Kevään merkittävää kiitollisuutta

Olen kiitollinen siitä, että minulla on puutarha ja voin katsella luonnon heräämistä joka päivä. En puutarhanhoidosta paljon ymmärrä, kunhan puuhastelen. Eilen tein puutarhatöitä pääpuutarhurin avustuksella. Sillä oli mukanaan myös koneen käyttäjä. Minä tein mitä käskettiin. Pääpuutarhuriksi tulemiseen tarvitaan melkein elinikä. Olen vasta harjoittelija. Opettelen. Kasveja täytyy osata lukea. Se mikä näyttää kivalta, voi olla ettei menesty lainkaan oman puutarhani olosuhteissa, vaikka kuinka yrittäisin. Niiden vointia täytyy yrittää ymmärtää ja sitten osata kastella tai kuivattaa, joskus myös ravita. Saan iloa siitä, että voin tehdä puutarhatöitä niin, että pieni ulkoilee samalla.

Cherry Blossoms by John-Morgan, on Flickr

Pääsiäisen ja vapun kiitollisuudet olivat hiljaista arvostusta omaa, siistiä kotia kohtaan. Tuntui kiitolliselta viettää siellä aikaa perheen ja ystävien kanssa. Kylässäkin luuhasimme ihan monen viikon tarpeiksi. Olen kiitollinen pitkästä juhlarupeamasta ja kaikista tapaamistani ystävistä. Olen kiitollinen myös hienosta yhteisöstä, johon kuulun ja siitä, että saan olla osa sitä.

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen nosti pintaan paljon tunteita. Olen kiitollinen siitä, että osaan olla vain edes hetkittäin. Olen kiitollinen siitä, että osaan hyväksyä ja päästää sitten senkin menemään. Olen kiitollinen siitä, että edes yritän käsitellä tunteitani joita tulvii pintaan. Ja olen kiitollinen kaikista niistä tunteista. Loppujen lopuksi olen todella kiitollinen kärsivällisyydestäni. Niin paljon kaikkea mielenkiintoista tekemistä ja niin vähän aikaa. Minulla on koko ajan ajatus, että pitää elää enemmän. Olen tosi ahne elämälle. Hidasta tässä nyt sitten. Jos en harjoittaisi tietoista läsnäoloa mistään ei tulisi mitään.