Niin lasten kuin eläintekin kanssa toimii parhaiten pyyteetön läsnäolo. Istun hevosen selkään mahdollisimman usein. Hevosten tuoksu, issikoiden pörröinen ulkomuoto, sydämen sulattava hörinä ja askeleen keinunta ovat minulle parantavia voimavaroja. Ei ole mitään mihin tulisi aivan automaattisesti keskityttyä niin tarkkaan kuin ratsastamiseen.
.:Hevoselle on oltava läsnä:.
Hevosille on oltava läsnä tässä ja nyt. Itselleni ratsastaminen on "helpoin" tietoisen läsnäolon harjoittamisen tilaisuus ja samaa mieltä tuntuu olevan Hevosvoimilla blogin Villiina, joka saa tehdä hevosten avulla terapiaa työkseen!
Nykyään käsittelemäni islanninhevoset ovat kilttejä, mutta kyllä tätiä aina tilaisuuden tullen viedään, jos tarkkaavaisuus herpaantuu. Eläimet aistivat ihmisen mielentilat helposti, etenkin pelon. Niille on oltava oma itsensä ja kaikissa tilanteissa pyrittävä rauhoittamaan oma mieli tähän hetkeen.
Luen Mindfulness : medveten närvaro som levnadsstrategi kirjaa, jonka kirjoittaja Viktoria Konstenius lienee ratsastaja hänkin. Hän käyttää ratsastajan hyvää istuntaa esimerkkinä istuma asennosta joka on yhtä tukeva kuin hyvä harjoittamisen asento. Molemmat asennot ovat tukevia, tasapainoisia ja helpottavat luontevaa hengitystä!
.:Tietoinen ratsastus:.
Ratsastaessa on keskityttävä tähän hetkeen. Miten ratsastan seuraavan kulman? Onko hevonen suora? Tunnenko istuinluuni ja istunko niillä paino tasaisesti jakautuneena? Hartiat pitää olla rennot ja katseen seurata koko ajan sitä minne olemme menossa. Keskilinja on kaiken perusta. Hevosen oikean taivutuksen saamiseksi hevosen tulee pyrkiä eteen riittävästi, ohjastuntuman tulee olla tasainen ja ratsastajan pohjeapujen tukea liikettä. Asioita on sata, joiden tulee olla kohdallaan, jotta yhteistyö hevosen kanssa toimii!
 |
| Icelandic Stallion by Brynja Eldon, on Flickr |
Ratsastuksen tietoisen läsnäolon ulottuvuutta käsitellään myös Klassisen ratsastuksen seuran, Klarary:n sivuilla olevassa kirjoituksessa.
Kirjoituksessa kuvataan kuinka tietoinen ratsastuskin voi alkuun olla kivinen tie ja se vaatii nöyrää mieltä, mutta kun pienen alkukankeuden jälkeen asiasta pääsee jyvälle, avautuu eteen uusi kiehtova ulottuvuus. Miten sovittaa yhteen kaksi erilaista Tietoisuuden tason omaavaa olentoa?
Kirjoituksen mukaan kun ihminen pystyy ratsastaessaan
1. olemaan läsnä sulkemalla kaiken muun pois mielestään ja
2. tarkkailemaan itseään sekä hevosta ikään kuin itsensä ulkopuolelta
3. täysin rentona ilman ”suorittamista”
voidaan puhua tietoisesta ratsastuksesta.
Tietoisen ratsastuksen avulla ratsastaja saa käyttöönsä uskomattoman voimavaran – oman mielensä. Alkuun pääsee tarkkailemalla itseään ja esittämällä lukuisia kysymyksiä: Miksi jalkani eivät pysy jalustimissa laukatessa? Koska ristiselkäni ja/tai lantioni on jännittynyt? Jne. aina siihen saakka kunnes kaikkiin kysymyksiin on vastaukset eikä kysyttävää enää ole. Kuulostaa tutulta tietoisen läsnäolon harjoittamiselta!
Kaikesta tästä tuloksena on syvempi itsensä tiedostaminen, mistä puolestaan seuraa mm. seuraavia positiivisia vaikutuksia:
Ñ ratsastajan oman kehon hallinta ja istunta paranee;
Ñ yhteistyö hevosen kanssa syvenee; ja
Ñ ongelmanratkaisu helpottuu ratsastajan keinovalikoiman lisääntyessä
Kuulostaa paremmalta kuin hyvältä, vai mitä? Suosittelen kaikkia ratsastajia tutustumaan Tietoinen ratsastus kirjoitukseen ja kokeilemaan tietoisempaa läsetymistapaa ratsastukseenkin.
2 kommenttia:
Työkaverin kanssa olen jonkun verran puhunut hevosista ja kun itsellä on koiria niin samat jutut kutakuinkin pätee molempiin... ja lapsiin... ja aikuisiin :)
Jostain syystä juurikin ratsailla tuo onnistuu paremmin! Siinä se hevosen keho auttaa minua pysymään keskellä ja tietoisena. Toki sitä sitten harjoitellaan läpi elämän, että ei se ihan itsestään suju. Esim eilen opettaja huomasi että kun hevonen kiihtyy, en osaakaan rauhoittaa omaa kehoani vaan menen mukaan siihen kiihtymykseen, mikä ei ole tarkoitus.
Lähetä kommentti