Suosikkiharrastuksemme on geokätköily. Lue siitä linkin takaa lisää. Se on hyvinkin tietoinen harrastus ja muutenkin aika koukuttavaa!
Teimme viikonloppuna kolmen tunnin geopyöräilyn. Vihdoin meillä on uusi GPS, joka suostui syömään vanhat kartat ja näyttää jopa toimivan! Pyöräily tuli varmasti reilut 15 kilometriä ja nollapisteen läheisyydessä purkkeja etsiessä saa energiaa kulumaan kumarteluun ja ryömimiseen, välillä ihan kaivamiseenkin. Omin lihasvoimin liikkuminen säästää luontoa ja käy hyvästä kuntoilusta.
Retken saldona oli viisi löytöä, yksi löytymätön ja yhden multikätkön loppukoordinaatit. Matkalla ei pysähdytty edes syömään. Pienikin ”ruokittiin” vauhdissa. ”Äiti antaa tästä vähän pillimehua”. Aika hyvin jaksettiin, ja pyörän vaihteet onneksi lakkasivat toimimasta vasta kotipihassa.
.:Miksi ryömin vapaaehtoisesti mullassa?:.
Mikä siinä geokätköilyssä kiehtoo? Kaikki. Se yhdistää niin monta aluetta josta olemme kiinnostuneita. Se on ulkoilua ja samalla kuntoilua, kaksi kärpästä yhdellä lyönnillä siis. Kätköillessä saa olla luonnossa ja nauttia kauniista maisemista. Harrastus johdattaa moniin paikkoihin, joihin ei tulisi muuten mentyä. Uuteen kaupunkiin tai seutuun tutustuu hyvin geokätköjen kuljettaessa ympäri paikkaa. Kätköily näyttää ja opettaa elävää historiaa.
Kätköily on helppoa, sitä voi tehdä koska vaan, missä vaan ilman erityisiä varusteita. Paitsi, että kätköily on haastavaa, se opettaa huomaamaan pienimmätkin erikoisuudet ja nollapisteelle kuulumattomuudet. Se opettaa havainnoimaan ja katsomaan tarkkaan. Mikään ei ole miltä se näyttää. Kätköily on usein hermoja raastavaa kun purkki ei antaudu vaikka mitä tekisi. Purkkien koot vaihtelevat sormustimesta saaviin, mikä on lajin todellinen suola! Katso vaikka kuvia…
.:Harhaanjohtamisen mestari:.
Valmistautuessa retkeen saa koota karttoja ja suunnitella reittejä. Epäilen olleeni jonkin intiaaniheimon polunlöytäjä jossain edellisessä elämässä. Sellaista iloa tunnen uuden reitin löytymisestä! Tien päällä saa kuitenkin suunnistaa sydämensä kyllyydestä, milloin milläkin menestyksellä.
Kätköily on teknistä, siinä käytetään nettiä, karttasovelluksia, gps laitteita ja puhelimia usein varsin luovalla tavalla. Kätköily on ilmaista, jos tyytyy olemassa olevan kännykkänsä ilmaisesti ladattaviin sovelluksiin. Tiedämme tiimejä, jotka kätköilevät kartalla ja kompassillakin. Toki nälkä kasvaa syödessä ja taskulamppuihin, reppuihin, työkaluihin, vaatteisiin ja siihen Range Rover maasturiin saa menemään kaikki tulonsa niin halutessaan.
Kätköily on kilpailuhenkistä, olimme joskus 500 eniten kätköjä löytäneen suomalaisen joukossa. Nyt sinne joukkoon mahtuaksemme tarvitsemme 200 löytöä lisää. Kuka tässä nyt kilpailisi? Ei enää pystykään, kun kärki on karannut ja työkin haittaa vapaa-aikaa.
.:Eihän kukaan huomaa?:.
Kätköilyssä on seikkailun tuntua, koska se täytyy aina tehdä ilman, että sivulliset kiinnittävät huomiota ryömivään ja kiipeilevään etsijään, joka kurkistaa jokaiseen koloon. Kysy vaan, tuntuuko joskus urpolta. Jos olet joskus jossain ihmetellyt ihmisten käytöstä, he vain luultavasti yrittävät etsiä purkkia.
Kätköillä voi kaikilla kulkuneuvoilla. Me olemme sitä tehneet jalan, pyöräillen, ryömien, junalla, bussilla, autolla ja lentokoneella. Kätköillä voi yksin tai ystävien kanssa. Kätköillä ja livetapaamisissa tutustuu uusiin yhtä hurahtaneisiin ihmisiin ja saattaa saada uutta kätköilyseuraa. Kätköilyyn voi käyttää aikaa viisi minuuttia tai vaikka kaiken vapaa-aikansa. Ennätyksellinen 16 tunnin rupeama on edelleen mielessä 48 löytöineen. Elämän paras ja samalla rankin päivä pyörän päällä. Silti aina kun on pienikin hetki, voi lähteä hakemaan pari purkkia.
Kätköjen piilottaminen on luovaa. Mistä tahansa tiiviistä astiasta voi kierrättää geokätkön. Meidän piilottama oma iso kätkö on nimeltään Lomapostia.
Suosittelen hyödyntämään kalliita maata kiertäviä satelliitteja purkkien etsintään metsistä! Vaikka sitten havainnointi ja tarkkaavuusharjoituksena. Tai vain raittiin ilman vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti