Olisikohan nyt mennyt riittävästi aikaa toipuakseni ja raportoidakseni siitä, kun olin koko lauantain retriitissä harjoittamassa. Uskon kyllä, että kokemuksesta ei toivu koskaan ja se on ilmeisesti tarkoituskin. Sitä saa mitä tilaa. Näillä pidemmillä istumaharjoituksilla on selkeästi paikkansa. Jos ei sitten muussa, niin osoittamassa sen, että lyhyt, tavallinen 20 minuutin istuminen on vielä suhteellisen helppo harjoitus.
Tämä oli ensimmäinen pidempi retriitti, johon osallistuin, mutta ei varmasti viimeinen. Aina kun poistuu mukavuusalueelta, on mahdollista nähdä enemmän ja oppia lisää. Ensimmäinen retriitti on ehdottomasti top 10 elämän parhaita päiviä. Jäin koko päivän harjoittamisesta henkiin. Ja samalla se on, ristiriitaista kyllä, elämän kauheimpia päiviä. Harjoittamiskokonaisuus oli rankka, tosin eri tavalla kuin kuvittelin, kun kehon tuntemukset veivät vallan ajatuksilta.
.:Päivän ohjelma:.
I Harjoitus n. 1,5h
3 x 20 min istumista (zazen), ensimmäisellä tauolla tehtiin asahi-liikesarja ja toisella kävelymeditaatio (kinhin).
n. 40 min keskustelu harjoituksesta ja siinä koetusta.
40 min Ruokatauko
II Harjoitus n. 1,5h
3 x 20 min istumista (zazen), ensimmäisellä tauolla tehtiin asahi-liikesarja ja toisella kävelymeditaatio (kinhin).
n. 30 min Teetauko keskustellen
III Harjoitus n. 45 min
2 x n. 15 min istumista(zazen) jonka tauolla tehtiin keskilinja- ja ääniharjoitus (vokaaliresitaatio).
Yhteensä päivän aikana istuttiin ja hengitettiin siis 2,5 tuntia. Jonkin verran olin jo etukäteen jännittänyt puutumista ja muita kipuja, mutta kunnon tietoisen läsnäolon harjoittajan tavoin sysännyt ne tulevaisuutta murehtivina ajatuksina pois mielestä. Teen säännöllisesti 20 min istumista ehkä noin kolme kertaa viikossa ja se ei fyysisesti juuri tunnu enää missään ja siksi en ollut huolissaan, koska sen pidempää ei ollut luvassa. Se mitä kokemattomana en voinut tietää oli kipu, joka tuli kovempana takaisin mitä pidemmälle päivä eteni. En toipunut taukojen aikana kokonaan istumisesta.
 |
| The Mind Eraser by Scott Ableman, on Flickr |
Ensimmäinen harjoitus meni kokonaisuudessaan vielä suhteellisen kivuttomasti fyysisesti. Toki vasen jalka puutui toisella ja kolmannella 20 minuutin kerralla täysin tunnottomaksi. Istuin ensimmäisen ja toisen tavallisesti käyttämässäni burmalaisessa asennossa. Kolmas setti oli sitten pakko antaa periksi ja olla polvillaan seiza asennossa tyyny jalkojen välissä. Ensimmäisellä tauolla tehty Asahi virkisti ennen kaikkea mieltä ja sen loppupuolella oli jo kaipaus päästä takaisin istumaan. Mieli oli valpas, mutta tyyni. Toinen setti oli henkisesti helpompi vain jatkaa siinä keskittymisessä minkä ensimmäisessä oli saanut, kun laukkaava ja jännittynyt mieli oli valmiiksi jo hieman tyyntynyt. Kinhin kävely oli suhteellisen lyhyt ja siinä on helppo keskittyä ja jatkaa hengittämistä. Kolmannessa setissä asennon vaihtaminen seizaan auttoi yllättävän vähän, mutta en vielä tiennyt mitään kivuista… Hyvä huomio oli se, että painopisteen muuttaminen hieman taaemmas otti pois painetta jaloilta ja helpotti vähän.
Keskustelussa tuli hyvin esiin se, että jokainen istuu tänään ja tässä nyt, omissa sisäisissä ja ulkoisissa olosuhteissaan. Huolimatta niistä harjoitus tehdään. Jokaista sattuu enemmän tai vähemmän. Tyynyjä haettiin Zen centerin varastoista koko päivän yhä enemmän poistamaan harjoittajien kolotuksia. Olosuhteet, jotka ryhmä luo helpottavat kuitenkin harjoittamista. Syy on varmaan ryhmäpaine ja keskittynyt ilmapiiri, joka väkisinkin tarttuu. Keskustelimme jonkin verran pidemmistä, koko viikonlopun ja jopa viikon retriiteistä, joissa istutaan sitten hieman enemmän. Ne saavat kyllä puolestani odottaa! Näitä päivän istumisia saa olla takana paljon. Houkuttelevalta kyllä kuulostaa egon hiljeneminen sitten kun se väsyy.
