Aina sä valitat.

Tietoisuustaitojen perusta on opetella havainnoimaan selkeästi. Harjaantumaton mieli tekee helposti virhetulkintoja tai luottaa puolittaiseen havaintoon. Pahimmassa tapauksessa se ei havainnoi lainkaan vaan päättää toiminnasta perustuen tulkintaan jonka on tehnyt joskus aikaisemmin. ”Ei sieltä tullut yhtään autoa viime viikollakaan”. Tuomitsetko puolisosi tai sisaruksesi usein; ”Aina sä valitat”, kuuntelematta ollenkaan asiaa?

.:Osaatko havainnoida selkeästi?:.

Kun pyrkii selkeään havaintoon, pitää uskoa omaan kykyyn tulkita tunteitaan ja kehollisia tuntemuksiaan. Omakohtainen suora kokemus on luotettavin havainnon lähde. Ehkä sinusta borskeitto on hyvää, mutta et vain ole aiemmin sitä kokeillut koska ystäväsi sanoo sen olevan pahaa! Tai pidätkö itseäsi ikuisena epäonnistujana, kun et oppinut heti koulussa kirjoittamaan. Siihen voit vedota aina kun jokin menee pieleen. Olisiko syytä nähdä todellisuus sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin sen kuvittelee olevan.

Havainnoinnissa asiantuntijalla (tai sellaisena itseään pitävällä) on vähän mahdollisuuksia nähdä kaikki, kun taas aloittelijalla on rajattomasti mahdollisuuksia nähdä paljon enemmän. Kun ”varma tieto” ja asenteet alkavat hallita ajattelua, siihen menee paljon energiaa, mutta mitään ei tapahdu.

Kuka ohjaa elämääsi? kirja toistaa tietoisen läsnäolon 4 kulmakiveä: Havainnointia, kuvailua, ei-tuomitsemista ja osallistumista.

1. Kaiken perustana on havainnointi: Tapahtumien, tunteiden, ajatusten ja reaktioiden huomioiminen. Havainnoi maku makuna, kosketus kosketuksena, tuoksu tuoksuna – havainnoit oman suoran kokemuksesi. Jokaisen on mahdollista kokea nykyhetki.

2. Sitä seuraa kuvailu, kokemusten pukeminen sanoiksi. Omien reaktioiden erottaminen tapahtumista, jotka ne laukaisivat. Ota ajatukset ajatuksina eikä totuutena. Ajatukset ja tunteet ymmärretään tilanteiden ja tapahtumien heijastuksiksi.

3. Havainnointi ja kuvailu tehdään juuttumatta arvoasetelmiin: Ei-tuomitseminen. Huomio kohdistetaan tekoihin ja seurauksiin. Erota havainto tulkinnasta ja tuominnasta

4. Osallistuminen ympäristön tapahtumiin tehdään joustavasti ja spontaanisti, huomio suunnattuna muualle kuin itseen

Zebra Zen by digitalART2, on Flickr

.:Luovu luokittelusta – saat hyväksyvän asenteen:.

Mindfulness i hjärnan kirjassa kerrotaan miten olla tuomitsematta. Se vaatii avoimuutta ympäristöä ja itseä kohtaan. On tarpeen luopua aivojen tavasta nimetä ja luokitella tapahtumat hyväksi/huonoksi, oikeaksi/vääräksi, kauniiksi/rumaksi, kunnes meidän todella tarvitsee tai haluamme tehdä sellaisia luokitteluja. Tuloksena saamme hyväksyvän asenteen joka säästää paljon tuskaa ja energiaa. Reagoimme siihen mitä tapahtuu, sen sijaan että reagoisimme siihen miten koemme tapahtuneen.

Aivojen tunteiden hallintakeskuksessa on osoitettu olevan vähentynyttä aktiviteettia niissä tapauksissa joissa tilannetta on kuvailtu neutraalein käsittein, tuomitsevien käsitteiden sijaan. Kuulostaa hyvin itsestään selvältä, mutta kuinka usein näin muistaa kuvailla kokemaansa? Hyvä esimerkki onnistuneesta kuvailusta on kliseinen ”vaikean” näkeminen ”haasteellisena”.


Päätän jälleen kerran keskittyä havainnoimaan ja siihen mitä oikeasti tässä ja nyt tapahtuu. Sitten toimin ja kommunikoin sen perusteella, eikä vanhojen uskomusten ja luokitteluiden perusteella. _Huokaus_