Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 11. Retriitti jatkuu

Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo kirjan ajatukset pyörivät edelleen vanhemmuuden retriittinä pitämisessä. Jokaisen vanhemman olisi hyvä ymmärtää elämän ohikiitävyys. Lapsi on pieni vain hetken ja se hetki ei koskaan toistu. Tämä kohta kirjasta on itselleni  kaikkein tärkein kohta pitää aina mielessä lapsen kanssa ollessa.

.:Ei henkilökohtaista:.

Opettelemalla sitkeästi tarkkaavaisen pysymistä, saatat huomata suoraan, kuinka ajattelun ja vahvan takertumisen verhot ohenevat. Juuri nyt ja tässä olet kuka olet, ainutlaatuinen olento. Vaikka elämän tapa ilmetä on persoonaton, se on samalla hyvin henkilökohtainen.

Saatamme ymmärtää mahdollisuuden elää arvokkaammin tietäen, että meille tapahtuvat asiat tapahtuvat meille ja tietäen myös, että ei ole viisasta ottaa niitä kokonaan henkilökohtaisesti. Sillä kaikki on myös persoonatonta.

Voimme myös havaita, kuten kaikki muutkin, että olemme vain lyhyen aikaa. Samalla havaitsemme, että tämä pieni hetki, jota kutsumme elämäksi, on myös loputtoman pitkä, jos voimme tuoda tietoisuutta hetkiimme, sillä jokaisessa elämässä on loputtomia hetkiä.

Sunset Zandvoort Beach by Hindrik S, on Flickr

.:Ohimenevää:.

Voimme siis myös alkaa maistaa pysymättömyyttä uudella tavalla, sillä mikään, mihin keskitämme huomiomme, ei kestä kauan. Kaikki on ohimenevää. Saatamme nähdä, että lapsemme ovat myös osa tätä tanssia, että meidän laillamme hekin ovat vain hetken aikaa, käymässä tässä kauniissa ja oudossa maailmassa. Aikamme heidän kanssaan on vieläkin lyhyempi ja sen kesto on tuntematon.

Eikö tämä oivallus voi koskettaa meitä syvällisesti ja opettaa meille jotain hyvin tärkeää? Eikö se voi antaa ymmärtää, kuinka arvokas yhdessä lastemme kanssa viettämämme aika on ja kuinka pitää tietoisuudessamme näitä perustavalla tavalla ohikiitäviä hetkiämme heidän kanssaan? Eikö se voi vaikuttaa siihen, miten halaamme ja suutelemme lapsiamme, toivotamme heille hyvää yötä. Miten katsomme heidän nukkumistaan ja herätämme heidät aamulla?

Ehkä voisimme pitää hetkistämme kiinni eri tavoin. Ehkä välittäisimme enemmän ja eri tavalla, osallistuisimme enemmän ja eri tavalla. Jos säilyttäisimme sydämessämme ja mielessämme sen, jonka jo syvästi tiedämme, mutta usein unohdamme, tai jota emme ole kehittäneet pisteeseen, jossa se voi palvella meitä tapana nähdä, tapana todella elää hereillä ollen. Kaikki muuttuu ja kaikki on ohimenevää.

Tässä vertauskuva vanhemmuuden kokemuksesta pidennettynä meditaatioretriittinä saattaa olla hyödyllinen. Ei niin, että vanhemmuus olisi vetäytymistä maailmasta. Jossain mielessä, terve perhe saattaa kyllä torjua ulkomaailman stressiä ja luoda sisäisen turvan ja rauhan tunteita. Pikemminkin niin, että käytämme maailman ja vanhemmuuden kokemuksia parhaamme mukaan ja usein vaikeissa olosuhteissa kehittääksemme hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Katsomme sen avulla syvälle elämäämme ja annamme tekemisemme pulputa olemisesta – ei pelkästään aika ajoin vaan jatkuvasti, elämäntapana. Kaikesta tulee osa hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoittamista. Kaikesta.

Lue myös edelliset osat:

Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 1. Esittely
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 2. Äidin vuoro
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 3. Lapsen ja vanhemmat yhteiset tarpeet
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 4. Huomion ja läsnäolon laatu ratkaisee
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 5. Miten voin onnistua?
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 6. Tietoisen vanhemmuuden perusta: Itsenäisyys
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 7. Tietoisen vanhemmuuden perusta: Empatia Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 8. Tietoisen vanhemmuuden perusta: Hyväksyntä
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 9. Vanhemmuus on täysi katastrofi
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 10. Retriitti

Ps. Taas muistutus Lasten ja nuorten mindfulness työpajasta.