Lopettamisen hetki on ihan yhtä tärkeä osa harjoitusta kuin kaikki muutkin muodollisen harjoittamisen hetket.
Kirjassa Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito oli hyödyllinen osuus myös muodollisen harjoittamisen lopettamisesta. En ollut ajatellut juurikaan asiaa, mutta kirjoitus pisti havainnoimaan jälleen kerran mielen monimutkaisia metkuja.
Muodollisen harjoituksen loppumiseen tulee kiinnittää huomiota, jotta mieli ei karkaa jo hetkeä ennen puuhaamaan jotain muuta. Tietoinen läsnäolo tulisi tuoda mukaan tähän prosessiin olemalla kosketuksissa niihin ajatuksiin ja mielijohteisiin, jotka ennakoivat harjoituksen loppumista. Kimmokkeita lopettaa voi havainnoida aivan kuten muitakin ajatuksia. Niiden kanssa voi hengittää hetken verran ja kysyä:
”Kuka on saanut tarpeekseen?”.
Pysy näissä ajatuksissa ja tunnelmissa, vaikka mielesi tekisi mieli jo hypätä pystyyn. Lopettamisen hetki on ihan yhtä tärkeä osa harjoitusta kuin kaikki muutkin hetket.
 |
| Buddha Meditation by h.koppdelaney, on Flickr |
Tämänkaltainen harjoitus voi lisätä tietoisuutta muissakin asioissa joihin liittyy loppuun saattaminen tai siirtyminen toiseen tekemiseen. Tätä voi harjoitella sulkemalla aina oven tietoisesti. Se voi herättää ja syventää herkkyyttämme ja kykyämme olla kosketuksissa jokaiseen hetkeen ja tasoittaa tavanomaisen tiedostamattomuutemme näkyvimpiä ilmenemismuotoja. Saatamme olla niin haluttomia kohtaamaan sisäistä tuskaa – surua, murhetta, häpeää, pettymystä, vihaa, – tai jopa iloa ja täyttymystä – että pakenemme tiedostamattamme turtumukseen, jonka keskellä emme tunne mitään tai emme tiedä mitä tunnemme. Jokainen tilaisuus saada tämän kaltaisia asioita esiin syvimmästään kannattaa ottaa vastaan.
Kaikki tavat lopettaa muodollinen harjoittaminen ovat kuitenkin hyviä. Ne muistuttavat meitä siitä, että olisimme täysin läsnä siirtymän hetkissä ja että kaikki päättymiset ovat myös uusia alkuja. Tärkeintä on ettemme takerru mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti