Pakkaa kun pakkaat

Kolme huomiota pakkaamisesta eli jonkinlainen viikon oivallus.

Pohdin sadatta kertaa tavaroitamme edellisestä reissusta purkaessa, pyykkiä pestessä ja seuraavan reissun tavaroita kokoon haaliessa, että miten pakatessa voisi muka olla läsnä hetkessä. (Ainiin, note to self: Rupea nyt jo minimalistiksi!)  Koen koko ajan olevani vailla läsnäoloa tässä puuhassa. Siinähän huolehtii, että tulevaisuudessa tapahtuva matka menee hyvin!

Huomasin ensinnäkin, että suunnitella kannattaa, eli varata se aika jolloin ajattelee VAIN tulevaisuutta, mutta VAIN silloin. Muuten pakkaamisesta (eli tulevaisuudesta, johon ei voi vaikuttaa) stressaa monta päivää. Kun on suunnittelun aika, niin tekee silloin vaikka se Excel listan kaikista tarvittavista tavaroista (äläkä välitä vaikka Excelille nauraa kaikki). Sitten sen voi unohtaa sen listan kunnes on se hetki, että on pakkaamisen aika.

Baggage by BrittneyBush, on Flickr

Ja toisekseen, sitten kun pakkaa, niin pakkaa, eikä tee mitään muuta. Koko ajan on muistettava minne on menossa ja miksi. Joutuu ravaamaan ympäri taloa ja niitä koko ajan tulee ei-tietoisen läsnäolon hetkiä: ”mitä teen täällä?”, ”mitä täältä piti ottaa?”. Eli todella olisi hyödyksi pitää ajatukset siinä mitä tekee.

Kolmas huomio on, että samalla tulee kuitenkin tietoisen läsnäolon perusperiaatteen mukaan ottaa ympäristö ja kanssaihmiset huomioon. Kaikki kun muuttuu koko ajan. Näitä pakkauspäiviä on tälle kesälle nimittäin mahtunut jo monta. Jos joka pakkauspäivän elää sumussa huolehtien tulevasta ja surren sitä mitä viimeksi puuttuu, jää monta päivää kesästä elämättä. Joka päivä lapsi kehittyy. Koska vain voi olla kaunis auringonlasku. Aina puhkeaa joku pensas vuorollaan kukkaan. Ystävällä voi olla huolia minä päivänä hyvänsä. Sää voi vaikuttaa juuri siihen hetkeen. Paljon menee ohi ja huomaamatta jos sekä hössöttää kaikkea muuta samalla, kun pakkaa.

Eli pakkaa kun pakkaat.