.:Toinen harjoitus (II):.
Toinen harjoitus ruokatauon jälkeen oli ehdottomasti tiukin. Vasen jalkani alkoi puutua nopeammin kuin koskaan ennen. Se tosin vei hienosti kaikki muut ajatukset pois, tiputti egon kelkasta ja oli vain kehon tuntemukset. Saan olla kiitollinen, että minulla kipu oli vain puutuvassa jalassa, mutta sekin riitti. Kivun sietäminen ”ilman syytä, omasta tahdosta” on vierasta. Tässä todettakoon, että olen yli 15 vuotta pääasiassa hengittänyt kaikki kipuni pois, niin päänsäryt kuin yli 20h synnytystuntemuksiakin. Kehon jännittäminen ei palvele kivun poistumista, vaan rentoutuminen ja hengittäminen. Pidin silmiä auki välillä saadakseni muutakin keskittymisen aihetta, mutta kun näkökentän ulkolaidat hämärtyivät kolmatta kertaa (kivusta?) toisessa setissä totesin, että on parempi laittaa silmät taas kiinni. Myös lattialautojen kuviot alkoivat mielenkiintoisesti mönkiä eteenpäin. Kolmannessa setissä Kinhin kävelyn jälkeen tuntui, ettei se yhtään palauttanut. Kävelyn kesto on kuitenkin alle 10 minuuttia ja se on hidasta, tietoista kävelyä. Tuskat olivat suuret, kotiin lähtö itkien oli lähellä. Tahdonvoima saa kasvaa paljon ennen kuin minä istun 30 minuutin tai pidempiä pätkiä koko päivän! Timon sanat istumisen loppupuolella auttoivat:
”Tiedän, että kamppailette. Älkää kamppailko. Antakaa itsenne pudota. Pudotkaa tähän hetkeen. Älkää kamppailko.”
Teen kera keskustelimme lisää kokemuksista. Huomionarvoista on käsien asennon toimiminen mittarina siitä mitä istujassa tapahtuu. Tavoitteena on, että peukalot koskettavat kevyesti toisiaan. Joskus ote lipeää ilman, että sitä huomaa, toisinaan taas se tiukkenee niin että kynnet painuvat sormen päihin. Kipua vastaan ponnistelu tuo myös muun laista jännitystä, josta olisi hyvä pyrkiä pois sen sijaan, että kamppailee sitä vastaan. Järki täytyy kuitenkin olla, joku heittikin, että ei tässä olla Löylynheiton MM-kisoissa. Istuminen aiheuttaa paitsi fyysistä, myös henkistä kipua erilaisten mielen kuohujen muodossa. On hyvä muistaa, että mieli puhdistuu kun istuessa saa pudottaa kaiken sinne tulevan pois.
.:Kolmas harjoitus (III):.
Lopussa tehdyt kaksi ”vain” 15 minuutin istumista kuulostivat helpoilta, mutta eivät ne sitä kyllä todellisuudessa olleet. Varmaan yhtään pidempiä ei olisi enää jaksanut! Vokaaliresitaatio on hieno harjoitus joka saa koko kropan värisemään ja yhteen sulautuvat äänet kuulostavat tosi voimallisilta tilassa. Viimeisen istumisen jälkeen oli helpotus vääntää jalat auki ja tietää, että se oli päivän viimeinen kerta!
 |
| Whirlpool take me to the Deeps below by onkel_wart, on Flickr |
.:Loppuvaikutukset:.
Olin ajatellut, että päivän retriitissä olisi päässyt tekemään enemmän laskemisen ja ajatusten hiljentämisen kanssa työtä. Laskin kyllä koko ajan 1-10 uloshengityksiä, mutta ajatukset hiljenivät lähinnä kiitos kivun, ei mielen hallinnan. Olen tästäkin kokemuksesta kuitenkin kiitollinen.
Retriittiä seurasi todella sekava yö. Nukuin huonosti. Aluksi en saanut unta ja jalkoja särki. Pyörin varmaan yli 2,5 tuntia. Sitten olin klo 4 ainakin taas tunnin hereillä. Ajatukset laukkasivat villinä aivan kuin päivä olisi ollut niille liian rajoittava. Seuraavana päivänä olin henkisesti väsynyt, onneksi sunnuntain sai käyttää kaikkeen vähän vähemmän älylliseen. Aivotoiminnan ollessa hiljaista aloin harkita Valkoisen lumpeen koko viikonlopun retriittiä...
Tänään maanantaina illalla on aikomukseni istua 20 min.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti