Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Maailma on meissä

25.4.2011

Maailma on meissä

Halusin pohtia jälleen muodollista harjoittamista ja löysin lisää muistiinpanojani aiheesta kirjasta Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito. Se on Jon Kabat-Zinnin perusteos.

Mikä istumisessa on niin erityistä? Muodollisen harjoituksen istuma-asennossa on järkähtämättömyyttä, vakautta ja majesteetillisuutta. Asento on valpas. Sillä otat oman paikkasi maailmassa. Siitä huokuu tämän hetken arvostus. Saatat saada itsesi helpostikin valitsemaasi asentoon, mutta oikea kysymys kuuluukin, mitä mielesi puuhailee? Kyse on mielen asettumisesta tiettyyn tilaan, mielen istumisesta. Hengityksen havainnoinnista on myös Jonin mielestä yksinkertaisinta aloittaa. Sitten voi laajentaa tietoisuuden havainnoimaan kaikkea, mikä tulee ja menee, ajatuksiesi ja tunteidesi vehkeilyä ja pyöritystä, havaintojasi ja mielijohteitasi, kehoasi ja mieltäsi. Hengitys tosin riittää tai ainakin sitä voi käyttää ankkurina joka palauttaa takaisin mielen vaelluksiltaan. Jon kehottaa kokeilemaan tätä joitain vuosia niin voi nähdä mitä tapahtuu!

Asento itsessään on harjoittamista. Kun istuu vakain aikomuksin, keho ja ryhti itsessään ilmentävät vakaumusta ja sitoutumista harjoittamiseen. Se puhuttelee meitä ja sitä kuvaa parhaiten sana ”arvokkuus”. Ennen aloittamista voi miettiä onko oma asento nyt arvokkuutta kuvaava. Arvokkuutta ilmentävä istuma-asento on vahvistus vapaudesta, elämän sopusoinnusta, kauneudesta ja rikkaudesta.

Kun saat koottua tarpeeksi kärsivällisyyttä istuaksesi edes hetken , se voi saada sinut kosketuksiin oman syvimmän olemuksesi kanssa. Sen osan kanssa, jonka mielialat eivät vaihtele, joka ei ole vapaa, eikä vangittu, joka on selkeä, eikä hämmentynyt. Se on kuin tietoisuus itse, pysyvä, kaiken heijastava. Onpa nykytilanne mikä tahansa, onpa mikä tahansa järkyttänyt sinua tai saanut sinut ymmälleen, se väistämättä muuttuu itsestään. Siksi kannattaa yksinkertaisesti vain pysyä nykyhetkessä, havainnoiden sitä, myötäillen sitä. Istuminen tarkoittaa sitä, että kehosi säteilee ympärilleen läsnäoloa ja ilmentää sitä, että olet valmis hyväksymään täysin kaiken, mitä kunakin hetkenä ilmenee. Tällaisessa asenteessa on takertumattomuutta ja horjumatonta vakautta, joka kirkkaan peilin tavoin heijastaa ollen itse tyhjä, avoin ja vastaanottavainen.

Asenne sisältyy asentoon, siihen miten asetut istumaan. Asento ilmentää asennetta. Harjoittaessa vuorimielikuvan käyttäminen voi auttaa keskittymään ja syventämään tietoista läsnäoloa. Ylevyys, jykevyys, majesteetillisuus, horjumattomuus ja juurtuneisuus ovat ominaisuuksia joita voi istuessaan kutsua luokseen. Kun harjoittaa yhä uudestaan arvokkuuden, tyyneyden ja horjumattomuuden mielenrauhan ilmentämistä, minkä hyvänsä mielentilan kohdatessaan, saa siitä pohjan tietoiselle läsnäololle ja mielenrauhalle silloinkin, kun olet äärimmäisen paineen alla ja sekavien tunteiden vallassa. Mutta vain jos harjoitat ja harjoitat ja vielä kerran harjoitat.

Beautiful Earth by Wistful ~, on Flickr
Tietoista läsnäoloa ei voi vain ajatella ymmärtävänsä, ja säästää sitä käytettäväksi kun jotain vakavaa tapahtuu. Tapahtumien voima hukuttaa sinut alleen. Harjoittaminen on hidasta ja kurinalaista – kuin ojan kaivamista, viinitarhassa puurtamista tai lammen tyhjäksi kauhomista. Se on työtä tässä hetkessä ja koko elämän ajan.

Harjoittaminen on ajatusten tarkkailua, niiden pitämistä tietoisuudessa. Tietoisuus ei ole sama kuin ajattelu. Se on enemmänkin kuin astia, joka voi pitää sisällään ajattelumme auttaen näkemään ja tuntemaan ajatuksemme ajatuksina, pikemminkin kuin näkemään ne todellisuutena. Tietoisuus – kaivettuna esiin jokaisesta hetkestä tietoisen aikeen avulla – voi auttaa havaitsemaan, että jopa tämän hajaannuksen keskellä perimmäinen olemuksemme on eheä ja kokonainen. Ajatusten tarkkaileminen ilman, että menee niiden mukaan opettaa jotain hyvin vapauttavaa itse ajattelusta. Se vähentää erilaisten rajoittavien ajatusmallien vankina olemista. Muodollista harjoitusta voi myös ajatella ajatus vesiputouksen taakse menemisenä, ilman että kolhiintuu ajatuksiin/ kiviin. Näin ajatusmallit muuttuvat tavoilla jotka edistävät eheyttä, ymmärrystä ja myötätuntoa elämässämme.

Ego nauttii siitä, että koet edistyväsi harjoittamisessa. Se on ansa, joka estää selkeästi näkemisen Se on itsekäs ajatus, näkemys hämärtyy ja menettää aitouden. Kaikki minään viittaavat sanamuodot ovat ajattelun tulosta ja erkaannuttavia omasta sisimmästä ja puhtaasta kokemuksesta. Myöskään ikävystymisen tai uupumisen kokemisessa ei ole myöskään mitään vikaa. Kokemusten paisuttelemisessa ja sen uskomisessa että ne ovat jotenkin erityisiä on sen sijaan vikaa. Silloin kiinnyt kokemukseen, eikä harjoitus, eikä kehitys etene.

Kun puhutaan, ettei yrittäisi niin kovasti saavuttaa jotain, vaan kokisi olemisen tilan suoraan, se tarkoittaa sitä että meidän pitäisi aloittaa sieltä missä olemme. Kyse on asioiden näkemisestä suoraan, ilman että ajatuksemme vääristävät ne. Osittain se on sen ymmärtämistä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja osittain sitä, että oma itse ei ole todellinen ja pysyvä. Muodollisen harjoituksen hiljaisuudessa käännämme huomiomme sisäänpäin vain huomataksemme, että koko maailma on jo mielemme ja kehomme sisällä. Se mahdollistaa ulkomaailman kohtaamisen sisäisestä tyytyväisyyden tunteesta käsin, joka syntyy kun ihminen on kotona itsessään ja tuntee läpikotaisin mielensä ja kehonsa.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Tavoittelen myös sitä, että tietoisuustaidoista tulisi luonnollinen osa elämääni. Osaisin harjoitella, ajattelematta edes harjoittelevani.
Harjoituksista olen valinnut itselleni sopivimmat. Olen vasta alussa, ja olen armollinen itselleni. Kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä harjoituksia, jotka auttavat minua tiedostamaan nykyhetkeä. Ilman mennyttä tai tulevaa.
-Reetu

Annina kirjoitti...

Kuulostaa siltä, että olemma samanlaisilla jäljillä! =O)