Kehon kuuntelusta

Joskus sitä vaan herää kysymys, että miten niin keho kertoo? Ja mistä? Lisäksi keho auttaa varsin fantastisesti olemaan läsnä. Tässä taas vähän sisäistä dialogiani.

Miten kuuntelen kehoani?

Kuuntelen kaikki tuntemuksia kehon sisällä ja aistien tuomana. Tuulenvirettä, auringon lämpöä iholla ja sitä mitä makuaisti kertoo keholle. Tietoisuuden tuomia, ei ajattelun tuottamia viestejä.

Mitä tuntemuksia?

Tuntuuko joku kehon osa raskaalta, lyökö sydän tavallisesti vai kiihkeästi, onko nälkä tai olenko kylläinen. Kaikkein helpointa on havainnoida kipua, sattuuko mihinkään. Usein myös kiinnitän huomiota, että johonkin ei enää satukaan. On päiviä jolloin yleensä vaivaavat kivut ovat poissa.

Milloin kuuntelet näitä tuntemuksia?

Koko ajan. Helpointa havainnointi on istuessa muodollisessa harjoituksessa jos niin haluaa. Silloin hengitys kertoo jo paljon kehon tilasta.

Entä muulloin?

Myös fyysisessä rasituksessa on etenkin äärirajoille siirryttäessä kuunneltava, oltava läsnä kehon tuntemuksille: Onko vielä varaa kiristää? Onko asento oikea, jotta siinä jaksaa? Tarvitseeko jokin jännitys poistaa? Tukevatko kaikki lihakset liikettä?

Eikö liikkeessä ole vaikea havainnoida?

On ja ei. Ei ole, koska jo tasapainoaisti vaatii koko ajan ärsykettä siitä miten kehon paino jakautuu. On, koska silloin myös suoritukseen täytyy keskittyä.

Camp Taji obstacle course  by The U.S. Army, on Flickr

Mikä auttaa?

Liikkeen hidastaminen, jos mahdollista, tai joskus sellaisten harjoitteiden tekeminen on hyväksi, joissa liikettä toistetaan hitaasti. Esimerkiksi ratsastaessa voi nostaa molempia jalkoja hitaasti tunteakseen molemmat istuinluunsa.

Mitä hyötyä kehon kuuntelemisesta on?

Keho on yksi ”minä”, egon ja havainnoivan itsen lisäksi. Se opettaa tietoisesta läsnäolosta ihan yhtä paljon, minun tapauksessani jopa enemmän kuin nämä muut. Kehon kuunteleminen, siitä tietoisena oleminen parantaa usein fyysistä suoritusta ja auttaa jaksamaan, puhumattakaan sen vammoja ehkäisevästä vaikutuksesta. Keho tietää koska se väsyy. Yksinkertainen harjoitus, jota olen joskus lyhyesti kokeillut on seisominen Yiquanin eräässä asennossa. Kun käsiä pitää ”pallon” ympärillä ja seisoo riittävän pitkään, keho kertoo mikä pettää ensin: kädet, olat vai selkä, ehkä jopa polvet. Keho se kertoo jos kuuntelee.

Miten niin keho on yksi minä?

Kehollakin on aistit ja kehokin kokee. Kehollisiin tuntemuksiin keskittyminen palauttaa tukevasti läsnä olevaksi tähän hetkeen. Oma kapasiteettini ei usein enää riitä egon eli ajatusten villiin vilistämiseen, kun suuntaan huomioni liikkeeseen ja hengitykseen. Sillä tavalla keho auttaa olemaan läsnä.

Mitä haluaisit oppia kehon kuuntelusta?

Uskomatonta kyllä, olen muokannut kasvisruokavalioni vuosien varrella kehoani kuunnellen sellaiseksi josta kehoni pitää, joka lisää terveyttä ja energiaa. Silti haluaisin oppia lisää erilaisista ruoka-aineista ja niiden vaikutuksista kehooni. Joistain ruuista tulee hyvä olo, toisista ihan liian raskas. Joskus taas vatsa kuplii ja möyryää saadessaan jotain epäsopivaa. Ns. Superfoodeja testaillessani olen huomannut piristäviä, rauhoittavia, iloiseksi tekeviä, ruokahalua lisääviä, vastustuskykyä parantavia ja levottomaksi tekeviä vaikutuksia. Ruokien ja ruoka-aineiden lisäksi haluaisin kokeilla lisää erilaisia urheilulajeja, joissa kehon hallintaa vaaditaan eri tavoin.

Mitä jokainen voisi kuunnella joka päivä?

Jos ei muuta niin omaa asentoa, keskilinjaa. Olenko suorassa? Onko paino jakautunut tasan? Nostanko hartioita turhaan? Jännittyykö niskani?