Tiskaamisen ilo on vaikea ilo säilyttää. Nyt Hanna huuteli apua inspiraation löytämiseen. Tiskaamisessa se on varmaan jokaiselta hukassa aika ajoin. Mielestäni muiden kun omien tiskien eli taloudessa, jossa asuu muitakin, tiskaaminen täyttää melkein perheväkivallan tunnusmerkit. Miten siihen löytäisi ilon? Tai hyödyn? Tai jotain? Täältä pesee.
Tiskaaminen on yhtä hyvä käytännön harjoitus, kuin mikä hyvänsä muukin arjen askare tietoisen läsnäolon tiellä. Astioiden tiskaaminen on sangen perinteinen mindfulness harjoitus, ja Thay kuvaa sitä seuraavasti kirjassa Peace is Every Step.
Käsitys siitä, että astioiden tiskaaminen on epämiellyttävää, voi ilmetä mielelle ainoastaan silloin kun astioita ei tiskaa. Totta, koska usein monet askareet tuntuvat vaikeilta ennen kuin ne aloittaa. Kun pääsee vauhtiin, se ei tunnu niin kurjalta. Thayn mielestä on itse asiassa oikein miellyttävää seistä altaan äärellä hihat käärittyinä ylös ja kädet lämpimässä vedessä. Ohjeeksi hän antaa:
Ñ varaa aikaa jokaiselle astialle
Ñ ole täysin tietoinen astioista ja vedestä
Ñ ole täysin tietoinen jokaisesta käsien liikkeestä
 |
| Color Boxes by ToniVC, on Flickr |
Jos kiirehtii seuraaviin puuhiin, vaikka päästäkseen syömään jälkiruokaa, astioiden tiskauksen aika on epämiellyttävää eikä elämisen arvoista. Se olisi vahinko, sillä se hetki elämää menee silloin hukkaan. Jos haluaa vain selvitä tiskeistä nopeasti, niin että voin mennä nauttimaan jälkiruuan ja kupillisen teetä, on samalla tavoin kyvytön tekemään niitäkään asioita nauttien. Ajatukset ovat silloinkin jo helposti seuraavassa puuhassa. Mielihyvä hukkuu jonnekin. Sitä on aina vedettynä tulevaisuuteen, eikä koskaan kykenevä elämään tässä hetkessä.
Thay kirjoittaa, että tietoisuuden auringonvalossa jokaisesta ajatuksesta, jokaisesta toimesta tulee pyhä. Tässä valossa mitään rajaa ei ole olemassa pyhän ja arkipäiväisen välillä. Astioiden tiskaamiseen saattaa mennä vähän enemmän aikaa, mutta sen hetken voi elää täydesti.
Nyt seuraa koko jutun ydin: ”Astioiden tiskaaminen on samaan aikaan sekä keino että päämäärä - tämä tarkoittaa sitä, ettemme tiskaa astioita ainoastaan saadaksemme puhtaita astioita, vaan tiskaamme astioita myös vain tiskataksemme astioita ja elääksemme täydesti joka hetken tiskatessamme niitä.”
Astioiden tiskauksen aika on yhtä tärkeää kuin harjoittamisen aika. Siksi jokapäiväistä mieltä kutsutaan Buddhan mieleksi.
Loppuun hauska runo kirjasta:
Astioiden tiskaaminen
on kuin Buddha-vauvan kylvetystä.
Arkipäiväinen on pyhää.
Jokapäiväinen mieli on Buddhan mieli.
6 kommenttia:
Ja joskus tiskaaminen voi olla vain tosi tylsää, mut so what :)
Niinpä! Ei kannata välittää.
:)
Se on kyl hyvä et ihminen tiskaa tietoisena tai et ylipäätään huomaa mitä ympärillä ja itsessä tapahtuu, mut just siihen tietoisena olemiseen voi jäädä kiinni, mä olen ainakin jäänyt niin et itseään syyttää siitä ettei ole ns. tietoinen. En syytä enää :)
Iloista päivän jatkoa sinulle :)
Olen pyöritellyt tästä irti päästämisestä tekstiä. Siitä olen vähemmän kirjoittanut.
Mihinkään ei kannata hirttäytyä - eli jäädä kiinni. Irti päästäminen on yhtä tärkeä taito kuin tietoisena oleminenkin.
Iloista päivää sinullekin!
Se minkä olen huomannut omalta osaltani niin oikeastaan mistään ei voi päästää irti, sillä mistään ei voi pitää kiinni :) ja pakotettu irtipäästäminen on kiinnipitämistä. Elämä valuu editsemme kuin vesi :)
Olet syvällä asian ytimessä! Kiitos kommenteista!
Lähetä kommentti