Tässä kirjoituksessa jatkuu kirjan Intohimoinen läsnäolo : havahtuneen tietoisuuden seitsemän ominaisuutta ominaisuuksista viidennen eli Huomiokyvyn käsittely.
Huomiokyky auttaa oppimaan vain omista suorista kokemuksista ja elämään muutoksessa.
.:Suora kokemus:.
Voisimme elää selkeämmin, jos luottaisimme vain välittömään kokemukseen, ilman mitään (ennakko)uskomuksia. Tunnemme oman kokemuksemme, koska olemme eläneet sen. Puhtaan kokemuksen tunteminen ilman uskomuksia tai tulkintoja on kaikki, mitä tarvitsemme nähdäksemme selkeästi sen mitä huomioimme.
Todellinen opettaja kertoo sinulle vain oman kokemuksensa, kaikki muut ovat saarnaajia. Havahtuneessa tietoisuudessa huomiokykymme pystyy erottelemaan, mikä on totta siitä, minkä uskotaan olevan totta. Ihmiset hakevat lohtua uskomuksista. Havahtuneessa tietoisuudessa ihmisellä ei ole halua muuntaa luonnon lakeja. Uskomuksia ei tarvita tunteaksemme olemassaolon kiihkeyden tai elävyyden tässä ja nyt. Olemassaolo on arvokkaampi, kun meillä ei ole oletuksia sen jatkumisesta. Voimme uppoutua nykyhetkeen.
 |
| Are you caught in between the patterns of life? by VinothChandar, on Flickr |
.:Muutos on jatkuvaa:.
Muutos on osa elämän luonnollista rytmiä, mutta jätämme silti huomiotta elämän syvällisemmät muutokset ja yritämme sen sijaan sopeutua yhä kiihtyvään tahtiin lähes kaikissa toimissamme.
Sitku-elämä on yhtä odottamista. Elämän uneksimista hukkaan. Huomioiva tietoisuus tietää, että onni on jotain joka liittyy tulevaisuuteen. Onnen vastakohta, onko se kärsimys? Onko kärsimystä olemassakaan jos sen tarinasta irrottaa minän ja sen ongelman?
Havahtunut tietoisuus näkee elämän virtana, josta voi nauttia pelkäämättä sen loppumista. Pelko hetken loppumisesta estää siitä nauttimisen. Emme antaudu sille, vaan pitäydymme unelmointiin sen kokemisesta. Jokainen hetki on rikas, vaikka siihen ei liittyisikään toimintaa tai viihdytystä, ”onnea”. On aikoja, jolloin kaikki tuntuu olevan pysähdyksissä, mitään ei tapahdu. Vaikka kaikki näyttää nukkuvan, sen alla on paljon energiaa. Voimme tuntea sen läsnäolon, jossa voimme paistatella syvässä rauhassa.
”Jos ajattelemme, että ikuisuus ei tarkoita ääretöntä ajallista kestoa vaan ajattomuutta, silloin ikuinen elämä kuuluu niille, jotka elävät tässä hetkessä.”
– Ludwig Wittgenstein
Se täytyy vain huomata. Aika on aina nyt.
Lue Intohimoisesta läsnäolosta lisää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti