If I had my child to raise over again,
I’d do less correcting, and more connecting.
I’d take my eyes off my watch, and watch with my eyes.
I would care to know less and know to care more.
I’d take more hikes and fly more kites.
I’d stop playing serious, and seriously play.
I’d run through more fields and gaze at more stars.
I’d do more hugging, and less tugging.
I would be firm less often, and affirm much more.
I’d build self-esteem first, and the house later.
I’d teach less about the love of power, and more about the power of love.
It matters not if my child is big or small; from this day forth, I'll cherish it all.
Creative independence by nattu, on Flickr |
Tässä ajatelmassa on mielestäni pitkälti kyseessä läsnäolo lapselle. Yhdessä eläminen hetkessä.
2 kommenttia:
Hei, hyvä ajatelma :). Sen lisäksi kuitenkin kannattaa olla itselleen armollinen. On tullut varmasti tehtyä virheitä, mutta yhtä luultavasti sitä on kuitenkin yrittänyt kussakin elämäntilanteessa silloisine voimavaroineen parhaansa. Jälkeenpäin näkee kyllä niin usein puutteita omassa toiminnassaan, mutta ehkä se (puutteiden näkeminen) on kasvamista tai ainakin askel siihen suuntaan?
Hyvää äitienpäivän illan jatkoa :).
Tykkäsin kanssa näistä ajatuksista. Tiedostaminen on aina kasvua ja muutosta - johonkin suuntaan. =O)
Lähetä kommentti