Kirjoitin jokin aika sitten siitä mitä harjoittaminen opettaa. Hienoa. Sen siis tiedämme, mutta miten sitä tulee tehtyä? Kuinka sen saa aikaiseksi? Jokaisen tulisi miettiä miksi harjoittaa. Mitään ei tule tehtyä, jos sen ei koe olevan itselleen mielekästä. Jotta saisi selvyyden omista motiiveistaan, tarvitaan omakohtainen näkemys asiasta. Jokaisen tie tietoiseen läsnäoloon on kuitenkin erilainen ja sitä harjoitetaan jokainen omista syistämme.
Harjoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja sille ei ole tukea läntisessä kulttuurissamme. Siihen liittyy ponnistelua, mutta samalla se on ei-tekemistä. Harjoittaminen vaatii energiaa, mutta siitä ei saa mitään kouriintuntuvaa. Kaikki romanttiset kuvat harjoittamisen kasvattavasta vaikutuksesta saavat väistyä kun kohtaamme oikean elämämme, mielemme ja kehomme myllerrykset. Puhumattakaan siitä, että aika muodolliseen harjoittamiseen pitää kurinanalaisesti ottaa kiireisestä elämästä .
Jotta harjoittamista jatkaa ja siitä tulee osa elämää, on asiasta oltava aidosti omakohtainen näkemys. Jon Kabat-Zinn sanoo kirjassa Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito, että omakohtaisen näkemyksen on:
Ñ oltava lähellä olemuksesi ydintä, sitä mitä uskot olevasi
Ñ mihin uskot olevasi matkalla ja
Ñ mitä arvostat elämässä
 |
| into the light by mindfulness, on Flickr |
Vain omakohtainen näkemys pitää harjoittamisen tiellä vuodesta toiseen. Se tuo tietoisen läsnäolon kaikkiin tapahtumiin ja kaikkiin havaintoihin. Harjoitus näyttää missä pidättelet ja vastustelet ja missä tarvitaan irti päästämistä ja missä kasvua voi tapahtua. Kirjassa sanotaan, että huomionarvoista on, että kasvu tapahtuu yleensä alueilla
Ñ joilla olemme eniten puolustuskannalla
Ñ joiden olemassaoloa emme ole halukkaita myöntämään,
Ñ joita emme ole valmiita katsomaan tietoisesti ja puolustautumatta
Ñ joilla emme ole valmiita ryhtymään helposti toimeen jotta muutos voisi tapahtua
Harjoituksen tulee itsessään ilmentää näkemystäsi päivittäin ja sen on sisällettävä se, mitä eniten arvostat.
Se mikä on tärkeintä, ei saa unohtua tunteiden myllerryksen keskellä. Jos tietoinen läsnäolo on sinulle todella tärkeää, silloin jokainen hetki on tilaisuus harjoittaa sitä. Olen kirjoittanut muuttuvasta omakohtaisesta näkemyksestäni näissä kirjoituksissa:
Tässä tämän hetkiset listani.
Muodollinen harjoittaminen:
1. rauhoittaa levotonta sielua ja mieltä
2. kiinnittää huomion siihen kuinka paljon ajatus vaeltaa
3. opettaa katsomaan sisääni ja luottamaan siihen, että voin itse parhaiten opettaa itseäni
4. järjestää ajatuksia, korostaa niitä mitkä ovat tärkeitä ja häivyttää vähemmän tärkeitä – ja sitten niiden voi antaa mennä muistaen, että ne ovat vain ajatuksia
5. opettaa keskittymään ja lisää tahdonvoimaa kun pitää rutiinista kiinni
TOP 5 syytäni harjoittaa käytännössä (katso käytännön harjoitukset)
Käytännössä harjoittaminen:
1. pitää minulla muistissa päätökseni elää tietoisesti joka hetki.
2. rauhoittaa arkisten askareiden keskellä kun taas muistaa hengittää.
3. opettaa havainnoimaan ihmisiä ja ympäristöä selkeästi ”helpoissa”, yksinkertaisissa tilanteissa – ja valmistaa selkeään havainnointiin kaikissa tilanteissa, tuli mitä tuli.
4. korostaa jokaisen hetken arvokkuutta – se on elämää.
5. tekee rutiini(koti)töistä tai liikunnasta mahdollisuuksien täyttämiä harjoittamishetkiä, parhaimmillaan ”flowta”.
Molemmissa listoissa kohdat 1 ja 2 kohdistuvat siihen mitä uskon olevani ja mihin uskon saavani apua tietoisesta läsnäolosta. 3 ja 4 puolestaan ovat sitä mihin olen matkalla, mitä opettelen. Kohta 5 on näkemys asioista joita arvostan elämässä, jotka ovat arvokkaita.
Huomioitava on, että harjoittaminen opettaa, jos opettaa. Siihen ei saa takertua. Harjoittaminen on tärkeää ei-tekemistä, jossa ei ole tavoitteita eikä päämääriä. Mutta omakohtainen näkemys tarvitaan. Mietitkö, että haluaisit olla enemmän tietoisesti läsnä? Harkitsetko harjoittamista? Jos kyllä niin miksi? Mikä on sinun omakohtainen näkemyksesi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti