Kohtalon Vartijat

~ Fight for your fate. ~

Katsoimme tällä viikolla kiehtovan elokuvan nimeltä Kohtalon vartijat.

Elokuvan juonesta kerrotaan sen nettisivuilla:

Onko kohtalomme omissa käsissämme vai manipuloiko meitä jokin näkymätön taho?

Kunnianhimoinen David Norris (Matt Damon) on pääsemäisillään senaattiin, kun hän tapaa kauniin tanssijan Elise Sellasin (Emily Blunt). Juuri kun David on rakastumassa Eliseen, kuvioihin ilmestyy salaperäisiä miehiä jotka yrittävät pitää parin erillään. David huomaa vastustajiensa olevan itse kohtalon vartijoita, jotka ovat valmiita mihin tahansa estääkseen Davidia ja Eliseä olemasta yhdessä. Hän joutuu valitsemaan: antaako naisen mennä ja hyväksyä asioiden ennalta määrätty kulku…vai riskeeratako kaikki uhmaamalla kohtaloa seuratakseen sydäntään?

Elokuva herätti muutamia ajatuksia, joista kirjoitan tässä.

Oman elämän omistaminen ja sen ohjaaminen omaan haluttuun suuntaan kiinnostaa. Siksi elokuva kiehtoi jo siitä asti kun näin trailerin ensi kertaa. Voiko elämäänsä ohjata? Elokuvassa toistuu päähenkilön kovapäisyys, vaikka eteen tulee mitä tahansa, hän jatkaa.

     "All I have are the choices I make, and I choose her, come what may." 

Hän uskoo siihen, että se mitä tekee on oikein ja tavoittelemisen arvoista. Mikään ei voi pysäyttää. Päähenkilö muun muassa matkustaa kolme vuotta samalla bussilla tavatakseen unelmiensa naisen uudelleen. Ja jopa eräs kohtalon vartija kyseenalaistavaa ”Suunnitelman” oikeassa olon kaikissa tilanteissa.

Minulle tuli ajatus, että ajatusten viljely, - siis niiden positiivisten, voisi olla avain elämän hallintaan. Ajatukset antavat virtaa sille muutoksen hakemiselle, jonka kokee tarpeelliseksi. Niin, siinä määrin kuin elämää voi hallita. Jos ei hallitse tai tuntuu siltä – voi vain hyväksyä elämänsä.

Oma kohtalo ja toisten kohtalot kietoutuvat yhteen. Elokuvassa päähenkilö jätti unelmiensa naisen kahdesti, koska Kohtalon Vartijat osoittivat miehen tuhoavan hänen tulevaisuutensa. Se on pelottavaa ajatus, että joskus omat valinnat ja teot vaikuttavat toisiinkin. Kaikki on yhteydessä kaikkeen.

Elokuvassa on kantavana ideana ajatus omien tunteiden hallinnasta tai edes niiden tunnistamisesta. Elokuvan kohtalon vartijoista eräs sanoo, ettei ihmisten voi antaa hallita elämäänsä. Ihmiset eivät hallitse tunteitaan, siitä on todisteena sodat, ohjuskriisit jne. Kohtalon vartijoita tarvitaan silloin hieman ”virittämään” todellisuutta, jotta ”Suunnitelma” toteutuisi. Tarpeen mukaan ihmisten aivot nollataan kokonaan tai osittain.

David Norris: What ever happened to Free Will?

Thompson/ Adjustment agent: We actually tried Free Will before. After taking you from hunting and gathering to the height of the Roman Empire we stepped back to see how you'd do on your own. You gave us the Dark Ages for five centuries... until finally we decided we should come back in. The Chairman thought maybe we just needed to do a better job of teaching you how to ride a bike before taking the training wheels off again. So we gave you the Renaissance, the Enlightenment, the Scientific Revolution. For six hundred years we taught you to control your impulses with reason, then in 1910 we stepped back. Within fifty years, you'd brought us World War I, the Depression, Fascism, the Holocaust and capped it off by bringing the entire planet to the brink of destruction in the Cuban Missile Crisis. At that point a decision was taken to step back in again before you did something that even we couldn't fix. You don't have free will, David. You have the appearance of free will.



Kuva: Elokuvan viralliset sivut

Elokuvan lopussa vartijoiden päällikkö ”Puheenjohtaja” Spekuloi, että joko ihmiset olisivat kykeneviä tekemään oman suunnitelmansa. Jos minulta kysytään, niin, niin kauan kun ihmiset elävät autopilotilla tiedostamatta – he eivät kirjoita omaa suunnitelmaansa. Reagointi ennakoinnin sijaan on helpompaa elämää.

Odotin elokuvan loppupuolella, että päähenkilö havahtuisi siihen, ettei vartijoita olekaan, vaan kaikki kohtaamiset olisivatkin olleet hänen oman intuitionsa tuotetta. Jos kuuntelee itseään ja tunteitaan, saattaa saada arvokasta ohjausta. Näin ei kuitenkaan elokuvassa tapahtunut, vaan vartijat olivat ”todellisia”. Kaikkea ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi - sattumalla oli elokuvassa tärkeä osuus. Kiehtovaa. Se kannustaa sen hyväksymiseen, että kannattaa elää vain tämä hetki, kun tulevaisuudesta ei tiedä.

Pitää myös mainita kaikille romantikoille, että elokuvan rakkaustarina on koskettava ja hienosti ladattu. Rakkaus ratkaisee kohtalonkin loppujen lopuksi!

Elokuva näytti visuaalisesti paljon Inceptionilta. Suosittelen molempia!

 

Ps. Myös Ilkka kirjoitti elokuvasta omia ajatuksiaan.