ylpeä että yleensä saan aikaiseksi harjoitella. Tähän on helppo kiinnittää huomiota ja tarkkailla sitä. Mutta sen sijaan, kun Ego jatkuvasti suunnittelee illan ruokalistaa, huomista ja talvilomaa ja ensi vuotta, sitä on vaikeampi tarkkailla ja oppia hallitsemaan. Huomioitavaa on, että elän tällä hetkellä hyvin hyvin yksinkertaista ja yksinäistä elämää. Ehkä jos olisin enemmän sosiaalisessa kanssakäymisessä voisi olla että egolla olisi enemmän arvottavaa sanottavaa. Paineet olla jonkin tietyn lainen tulevat aina ulkopuolelta.

Jotain siis on tavoitteiden mukaisesti alkanut.

Torstain hengitys

Hengittäessä vierähti tänään vartin verran. Reisi oli taas varsin kipeä. Jouduin vaihtamaan futonin reunalle istumaan kesken harjoituksen. Lattialla ei enää pystynyt olemaan. Yritin kyllä, mutta sattuu liikaa. Keskittyminen oli kyllä muistakin syistä vaikeaa, talossa ei ollut kovinkaan hiljaista. Aloittelijalle kaikki ulkoiset ärsykkeet ovat häiriöksi. Laskeminen oli aika sekaisin ja tuntui että jouduin koko ajan palaamaan ykköseen. Ajatuksia ei niinkään noussut mutta huomio kiinnittyi noihin ääniin. Koin taas hyvän ryhdin tärkeyden kuten eilenkin ja korjasin asentoa joitain kertoja. Hengityksen pitää saada tilaa.

Tänään satoi paljon lunta.

Viime talvena vielä enemmän.

Kuvassa 90 cm pihavalo hautautuneena lumeen.

Hengityksen viljelyä harjoittelemalla

.:Keskiviikon harjoitus:.

Tahdonvoimalla mentiin. Itse asiassa reisi oli vähemmän tulessa nyt kuin edellisenä iltana! Vartin kohdalla katsoin kelloa ja sitten istuin vielä 6 minuuttia. Nyt kun lasken vain uloshengityksiä, olen huomannut uuden haasteen. Lasku menee sekaisin niin että lasken toista tavua sitten sisäänhengityksellä. Näin käy kun tarkkaavaisuus herpaantuu. Kahdesti huomasin että hengittäminen oli jotenkin vaikeaa ja se johtui ilmeisesti lysähtäneestä olemuksesta. Ryhti. Se on kaiken alku ja juuri. Siitä Ollikin juuri näyttää kirjoittaneen. Selän asennon parantaminen auttoi ja pystyin taas hengittämään. Viljelemään hengitystä. Se kasvaa ja muuttuu.

Purity by ToniVC, on Flickr

Istumisharjoitus sattuu nyt muuallekin kuin aivoihin

.:Tiistain harjoituksesta:.

Asia on nyt niin että vasemman reiden ojentaja on niin jumissa, että se lähes estää istumisen jalat ristissä tai koukussa yleensä. Ihan mahdotonta keskittyä hengittämiseen paikoillaan. Ja mikään muu istuma-asento ei tunnu hyvältä harjoituksen kannalta ja makuulla nukahdan heti. Pystyin istumaan vain 15 minuuttia. En tällä viikolla pysty tekemään lihakselle juuri mitään, lauantaina on kolmen tunnin spinning maraton. Kaikki tekeminen tällä viikolla tähtää tämän suorituksen maksimointiin. Reiden jumitus ei toistaiseksi satu pyöräillessä, mutta venytys saattaisi avata jotain muuta, joka alkaa sattua. Outo logiikka varmaan, mutta vuosien kokemuksella en nyt uskalla tehdä mitään. Ennenkin tämä lähestymistapa on toiminut. Lauantain lihasrääkki luultavasti parantaa vaivan itsestään tai sitten korjaan sen sunnuntain venyttelyillä.

Path to Edge

Bodhisattvas by h.koppdelaney, on Flickr

Keho siis häiritsee keskittymistä hengittämiseen, mutta jatkan yrittämistä! Tämä on kuitenkin vain egon juoni, joka yrittää estää harjoittamista... Vaellus jatkukoon.

Kuka ohjaa elämääsi, osa 5. Keho

Tässä kolmas osa kirjareferaattia kirjasta Kuka ohjaa elämääsi. Edelliset osat:

1 Sisäinen näyttämö

2 Ajatukset

3 Tunteet

4 Aika 

Milloin päästät kehon sisäiselle näyttämölle? Se tapahtuu useimmiten silloin kun kiinnitämme huomion ulkonäköömme tai silloin kun käytämme kehoa johonkin keskittymistä vaativan fyysisen taidon opetteluun. Ne ketkä kuuntelevat kehoaan tuntevat sen hyvin. Ihminen joka tuomitsee kehonsa eikä pysty sen takia kuuntelemaan sitä, uhkaa sen takia joutua vaarallisiin tai surullisiin tilanteisiin. Hän ei tunnista vahingoittumistaan tai ei kehtaa näyttäytyä esim. uimarannalla.

water slide by j-ster, on Flickr

Kuten ajatusten myös kehon kohdalla tarkoitus on ensin havainnoida, sitten kuvailla kehoa sitä tuomitsematta ja lopuksi osallistuttava ruumiilliseen elämäänsä. Se vaatii paljon harjoittelua!

.:Miten kehoa havainnoidaan?:.

Kokeile kohdistaa huomio käteesi ja havainnoida sitä aluksi kaikilla aisteilla. Jos tulee arvottavia ajatuksia, muista että ne ovat vain ajatuksia ja anne niiden mennä. Miltä käsi tuntuu kun sitä kokeilee toisella kädellä? Miltä se tuoksuu? Tuleeko lisää tuomitsevia ajatuksia? Hyvä, älä kuitenkaan tuomitse niistä itseäsi.  Mihin kaikkeen voit käyttää kättäsi? Kuvittele kätesi tekemässä näitä askareita. Havainnoi sitten että tämä on sinun oma kätesi. Miltä havainnointi ja kuvailu edellä kuvatusti tuntuu? Tätä harjoitusta voi toistaa eri ruumiinosilla, niin kauan että se muuttuu automaattiseksi. Jos olet vuosia harrastanut jotain liikuntalajia, tämä on varmaan tuttua.

Jokapäiväisessä elämässä, juuri tällä hetkellä voit kuunnella kehoasi. Mitä se yrittää viestittää esimerkiksi huonosta istuma-asennosta? Sattuuko johonkin tällä hetkellä? Onko jokin kehosi osa lämpimämpi kuin muut? Oletko vetänyt mahasi kauneusihanteiden mukaisesti sisään? Kehon kuunteleminen voi olla myös jännittävää ja yllättävää. Oletko nälkäinen kun aiot syödä? Mitä haluat syödä? Miksi? Miltä ruoka maistuu? Myös liikkeessä voi havainnoida, eli kun kävelet, kävele niin että koko huomiosi on kävelemisessä.

.:Hengitys:.

Hengitystä pidetään suorimpana tienä harmoniseen kehosuhteeseen. Sen avulla voidaan opetella kuuntelemaan kehoa. Se on samalla helppoa ja äärimmäisen vaikeaa. Buddhalaisuuteen kuuluu harjoituksia joissa harjoitellaan tietoista läsnäoloa sisään- ja uloshengityksen yhteydessä ja joissa on käytetty hengitystä kehon ja mielen ohjaamiseen. Hengitystä voi vain havainnoida niin että tulee tietoiseksi sisään ja uloshengityksen vaiheista. Tai laskemalla hengenvetoja. Jo tämä vaatii paljon harjoitusta.

.:Miksi kehon kuuntelu on vaikeaa tai koukuttavaa?:.

Kehon kuunteleminen on vaikeaa ehkä siksi että keho kertoo asioita joita emme halua kuulla, asioita joita pelästymme tai asioita joista tulemme surullisiksi.  Huomioitavaa on että voimme kuunnella, mutta ei tarvitse toimia. Jos on levoton voi mennä lenkille tai jos on väsynyt, voi mennä kuumaan suihkuun ja nukkumaan. Tätä sanotaan joskus yllykkeillä surffaamiseksi. Ihminen antautuu yllykkeen kannateltavaksi ja on tietoinen siitä, mutta myös siitä ettei yllykkeestä tarvitse piitata, jos ei halua.  Mutta keholle on myös annettava lepoa ja ravintoa sen tarpeiden mukaan. Kaikki nämä tarpeet on helpompi havaita tietoisuustaitojen avulla.

The Karma Machine + Easy Photoshop Tattoo Tutorial! by vramak, on Flickr

Maanantaina harjoitellessa

Maanantai iltana istuin varmaan noin 15 minuuttia. En katsonut kelloa.  Laskin nyt pääosin vain uloshengityksiä. Taisin yhden kierroksen aluksi vain laskea sisään- ja uloshengitykset. Tänään ajattelin ilmapalloa ja katsoin kuinka se täyttyy ja tyhjenee vatsalla. Hengitys sisään täyttää keuhkot ja pallea nousee, sitten ulos ja pallea laskee. Hengitykseni taas jonkin verran voimistui ja pidentyi. Se oli voimakas tunne. Vatsalihakset ovat vähän kipeät ratsastamisesta ja siksi niiden työskentelyyn on helpompi kiinnittää huomiota kun hengittäminen(kin) sattuu.

I see the light.........on a rainny day! by Mercedes.. Life as I Pictured, on Flickr

Sunnuntain harjoitus, kiitollisuus & sielunmaisema

.:Sunnuntain hengitysharjoitus:.

Voi sentään miten helposti taas 20 minuuttia kului! Olen ihan liekeissä tästä harjoituksesta. Saa vaan olla. Laskeminen on toki vaikeaa vain sisäänhengityksessä, mutta ainakin aika kuluu siivillä, kun keskittyy!

Tein aluksi vain pari kertaa 1-10 niin että laskin molemmat hengitykset ja siirryin sitten vain uloshengitysten laskemiseen. Koko loppuaika meni jo tällä tavalla. Kannatti uskaltaa. Keho oli hiljaa hengitystä lukuunottamatta. Haukotella piti ja venyttää kerran. Lisäksi taisin kerran oikaista selkää ja ihan lopussa oikaisin jalat. Niiden paikkaa, kumpi on lähempänä kehoa jouduin vaihtamaan kerran. Tunnustelin hengitystä koko vartalossa, on niin hyvä olla terve kun hengitys sujuu. Nuhaisena on paljon vaikeampaa ei hengittääkin. Pysyn terveenä.


Mielenrauha vaatisi tällaista sielunmaisemaa tällä hetkellä.

Aina saa haaveilla...



Tänään olen kiitollinen siitä että sain mielen tyyntymään pienestä ärsyyntymisestä, joka oli oikeasti ihan turha. En ole ollenkaan varma että ärsyyntyminen oli tarpeen.

Uudelle tasolle harjoittelussa?

.:Perjantai:.

Perjantain kurssin jälkeen olin ihan liekeissä pääsemään taas harjoittelemaan. Oikeastaan koko kurssikerta puhuttiin hengittämisestä, tunnusteltiin miltä hengitys tuntuu kehossa ja opeteltiin uutta tekniikkaa ja tapaa havainnoida sitä miltä hengitys tuntuu kehossa. Uusien ohjeiden mukaan tulee istua jo 20 minuuttia, mutta nyt hengitetään välillä vanhalla tavalla 1-10 laskien ja välillä vain uloshengityksiä laskien. Harjoitusta on vaikeutettu mutta samalla se on helpompi koska on ”enemmän” mihin keskittyä!

Illalla tuli ihan ilman vaivaa istuttua 17 minuuttia. Jalat olivat normaalin jumissa mutta sain pienillä asennon korjauksilla kehon hiljenemään. Ensin laskin siis 1-10 sisään ja uloshengityksiä joitain kierroksia. Ja sitten kokeilin vain uloshengityksen laskemista.  Ja palasin sen jälkeen laskemaan molempia. Tunnustelin hengitystä ja se tuntui vähän raskaalta ja väsyneeltä. Ihan kuin polttaisi henkitorvessa. Pallea teki kuitenkin töitä käskettyä ja sain tuntumaa vähän vatsan pullistumiseen ja kutistumiseen.

and away we go by Darwin Bell, on Flickr

.:Lauantai:.

Harjoitus hieman jännitti koska olin yksin lapsen kanssa kotona ja toivoin että itku ei keskeyttäisi istumista. Näin ei onneksi käynyt. Kerran kuului pieni itku mutta siihen ei tarvinnut reagoida. Muuten talo oli täysin hiljainen ja mikään ulkoinen asia ei estänyt keskittymistäni! Istuin jalat ristissä lattialla tyynyn reunalla ilman vaivaa 11 minuuttia ja sitten jo piti tarkistaa kellosta että paljonko vielä. Loppuja 8-9 minuuttia en pystynyt olemaan jalat ristissä vaan ne oli pakko oikaista. Venytteleminen tekisi tosi hyvää!

Hengitin ensin laskemalla vanhalla tavalla 1-10 uloshengityksellä ensimmäinen tavu ja sisäänhengityksellä toinen. Joitain kertoja näin ja sitten siirryin laskemaan muutamaksi kierrokseksi vain uloshengityksiä. Ei ihan niin helppoa kuin perjantaina mutta onnistui hetkittäin ihan hyvin. Havaitsin että sisäänhengityksellä pitää keskittyä ”katsojaan”, siihen mustaan kohtaan joka on silmien takana. Siellä on mielestäni tyhjyys. Valitettavasti vain sekoittaa vähän se että pitää muistaa että missä on laskuissa. Muisti on hyvä mutta tosi lyhyt ja kun sisäänhengityksellä yrittää olla ajattelematta mitään niin tuppaa unohtamaan missä on laskuissakin.

Kiitollisuudenaiheita

Kiitos kauniista auringonpaisteesta! Tuntuu että koko syksyn on ollut kaunista. Taitaa kuitenkin olla niin että auringon pilkahdukset vaan huomaa kun on tarkkaavaisempana koko ajan. Joka päivä melkein jossain vaiheessa aurinko vähän pilkahtaa!

Tänään olen kiitollinen myös kipeistä lihaksistani. Mitä kipeämmät sitä enemmän tunnen olevani elossa. Outoa?

Olimme pienellä pyöräretkellä lähiseudun metsissä. Vielä voi pyöräillä kun ei ole liukasta. Villa Elfvikin lähellä näimme rannassa joutsenia joilla oli kolme poikasta mukanaan. Ne olivat jo isoja tähän aikaan vuodesta!

Ilmapallo

.:Kurssin 3 viikon harjoitukset:.

Samat neljä harjoitusta jatkuvat edelleen. Keskustelimme jonkin verran siitä että harjoitukset vain ovat. Tärkeätä olisi olla suorittamatta – henkisissä harjoituksissa ei ole päämäärää. Harjoitus ei ole hyvä tai huono. Harjoitus vain on. Kirjoitan taas uudet ohjeet auki varmistaakseni ymmärrykseni.

1. Hengityksen laskeminen

Käytimme melkein koko kurssikerran hengityksestä puhumiseen! Opimme että hengityksen tutkiminen on niin ”sisäisen avaruuden” kuin keskustan löytämisen perusta. Lyhyesti sanottuna kaiken perusta. Pitää muistaa ilmapallo, joka vatsassa täyttyy ja tyhjenee! Tämä mielikuva auttaa hengityksen visualisointia.

Uusi ohje harjoitukseen on jatkaa 20 minuuttia ja siirtyä jo opittua laskutapaa hetken harjoitettuamme siihen, että laskemme vain uloshengitykset! Onneksi tätä opeteltiin jo kurssilla ja se ei tuntunut niin vaikealta kun siihen opeteltiin tekniikka joka käyttää hengityksen ylä- ja alatilaa hyväksi. Normaali jokapäiväinen hengitys kun tuppaa käyttämään vain hengityksen keskitilaa. Koska tämä tekniikka vaatii paljon keskittymistä on ego helpommin hiljaa. Ainakin siis jos keskittyminen toimii! ”Nyt meillä on enemmän maisemaa hengityksessä katsottavana.”

Aion nyt keskittyä etenkin sen tunnustelemiseen miltä hengitysliike tuntuu vatsassa, palleassa, kyljissä ja solisluissa.

Silta uuteen tietoisuuteen (Wattkast)

2. . Asahi I

Asahin lisätavoitteeksi on nyt otettu että hengityksen eri vaiheet tulisi tiedostaa ja samalla kokea liikettä sisäkautta. Miltä eri asennot tuntuvat? Miten tasapainoa tarvitaan eri liikkeissä? Mitkä liikeradat sujuvat ja missä on haasteita? En ole siis edelleenkään saanut tehtyä asahia kotona. Luulisi että Asahi alkaisi minuakin vähän enemmän kiinnostaa, koska Timo kertoi mitatuista tutkimustuloksista Asahin harjoittajilla. Keuhkojen hengityksen kapasiteetti oli jollain kasvanut jopa litran, jollain toisella taas oli havaittu osteoporoosin aiheuttaman luiden haurastumisen pysähtyneen. Saattaa nimittäin olla että hengitys (tehostettu?) auttaa tasapainottamaan kudosten PH tasapainoa.

3. Tietoinen rutiininomainen toiminta

Jatketaan samaa, eli jatkan portaissa tietoisesti kulkemista.

4. Kirjoita huomioita vihkoon/ blogiin

Tätä jatketaan edelleen entiseen malliin.

Lähipäivien kiitollisuutta

Lähipäivinä olen ollut kiitollinen:

• Kaikesta tästä energiasta!
• Mukavasta päivästä läheisten seurassa.
• Hyvästä terveydestä. Ilman sitä ei millään muullakaan ole mitään väliä. Tästä muistan olla kiitollinen joka päivä.
• Pienistä auringon pilkahduksista!. Peilin heijastamista auringonpilkuista tulee hyvälle mielelle, kuten aina.